Jeju
saari ja maakunta Etelä-Koreassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Jeju (kor. 제주도, Jejudo, hanja 濟州島) on Etelä-Korealle kuuluva saari Korean niemimaan eteläpuolella. Se muodostaa muutaman muun pikkusaaren kanssa Jejun autonomisen maakunnan (kor. 제주특별자치도, Jeju teukbyeoljachi-do, hanja 濟州特別自治道). Saari sijaitsee Itä-Kiinan meren ja Keltaisenmeren rajalla Koreansalmen länsireunalla ja Japanin Kyūshūn saaren länsipuolella. Jeju on Etelä-Korean maakunnista sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan pienin: maakunnassa asuu 550 211 henkeä (vuonna 2010), ja sen pinta-ala on 1 845,36 neliökilometriä.[1]
| Jejun autonominen maakunta 제주특별자치도 |
|||
|---|---|---|---|
 |
|||
|
|||
| Valtio | Etelä-Korea | ||
| Hallinto | |||
| – hallinnollinen keskus | Jeju | ||
| – Kuvernööri | Won Hee-ryong | ||
| Pinta-ala | 1 845,36 km² | ||
| Väkiluku (2010) | 550 211 | ||
| – väestötiheys | 298,2 as./km² | ||
| www.jeju.go.kr | |||
Jeju on Etelä-Korealle kuuluvista saarista suurin, ja se on tuliperäinen. Saaren ja samalla myös koko Etelä-Korean korkein kohta on tulivuori Hallasan, joka kohoaa 1 950 metrin korkeuteen merenpinnasta. Saari on noin 70 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä.[2][3] Hallasania ympäröi 360 sivutulivuorta.[4]
Hallasan-vuoren keskellä on kraatterijärvi.[5]
Maakunta jakautuu kahteen kaupunkiin, jotka ovat saaren pohjoisosan käsittävä Jeju ja eteläosan käsittävä Seogwipo.[6]
Vuoden kylmimpienkin kuukausien, tammi- ja helmikuun, keskilämpötila on Jejun kaupungissa 3–9 °C. Lämpimintä on heinä- ja elokuussa, jolloin keskilämpötila on 23–30 °C. Sateita saadaan ympäri vuoden, mutta ne painottuvat kesäkuun ja syyskuun välille. Vuosittainen sadanta on noin 1 500 millimetriä.[7]
Jejun saarelta on löydetty satoja kivikautisia esineitä. Ensimmäisen vuosituhannen lopussa saarella oli Tamnan kuningaskunta, joka kävi kauppaa Manner-Kiinan ja Korean niemimaan valtioiden kanssa. Tamnasta tuli osa Koryota vuonna 1105. Joseon-dynastia hallitsi Jejua 1402–1910, ja rakennutti sen rannikoille linnoituksia. Japanilaiset kuitenkin miehittivät sen ja hallitsivat saarta toiseen maailmansotaan asti.[8]
Jeju erotettiin Etelä-Jeollan maakunnasta omaksi alueekseen vuonna 1946.[9]
Huhtikuussa 1948 Jejulla puhkesi Korean jakoa ja Etelä-Korean itsevaltaisen johtajan Syngman Rheen hallintoa vastustavia mielenosoituksia. Rhee määräsi kommunisteiksi leimaamansa kapinoitsijat teloitettavaksi ja seuranneessa verilöylyssä noin 30 000 jejulaista siviiliä sai surmansa, 10 % saaren väestöstä.[10] Moni saarelainen pakeni tapahtumia meren yli Japaniin.
Saarella vallitsee muuta Koreaa lämpimämpi subtrooppinen ilmasto, ja sen eristyneisyyden vuoksi sinne on kehittynyt omaperäinen kulttuuri, jonka piirteitä ovat muun muassa dol hareubang -kivipatsaat ja matriarkaalinen perherakenne.[3]
Naisten asema Jejulla on vahvempi kuin muualla Koreassa osittain Haenyeo-perinteen ansiosta. Haenyeot ovat naispuolisia sukeltajia, jotka keräävät meren pohjasta simpukoita ja äyriäisiä. Naiset sukeltavat pidättäen hengitystään 2–3 minuuttia varusteinaan vain lyijyliivi ja uimalasit. Perinteisesti sukeltaminen aloitetaan noin kymmenvuotiaana. Sukeltavat naiset ovat olleet aktiivisia myös yhteiskunnallisesti, toimineet vastarintaliikkeessä japanilaismiehityksen aikana ja nyttemmin ympäristöliikkeessä, sekä perustaneet osuustoiminnallisia ravintoloita.[11]
Jejulla on kasvatettu yli 700 vuotta saaren omaa ponirotua. Yhteen aikaan neljäsosa maaseudun kotitalouksista osallistui hevosten kasvatukseen. Nykyisin jejunponi on suojeltu alkuperäisrotu.[12] Mongolialaisten valloittaessa Koreaa 1276 saarelle tuotiin mongolianhevosia, joita risteytettiin saaren oman ponikannan kanssa. Mongoliaa on joskus pidetty jejunponien alkuperämaana, mutta historialliset asiakirjat osoittavat Jejulla olleen hyvin kehittyneen hevosmieskulttuurin jo ennen mongolien tuloa.[13]
Kylien lähelle on rakennettu bangsatap-nimisiä 3–4 metriä korkeita kivitorneja, joiden tarkoitus on suojella kylää pahoilta hengiltä ja onnettomuuksilta.[14]
Jeju on suosittu matkailukohde. Se on hyväksytty Unescon maailmanperintöluetteloon luontokohteena nimellä ”Jejun tuliperäinen saari ja laavatunnelit”.[15]
Jejun melko vähäravinteinen vulkaaninen maaperä ja erilainen ilmasto ovat muokanneet maanviljelystä varsin erilaisen kuin Manner-Koreassa. Sademäärä on liian pieni riisin kasvattamiseen. Sen sijaan siellä viljellään jonkun verran ohraa ja hirssiä. Jejulla kasvatetaan paljon sitrushedelmiä, mutta vapautuvan kaupan pelätään uhkaavan hedelmänviljelyn kannattavuutta. Karjanhoito keskittyy mustiin sikoihin ja fasaaneihin. Merestä saadaan kalan lisäksi monia selkärangattomia, kuten merikorvia.[16]
Jejun etelärannalle on yli kymmenen vuotta ollut suunnitteilla laivastotukikohta. Hanke on lykkäytynyt paikallisten asukkaiden vastustuksen takia.[17][18]
Jeju on suosittu matkailukohde, jonne on lentoja kaikilta Korean lentokentiltä ja joiltakin ulkomaisilta kentiltä. Saarelle pääsee myös matkustajalautoilla, joita lähtee esimerkiksi Busanista ja Mokposta.[3]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
