suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Jani Anssi Tapio Lajunen[2] (s. 16. kesäkuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija ja maailmanmestari. Lajunen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta osaa pelata myös laidassa. Elite Prospects -sivuston Matias Strozykin vuonna 2011 tekemän analyysin mukaan hän on pelityyliltään kahden suunnan hyökkääjä, joka kykenee pelaamaan sekä alempien ketjujen rikkovassa roolissa että tekemään kohtalaisen hyvin peliä kärkiketjuissa.[3]
Jani Lajunen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. kesäkuuta 1990 Espoo, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Laju[1] |
Pelipaikka | keskushyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 189 cm |
Paino | 92 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2008– |
Aik. seurat |
Blues (SML) Milwaukee Admirals (AHL) Peoria Rivermen (AHL) Växjö Lakers HC (SHL) Tappara (SML) HC Lugano (NLA) Örebro HK (SHL) |
NHL-varaus |
201. varaus, 2008 Nashville Predators |
Lajunen on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän pelasi juniorina myös Kiekko-Vantaassa, josta Lajunen siirtyi kaudeksi 2006–2007 Espoo Bluesin B-nuoriin. Hän voitti keväällä 2007 B-nuorten SM-pronssia.[3] Seuraavalla kaudella 2007–2008 Lajunen pelasi Bluesin A-nuorissa ja hän teki myös SM-liigadebyyttinsä 22. tammikuuta 2008 vieraissa Saimaan Palloa vastaan.[4] Nashville Predators varasi Lajusen seitsemännellä kierroksella 201. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2008.[5]
Elokuussa 2008 Lajunen solmi kaksivuotisen sopimuksen Bluesin SM-liigajoukkueen kanssa.[6] Kausi 2008–2009 oli hänelle tulokaskausi SM-liigassa ja hän teki 25 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 sekä pelasi kaksi playoff-ottelua ilman tehopisteitä. Lajunen teki SM-liigauransa avausmaalin 19. lokakuuta 2008 Kalevan Palloa vastaan.[7] Hän pelasi kauden aikana myös Mestarien liigassa, jossa Lajunen teki kolmessa ottelussa yhden maalin. Miesten pelit tulivat tutuksi myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta. Suurimman osan kaudestaan Lajunen pelasi kuitenkin Bluesin A-nuorissa, joiden paras toiseksi maalintekijä hän oli runkosarjassa 16 osumallaan. Hän voitti keväällä 2009 A-nuorten Suomenmestaruuden.[3]
Ensimmäisellä kokonaisella SM-liigakaudellaan 2009–2010 Lajunen teki 46 runkossarjaottelussa tehot 6+9=15. Hän jakoi lukemalla +4 Bluesin sisäisen tehotilaston voiton Miika Huczkowskin kanssa.[8] Lajunen pelasi kauden aikana myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.
Toukokuussa 2010 Lajunen teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Nashville Predatorsin kanssa,[8][9] mutta hän pelasi vielä kauden 2010–2011 lainalla Bluesissa. Lajunen pelasi Bluesin ainoana hyökkääjänä kauden kaikki 60 runkosarjaottelua ja teki niissä 22 tehopistettä. 25. syyskuuta 2010 hän onnistui ratkaisemaan Bluesille 2–1-jatkoaikavoiton Oulun Kärpistä ns. ilmaveivimaalilla ajassa 62.24. Vastaavanlaisen tempun SM-liigassa teki edellisen kerran Porin Ässien Rob Hisey kaudella 2005–2006.[10] Lajunen voitti SM-hopeaa keväällä 2011.[3]
Kaudeksi 2011–2012 Lajunen siirtyi Nashville Predatorsin organisaatioon. Hän pelasi kauden 2011–2012 kokonaan farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa, AHL:ssä, jonne Lajunen siirrettiin harjoitusleirin päätteeksi.[11][12] Kesken seuraavan kauden 2012–2013, helmikuussa 2013 hänet kaupattiin St. Louis Bluesiin vaihdossa puolustaja Scott Fordiin.[13][14] Lajunen vietti loppukautensa Bluesin farmijoukkue Peoria Rivermenissa.
Lajunen siirtyi kaudeksi 2013–2014 Ruotsiin ja kaksivuotisella sopimuksella SHL-joukkue Växjö Lakers HC:n riveihin.[15][16] Seuraavan kauden 2014–2015 päätteeksi hän voitti Ruotsin-mestaruuden.[3]
Kaudeksi 2015–2016 Lajunen palasi Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan.[17] Hän teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 24. lokakuuta 2015 vieraissa Turun Palloseuraa vastaan. Pekka Koskilahti valitsi Lajusen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[18] Lajunen toisti temppunsa 30. tammikuuta 2016 vieraissa Vaasan Sportia vastaan.[19] Hän nousi kauden mittaan Tapparan ykkössentteriksi laidoillaan Henrik Haapala ja Kristian Kuusela sekä ylivoimalla ja viimeisimmissä finaaliotteluissa Haapalan tilalta Patrik Laine. Lajunen teki SM-liigan runkosarjassa 33 tehopistettä. Hän jakoi koko liigan tehotilaston voiton Kärppien Sebastian Ahon kanssa lukemalla +26, mutta Aho vei kuitenkin vähempien päästettyjen maalien turvin SM-liigan tehopelaajalle myönnettävän Matti Keinonen -palkinnon. Lajunen voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden. Mestarien liigassa hän oli Tapparan paras maalintekijä Jukka Peltolan kanssa kolmella osumallaan.[3]
Lajunen nimettiin kaudeksi 2016–2017 Tapparan varakapteeniksi.[20] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+21=35, joilla Lajunen oli joukkueensa neljänneksi paras pistemies. Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[3]
Kaudeksi 2017–2018 Lajunen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen HC Luganoon.[21] Hän eteni joukkueen kanssa aina liigan finaaleihin saakka, mutta Sveitsin-mestaruuden vei lopulta kuitenkin ZSC Lions otteluvoitoin 4–3. Helmikuussa 2018 Lugano käytti Lajusen sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[22] Kaudella 2017–2018 Lajunen voitti Mestarien liigassa joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +5.[3]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Lajunen Channel One Cupissa joulukuussa 2017. | |||
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Slovakia 2011 | jääkiekko | |
Hopeaa | Venäjä 2016 | jääkiekko | |
Ivan Hlinkan muistoturnaus | |||
Hopeaa | Piešťany 2007 | jääkiekko |
Lajunen edusti Suomea Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 sekä MM-kilpailuissa vuosina 2011,[23] 2016 ja 2017, joista vuoden 2011 turnaus päättyi maailmanmestaruuteen ja vuoden 2016 turnaus hopeaan. Hän istui vuoden 2011 turnauksessa aluksi katsomossa, mutta viiden ottelun jälkeen Lajusen kisapassi leimattiin ja hänet istutettiin Janne Lahden tilalle Suomen nelosketjuun. Lajunen teki MM-kisadebyyttinsä 9. toukokuuta 2011 Venäjää vastaan.[24] Toisessa ottelussaan 12. toukokuuta 2011, puolivälierissä Norjaa vastaan hän onnistui tekemään ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Leo Komarovin ja Topi Jaakolan syötöistä.[25] Lajunen teki aiemmin A-maajoukkuedebyyttinsä 10. helmikuuta 2011 LG Hockey Gamesissa Venäjää vastaan.[26] Vuoden 2018 Channel One Cupissa[27] ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa hän toimi Suomen varakapteenina.[28] Yhteensä Lajunen on pelannut 42 A-maaottelua tehopistein 4+8=12.[3][29]
Lajunen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2009 ja 2010 sekä 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hän pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2007,[30] jolloin Lajunen voitti hopeaa. Yhteensä hän on pelannut 39 nuorten ja 22 poikien maaottelua.[31] Lajunen on toiminut myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kapteenina.[3]
Lajusen isoveli Ville pelaa puolustajana Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsissa.[32] Veljesten isä on mm. GrIFK:n ja Espoon Kiekkoseuran junioreita valmentanut Kari Lajunen, joka valmensi myös pitkään GrIFK:n 1990-syntyneiden joukkuetta Janin pelatessa siellä.[33][4]
Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[34]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
2007–2008 | Blues | SM-liiga | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | U18 | 6 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||||||||||
2008–2009 | Suomi U20 | Mestis | 2 | 2 | 2 | 4 | 0 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||
Blues | SM-liiga | 25 | 1 | 1 | 2 | 4 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
2009–2010 | Suomi U20 | Mestis | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 4 | 5 | 6 | ||||||||||
Blues | SM-liiga | 46 | 6 | 9 | 15 | 34 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||||||||||
2010–2011 | Blues | SM-liiga | 60 | 10 | 12 | 22 | 46 | 18 | 3 | 4 | 7 | 12 | MM | 4 | 2 | 1 | 3 | 4 | ||||||||||
2011–2012 | Milwaukee Admirals | AHL | 75 | 5 | 11 | 16 | 18 | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
2012–2013 | Milwaukee Admirals | AHL | 40 | 1 | 4 | 5 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Peoria Rivermen | AHL | 19 | 1 | 1 | 2 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2013–2014 | Växjö Lakers HC | SHL | 44 | 8 | 12 | 20 | 16 | 12 | 1 | 0 | 1 | 4 | ||||||||||||||||
2014–2015 | Växjö Lakers HC | SHL | 48 | 5 | 15 | 20 | 35 | 18 | 6 | 5 | 11 | 8 | ||||||||||||||||
2015–2016 | Tappara | SM-liiga | 58 | 16 | 17 | 33 | 18 | 18 | 4 | 6 | 10 | 6 | MM | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||
2016–2017 | Tappara | SM-liiga | 59 | 14 | 21 | 35 | 22 | 18 | 2 | 7 | 9 | 8 | MM | 10 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
2017–2018 | HC Lugano | NLA | 42 | 6 | 19 | 25 | 20 | 16 | 3 | 11 | 14 | 8 | OK | 4 | 0 | 1 | 1 | 6 | ||||||||||
2018–2019 | HC Lugano | NLA | 41 | 8 | 15 | 23 | 14 | 4 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
2019–2020 | HC Lugano | NLA | 49 | 7 | 19 | 26 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2020–2021 | HC Lugano | NLA | 38 | 9 | 12 | 21 | 24 | 5 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
2021–2022 | Örebro HK | SHL | 50 | 9 | 16 | 25 | 26 | 8 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
2022–2023 | Örebro HK | SHL | 48 | 5 | 16 | 21 | 28 | 13 | 0 | 3 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
6 kautta | yhteensä | SM-liiga | 249 | 47 | 60 | 107 | 124 | 59 | 9 | 17 | 26 | 28 | ||||||||||||||||
4 kautta | yhteensä | SHL | 190 | 27 | 59 | 86 | 105 | 51 | 8 | 9 | 17 | 20 | ||||||||||||||||
4 kautta | yhteensä | NLA | 170 | 30 | 65 | 95 | 76 | 25 | 4 | 12 | 16 | 10 | ||||||||||||||||
2 kautta | yhteensä | AHL | 134 | 7 | 16 | 23 | 36 | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.