Jari Sailio
suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Jari Johannes Sailio (s. 18. maaliskuuta 1986 Hyvinkää) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Hämeenlinnan Pallokerhossa. Hän on pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä.[2]
| Jari Sailio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1986 Hyvinkää, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Silli[1] |
| Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 179 cm |
| Paino | 84 kg |
| Seura | |
| Seura | HPK |
| Sarja | SM-liiga |
| Pelinumero | 41 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2005– |
| Aik. seurat |
Blues (SML) HIFK (SML) Aristan Temirtau (Kazakstan) Kärpät (SML) SV Ritten/Renon (AlpsHL/Italia) Ferencvárosi TC (Erste Liga) Chamonix Hockey Club (Ranska) |
Ura
Seuraura
Sailio on Hyvinkään Ahmojen kasvatti. Hän voitti joukkueessa C-nuorten SM-hopeaa vuonna 2002, jonka jälkeen Sailio siirtyi monen muun Ahmojen kasvatin tapaan kaudeksi 2002–2003 Hämeenlinnan Pallokerhon B-nuoriin.[3] Huhtikuussa 2005 hän teki kolmivuotisen sopimuksen seuran SM-liigajoukkueen kanssa.[4] Sailio teki liigadebyyttinsä kauden 2005–2006 avauskierroksella 15. syyskuuta 2005 Turun Palloseuraa vastaan. Liigauransa avausmaalin hän teki 22. lokakuuta 2005 Tampereen Ilvestä vastaan.[5] Sailio murtautui SM-liigaan, jossa hänen tulokaskautensa toi 44 runkosarjaottelussa tehot 4+3=7 sekä 13 playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Sailio voitti kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden. Hän edusti HPK:ta kauden aikana myös Euroopan seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa. Kauden 2006–2007 päätteeksi Sailio voitti SM-pronssia. Hän pelasi kauden aikana miesten pelejä myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[2]
Syyskaudella 2007–2008 Sailio kärsi loukkaantumisista ja pelasi runkosarjan aikana vain 39 ottelua, mutta hän yli kolminkertaisti SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä maaliennätyksensä tehoilla 11+13=24.[2] Sailio jakoi muuten heikon kauden pelanneen HPK:n sisäisen maalipörssin voiton Pasi Salosen ja Jonas Anderssonin kanssa sekä sisäisen pistepörssin toisen sijan Anderssonin ja Joonas Vihkon kanssa.[6] Hänet palkittiin SM-liigan tammikuun 2008 kuukauden nuorena pelaajana.[7] Myös HPK:n kannattajat äänestivät Sailion kauden päätteeksi suosikkipelaajakseen ja Vuoden Ritariksi.[8] Tammikuussa 2008 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HPK:n kanssa.[9]
Kaudella 2008–2009 Sailio teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 10+16=26. Kauden 2009–2010 päätteeksi hän voitti SM-hopeaa. Kaudeksi 2010–2011 Sailio siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Espoo Bluesiin.[10] Hän voitti kevään 2011 pudotuspelien jäähypörssin 75 minuutillaan ja kauden päätteeksi SM-hopeaa.[2] Sailion toinen Blues-kausi 2011–2012 oli kuitenkin edellistä valjumpi, kun hänen roolinsa pieneni ja tehot jäi hieman vähemmälle.[11] Sailio siirtyi syyskuun 2012 puolessa välissä ottelukohtaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2012–2013.[12] Hän kuitenkin loukkaantui heti ensimmäisessä ottelussaan, mutta sai kuntouduttaan sopimuksen loppukaudeksi. Raimo Summasen tultua HIFK:n päävalmentajaksi Sailio jäi loppukaudella ajoittain kokoonpanon ulkopuolelle, mutta hän nousi pudotuspeleissä taas joukkueen kokoonpanoon.[13]
Syyskuussa 2013 Sailio siirtyi Kazakstanin mestaruussarjassa pelaavan Aristan Temirtaun joukkueeseen.[14] Hän voitti siellä kauden päätteeksi pronssia. Toukokuussa 2014 Sailio teki Espoo Bluesin kanssa vuoden mittaisen ja elokuun loppuun asti kestäneen tryoutin sisältäneen sopimuksen.[15] Hän sai koejaksonsä päätteeksi sopimuksen kaudeksi 2014–2015.[16] Sailio oli joukkueen ainoa kaikki 60 runkosarja- ja neljä playoff-ottelua pelannut pelaaja.[17] Maaliskuussa 2015 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[18] Kesken kauden 2015–2016, tammikuussa 2016 Sailio nimettiin talousvaikeuksista kärsineen joukkueen uudeksi kapteeniksi, kun alkukauden kapteeneista Bluesin jätti ensin Kim Hirschovits ja hänen jälkeensä Kalle Kaijomaa.[19] Siirtorajan kynnyksellä helmikuussa 2016 Sailio jätti kuitenkin itsekin Bluesin ja siirtyi loppukauden sopimuksella Oulun Kärppiin.[20] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[2] Elokuussa 2016 Sailio teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[21]
Marraskuussa 2016 Sailio joutui lähes kolmeksi kuukaudeksi sivuun ylävartalovamman vuoksi, jonka takia hän pelasi kaudella 2016–2017 runkosarjassa vain 36 ottelua.[22] Pudotuspeleissä Sailio oli Kärppien paras syöttäjä kolmella syöttöpisteellään ja hän jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Miska Humalojan kanssa lukemalla +3.[23] Joulukuussa 2016 Sailio teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[24] kuten taas marraskuussa 2017.[25] Kaudella 2017–2018 hän sijoittui 115 minuutillaan koko SM-liigan jäähypörssissä kymmenenneksi.[26] Kuudennessa finaaliottelussa 26. huhtikuuta 2018 vieraissa Tapparaa vastaan Sailio sai syöttöpisteen Aleksi Mäkelän tekemään 0–1-voittomaaliin, joka ratkaisi lopulta Kärpille Suomen-mestaruuden.[2][27]
Kaudella 2018–2019 Sailio teki kaikki kolme pudotuspeliensä tehopistettä neljännessä puolivälieräottelussa 27. maaliskuuta 2019 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Hän teki Kärppien 2–3-voittoon päättyneessä ottelussa kaksi maalia, joista toinen ratkaisi joukkueelle välieräpaikan ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 71.25. Sailio sai myös syöttöpisteen Teemu Kivihalmeen tekemään alivoimamaaliin. Sami Karjalainen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[28] Sailio voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[2] Joulukuussa 2018 hän teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[29] kuten taas vuotta myöhemmin joulukuussa 2019.[30]
Sailio siirtyi kaudeksi 2021–2022 monikansallisen Alps Hockey Leaguen italialaisjoukkue SV Ritten/Renoniin. Joukkuetta valmensi aiemmin hänen joukkuetoverinaan Bluesissa pelannut Santeri Heiskanen.[31] Sailio oli pudotuspeleissä Rittenin paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 5+4=9 ja hän jakoi sisäisen syöttöpörssin voiton Zach Osburnin ja Andreas Lutzin kanssa.[32] Sailio voitti myös koko AlpsHL:n pudotuspelien jäähypörssin 18 minuutillaan. Marraskuussa 2022 hän siirtyi loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella monikansallisen Erste Ligan unkarilaisjoukkue Ferencvárosi TC:hen oltuaan alkukauden ilman sopimusta.[33] Sailio eteni joukkueen kanssa finaaleihin, mutta mestaruuden vei kuitenkin romanialainen Gyergyói HK otteluvoitoin 4–3. Hän voitti Ferencvárosissa kuitenkin Unkarin-mestaruuden.[2] Syyskuussa 2023 Sailio siirtyi loppikauden 2023–2024 kattavalla sopimuksella Ranskan Ligue Magnusin Chamonix Hockey Clubiin.[34]
Lokakuussa 2024 Sailio palasi loppukauden 2024–2025 kattavalla ja kuukauden mittaisen tryoutin sisältävällä sopimuksella HPK:hon. Joukkuetta valmentaa hänelle Kärpistä tuttu Mikko Manner.[35] Tryout-jakson päätteeksi HPK tiedotti Sailion jatkavan loppukauden joukkueessa.[36]
Maajoukkueura
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
| Pronssia | Kanada 2006 | jääkiekko | |
Sailio pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2006, jolloin hän voitti pronssia.[37][38] Sailio pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2004.[2] Hän on pelannut myös neljä A-maaottelua tehden yhden syöttöpisteen. Sailio teki A-maajoukkuedebyyttinsä Suomen ensimmäisellä MM-leiriviikolla vuoden 2008 turnaukseen 4. huhtikuuta 2008 Riiassa Latviaa vastaan.[39]
Pelityyli
Elite Prospects-sivuston Matias Strozykin mukaan Sailio on energinen ja työteliäs laitahyökkääjä, joka pelaa aina aktiivisesti ja tykkää pelata fyysisesti. Hänellä on kuitenkin parannettavaa kiekollisissa taidoissa ja laukauksessa.[2]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 2003–2004 | HPK | A-SM | 38 | 8 | 6 | 14 | 80 | – | – | – | – | – | U18 | 6 | 1 | 0 | 1 | 14 | ||||||||||
| 2004–2005 | HPK | A-SM | 26 | 5 | 3 | 8 | 71 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2005–2006 | HPK | A-SM | 6 | 3 | 3 | 6 | 2 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 1 | 0 | 1 | 12 | ||||||||||
| HPK | SM-liiga | 44 | 4 | 3 | 7 | 34 | 13 | 0 | 2 | 2 | 20 |  | ||||||||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 2 | 1 | 2 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2006–2007 | HPK | A-SM | 10 | 6 | 6 | 12 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| HPK | SM-liiga | 37 | 4 | 3 | 7 | 36 | 7 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||||||||||||||||
| 2007–2008 | HPK | SM-liiga | 39 | 11 | 13 | 24 | 63 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2008–2009 | HPK | SM-liiga | 53 | 10 | 16 | 26 | 82 | 5 | 0 | 0 | 0 | 6 | ||||||||||||||||
| 2009–2010 | HPK | SM-liiga | 54 | 5 | 10 | 15 | 85 | 17 | 0 | 2 | 2 | 16 | ||||||||||||||||
| 2010–2011 | Blues | SM-liiga | 58 | 8 | 12 | 20 | 55 | 17 | 2 | 0 | 2 | 75 | ||||||||||||||||
| 2011–2012 | Blues | SM-liiga | 56 | 2 | 7 | 9 | 68 | 10 | 0 | 2 | 2 | 16 | ||||||||||||||||
| 2012–2013 | HIFK | SM-liiga | 31 | 2 | 2 | 4 | 30 | 7 | 0 | 0 | 0 | 10 | ||||||||||||||||
| 2013–2014 | Aristan Temirtau | Kazakstan | 23 | 10 | 14 | 24 | 30 | 16 | 4 | 6 | 10 | 34 | ||||||||||||||||
| 2014–2015 | Blues | SM-liiga | 60 | 9 | 6 | 15 | 81 | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||||||||||||||||
| 2015–2016 | Blues (C) | SM-liiga | 48 | 7 | 8 | 15 | 38 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Kärpät | SM-liiga | 10 | 1 | 0 | 1 | 16 | 13 | 0 | 1 | 1 | 16 | |||||||||||||||||
| 2016–2017 | Kärpät | SM-liiga | 36 | 5 | 12 | 17 | 24 | 2 | 0 | 3 | 3 | 4 | ||||||||||||||||
| 2017–2018 | Kärpät | SM-liiga | 50 | 3 | 9 | 12 | 115 | 14 | 1 | 2 | 3 | 10 | | |||||||||||||||
| 2018–2019 | Kärpät | SM-liiga | 49 | 4 | 10 | 14 | 36 | 17 | 2 | 1 | 3 | 12 | ||||||||||||||||
| 2019–2020 | Kärpät | SM-liiga | 53 | 4 | 6 | 10 | 30 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2020–2021 | Kärpät (A) | SM-liiga | 47 | 2 | 8 | 10 | 54 | 5 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
| 2021–2022 | SV Ritten/Renon | AlpsHL | 22 | 7 | 15 | 22 | 28 | 9 | 5 | 4 | 9 | 18 | ||||||||||||||||
| SV Ritten/Renon | Italia | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2022–2023 | Ferencvárosi TC | Erste Liga | 12 | 3 | 6 | 9 | 12 | 17 | 2 | 5 | 7 | – | ||||||||||||||||
| 2023–2024 | Chamonix Hockey Club | Ranska | 31 | 10 | 13 | 23 | 71 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 14 kautta | yhteensä | SM-liiga | 725 | 81 | 125 | 206 | 843 | 131 | 5 | 15 | 20 | 193 | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Ranska | 31 | 10 | 13 | 23 | 71 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Kazakstan | 23 | 10 | 14 | 24 | 30 | 16 | 4 | 6 | 10 | 34 | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | AlpsHL | 22 | 7 | 15 | 22 | 28 | 9 | 5 | 4 | 9 | 18 | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Erste Liga | 12 | 3 | 6 | 9 | 12 | 17 | 2 | 5 | 7 | – | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Italia | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Saavutukset
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.