Jamalin Nenetsia[5] eli Jamalin nenetsien autonominen piirikunta[6] tai Jamalin Nenetsi[6] (ven. Яма́ло-Не́нецкий автоно́мный о́круг, Jamalo-Nenetski avtonomnyi okrug, nenetsiksi Ямалы-Ненёциеˮ автономной ӈокрук) on runsaan 520 000 asukkaan hallintoalue Luoteis-Aasiassa Siperiassa Obinlahden ympärillä Venäjän federaatiossa. Jamalin Nenetsia kuuluu osana laajempaan Tjumenin alueeseen.[7] Piirikunta tuottaa noin 20 % maailman maakaasusta[8] ja on 600 000 porollaan maailman suurin poronhoitoalue.[9]
| Jamalin nenetsien autonominen piirikunta Ямало-Ненецкий автономный округ |
|
|---|---|
 |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Jamalin Nenetsian sijainti Venäjän federaation kartalla |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Alue | Tjumenin alue |
| Perustettu | 10. joulukuuta 1930[1] |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Salehard ( as.)[2] |
| – suurin kaupunki | Nojabrsk (110 620 as.)[2] |
| Pinta-ala | 750 300 km² |
| Väkiluku (2010) ([2]) | 522 904 |
| – väestötiheys | 0,70 as./km² |
| Kielet | venäjä |
| BKT (2010) |
771 769 milj. RUB[3] (eli 2,06 % Venäjän BKT:stä) |
| – asukasta kohti |
1 475 929 RUB, noin 36 157 EUR[4] (eli 564 % Venäjän keskiarvotasosta) |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | 89 |
| – ISO 3166 | RU-YAN |
| правительство.янао.рф | |
Maantiede
Autonominen piirikunta rajoittuu pohjoisessa Karanmereen, idässä Krasnojarskin aluepiiriin, etelässä Tjumenin alueen Hanti-Mansiaan sekä lännessä Komiin ja Arkangelin alueen Nenetsiaan.[7]
Jamalin Nenetsia kuuluu lähes kokonaan Länsi-Siperian alankoon, vain länsiosassa kohoavat Uralvuoret. Piirikunnan pohjoisosan muodostavat pitkälle Karanmereen työntyvät Jamalin ja Gydan niemimaat, joiden väliin jää Obinlahti. Suurin joki on Obinlahden pohjukkaan laskeva Ob. Muita jokia ovat Taz, Nadym ja Pur. Yli puolet piirikunnan alueesta sijaitsee pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Alueen saarista suurin on Jamalin niemimaan pohjoispuolelta sijaitseva Belyi.[7][10]
Ilmasto ja kasvillisuusvyöhykkeet
Alueesta noin puolet on arktiseen tai subarktiseen alueeseen kuuluvaa tundraa ja puolet pohjoista havumetsää eli taigaa.[10]
Ilmasto on vahvasti mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -22...-26 °C ja heinäkuun keskilämpötila +4...+14 °C. Keskimääräinen vuosisademäärä jää kylmän ilmaston vuoksi 200–400 millimetriin.[10]
Suojelualueita
Jamalin Nenetsiassa on useita huomattavia luonnonsuojelualueita. Niistä erityisen merkittäviä ovat Gydan niemimaalla sijaitseva Gydan kansallispuisto (pinta-ala 8 782 km²), Tazjoen yläjuoksun Ylä-Tazin luonnonpuisto (6 313 km²), Obinlahden pohjukan Ala-Obin luonnonsuojelualue (1 280 km²), Obin pääuoman ja sen itäisen Kunovat-sivujoen varrella sijaitseva Kunovatin luonnonsuojelualue (2 200 km²) ja Nadymin piirissä sijaitseva Nadymin luonnonsuojelualue (5 640 km²).[11][12][13][14][15][16]
Uhanalaiset eläinlajit
Jamalin Nenetsian vuoden 2010 Punaisen kirjan mukaan alueen uhanalaisia eläimiä ovat esimerkiksi Gydan kansallispuistossa ja Belyi-saarella asuva peura sekä Jamalin niemimaan ympäristössä esiintyvä atlantinmursu. Jääkarhu kuuluu alueella harvinaisiin mutta ei uhanalaisiin lajeihin.[17]
Linnuista alueellisesti uhanalaisia ovat tunturihaukka ja laajemminkin erittäin uhanalainen lumikurki, joka pesii paikoin piirikunnan lounaisosissa.[17] Uhanalaisiin kaloihin luetaan muun muassa Ob- ja Tazjoessa sekä Karanmerellä esiintyvä siperiansampi, jonka saalismäärä putosi pääesiintymisalueella Objoessa vuosien 1935–1996 välillä 99,5 %. Paikallisesti uhanalainen on myös siperianjokilohi.[17]
Kaupungit ja suurimmat taajamat
Vuonna 2010 Jamalin Nenetsiassa oli yhteensä kahdeksan kaupunkia. Niistä seitsemän oli aluehallinnon alaisia kaupunkeja ja yksi (Tarko-Sale) oli kunnallispiirin keskus. Kaupungit ja niiden väkiluvut (2010) olivat:[2]
- Nojabrsk (110 620 as.)
- Novyi Urengoi (104 107 as.)
- Nadym (46 611 as.)
- Salehard (pääkaupunki, 42 544 as., koko kaupunkipiiri 42 845 as., mukana 301 maaseutuasukasta)
- Muravlenko (33 391 as.)
- Labytnangi (26 936 as.)
- Gubkinski (23 335 as.)
- Tarko-Sale (20 398 as.)
Suurimmat kaupunkityyppiset taajamat, taajamat tai kylät olivat (2010):[2]
- Pangody (10 805 as.)
- Urengoi (10 066 as.)
- Purpe (9 840 as.)
- Tazovski (6 793 as.)
- Jar-Sale (6 486 аs.)
- Harp (6 413 as.)
Syrjäisten petrokemian tuotantotaajamien koko ei ole mukana virallisessa asukasluvussa, koska asukkaat ovat kirjoilla muualla. Paikkakunnalla ollaan töissä ja asutaan tyypillisesti kuukauden jaksoissa; vuorokuukaudet ollaan vapaalla. Esimerkki tällaisesta taajamasta on kaukana muista astuskeskuksista sijaitseva, osin suomalaisvoimin rakennettu Jamburg, jonka asukasluku oli Nadymin piirin tilastojen mukaan 0, mutta työntekijöiden määrä silti 13 418.[18][19]
Rajavyöhyke
Vuonna 2002 Jamalin Nenetsian alue liitettiin niiden Venäjän federaation alueiden joukkoon, jonne ulkomaalaisten pääsy on rajoitettu.[20] Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun (FSB) vuoden 2006 päätöksen mukaisesti Jamalin Nenetsiasta luokiteltiin rajavyöhykkeeksi koko rauta- ja maantien mukaan kulkevan Labytnangi–Salehard–Nadym–Pangody–Novyi Urengoi–Tazovski–Krasnoselkup-linjan pohjoispuolinen alue.[20] Koko piirikunnan pohjoisosa liitettiin rekisteröintivelvotteen puolesta vaativammaksi rajavyöhykkeeksi.
Historia
Ihminen saapui läntisen Siperian tasangoille pian mannerjään vetäytymisen jälkeen. Alueen jokien, kuten Obin ja Tazin, varteen syntyi kalastaja- ja metsästäjäyhteisöjen asutuksia jo 3 000–2 000 vuotta eaa. Ehkä vuosituhat myöhemmin alueelle tuli samojedejä, jotka etenivät seuraten Obin ja Jenisein jokilaaksoja.[10] Nenetsiasutus sai tästä alkunsa. Selkupit syntyivät samojeditulokkaiden ja paikalla asuneen varhaisväestön vuorovaikutuksesta.
Venäläisiä kauppiaita ja käsityöläisiä saapui alueelle 1000- ja 1100-luvulta lähtien. Nestorin kronikan mukaan Novgorodin seudulta lähtenyt retkikunta saapui 1096 kauas Jugran alueelle Uralin taakse purjehtimalla vuoroin Petšora-, Ob- ja Tazjokia.[10] Sama kronikka on ensimmäisiä nenetsit mainitsevia historiallisia lähteitä.[21] Vuodesta 1187 Obin alajuoksu kuului Novgorodin etupiiriin.[1] Novgorodin vaikutuksen heikennyttyä Obin pääuoman ja sen Irtyš-sivujoen välisen, turkiksista rikkaan alueen pohjoisosat olivat jo 1400-luvulla Moskovan Venäjän etupiiriä.[10] Moskovan ruhtinaiden arvonimeen lisättiin 1502 maininta Obin seuduista.[1] Siperian kaanikunta Obin keskijuoksulla kuitenkin hidasti kauppayhteyksiä. Vasta kaanikunnan vuoden 1582 tappion jälkeen tätä pohjoisemmat alueet päätyivät laajemmin kaupankäynnin ja venäläisen uudissasutuksen kohteeksi. Sotilaita, uudisasukkaita, kauppiaita, samoin kuin turkiseläimiä pyytäviä metsästäjiä suuntasi nyt Obia pohjoiseen ja Siperiaan.[10][22]
Vuonna 1595 venäläisjoukot rakensivat Objoen varrelle, hantikylän paikalle, lähelle pohjoista napapiiriä kasakkalinnoituksen. Tämä siihen aikaan Siperian pohjoisin linnoituspaikka sai nimen Obdorsk, mikä viittaa sijaintiin Objoen luona. Neuvostoliiton aikana kaupunki nimettiin uudelleen Salehardiksi.[23][10]
Nenetseiltä alettiin kerätä Moskovalle veroa (jasak), jonka Jamalin ja Purin alueen syrjäseudun väki sai maksaa turkiksina.[21][24] Vuonna 1660 laajeneva Siperia tuotti jo yli 600 000 ruplaa eli noin kolmanneksen koko Venäjän budjetin tuloista. Alue kävi laajamittaista kauppaa turkiksilla, mammutinluilla, höyhenillä, turkisvaatteilla ja muilla tuotteilla. Tuotteita esiteltiin kuuluisilla Obdorskin markkinoilla. Maksuvälineenä käytettiin naalia.[10][9]
Vuosina 1708–1781 alue oli osa Venäjän keisarikunnan Siperian kuvernementtia. Keisarikunnan loppuajan alue kuului pääosin Tobolskin kuvernementtiin ja sen Surgutin piirikuntaan.[10] Kuvernementin itäiset osat erotettiin 1822 erilliseksi Jeniseiskin kuvernementiksi. Tähän alueeseen kuului myös Tazjoen seutu.
Huhtikuussa 1918 alkoi neuvostovallan aika, mutta seurannut sisällissota jatkui vuoden 1921 lopulle. Jamalin Nenetsian alue kuului aluksi Uralin alueeseen. 10. joulukuuta 1930 tästä alueesta rajattiin Jamalin nenetsien kansallinen piirikunta; päivämäärää pidetään nykyisen Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan perustamisajankohtana.[10][1][25]
Poronhoitoalueet, metsästys- ja kalastusmaat kollektivisoitiin 1930-luvulla, turkistarhaus aloitettiin vuonna 1936.[10] Jamalin Nenetsiassa oli 1940-luvun lopulla ainakin kolme Neuvostoliiton gulag-leireistä. Pakkotyöleireille joutuneet rakensivat muun muassa Jamalin niemimaan arktista satamaa (Novyi Port) ja keskeneräiseksi jäänyttä rautatietä Salhardista itään Jeniseijoelle Igarkaan ja sieltä edelleen Norilskiin.[10][26]
14. huhtikuuta 1962 Tazin kylän lähistön tundralta löytyi ensimmäinen maakaasuesiintymä. Vuosien 1964 ja 1966 välillä alueelta löytyi viisi merkittävää tuotantoaluetta. Näiden joukossa olivat Gubkinskin ja Urengoin kaasukentät. Jälkimmäinen oli tuolloin maailman suurin maakaasuesiintymä.[9]
Hallinto
Jamalin nenetsien autonominen piirikunta kuuluu Tjumenin alueeseen, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siitä tuli Venäjän federaation subjekti (jäsenalue), jollainen myös Tjumenin alue on. Jamalin Nenetsian pääkaupunki on Obin varrella sijaitseva Salehard (per. 1595). Piirikuntahallinnon johdossa on kuvernööri, joka nimittää hallinnon ylimmät toimihenkilöt. Piirikunnan lakeja säätää valtiollinen duuma.[10]
Paikallishallinnollisesti Jamalin Nenetsia on jaettu seitsemään piiriin (raion) ja kuuteen kaupunkipiirikuntaan. Piirit ovat:
| Kunnallispiiri | Venäläinen nimi[27] | Väkiluku 2010[27] | Hallinnollinen keskus[27][28] |
|---|---|---|---|
| Jamalin piiri | Ямальский муниципальный район | 16 310 | Jar-Sale |
| Krasnoselkupin piiri | Красноселькупский муниципальный район | 6 204 | Krasnoselkup |
| Nadymin piiri | Надымский муниципальный район | 66 530 | Nadym |
| Priuralskin piiri | Приуральский муниципальный район | 14 995 | Aksarka |
| Purin piiri | Пуровский муниципальный район | 51 280 | Tarko-Sale |
| Šuryškaryn piiri | Шурышкарский муниципальный район | 9 814 | Muži |
| Tazin piiri | Тазовский муниципальный район | 16 537 | Tazovski |
| Gubkinskin kaupunkipiirikunta | Городской округ город Губкинский | 23 335 | Gubkinski |
| Labytnangin kaupunkipiirikunta | Городской округ город Лабытнанги | 26 936 | Labytnangi |
| Muravlenkon kaupunkipiirikunta | Городской округ город Муравленко | 33 391 | Muravlenko |
| Novyi Urengoin kaupunkipiirikunta | Городской округ город Новый Уренгой | 104 107 | Novyi Urengoi |
| Nojabrskin kaupunkipiirikunta | Городской округ город Ноябрьск | 110 620 | Nojabrsk |
| Salehardin kaupunkipiirikunta | Городской округ город Салехард | 42 845 | Salehard |
Alueen suuremmista kaupungeista Nadym on kuntaliitossa sitä ympäröivän piirin kanssa[29], mutta esitetään joskus tilastoissa piiristään erillisenä piirikunnan alaisena kaupunkina.[2]
Talous
Jamalin Nenetsian talous perustuu öljyn, maakaasun ja kaasukondensaatin tuotantoon; petrokemian teollisuus vastasi yhteensä 93 prosentista koko piirikunnan teollisuustuotannosta (2004). Piirikunnan merkitys koko Venäjän ja Euroopan energiantuotannolle on keskeinen: alue tuotti noin 90 prosenttia koko Venäjän maakaasusta ja 12 prosenttia sen öljystä.[10] Venäjän tärkeimmät Eurooppaan maakaasua kuljettavat kaasuputkistot alkavat Jamalin Nenetsian alueelta.[30] Maakaasu myös Gasum-yhtiön verkkoon, jota kautta kulkee noin 10 % primäärienergiantuotannon ja 11 % sähkötuotannon raaka-aineista Suomessa, on miltei täysin peräisin Jamalin Nenetsiasta.[31]
Maakaasua tuotettiin joulukuussa 2009 yhteensä 88 Jamalin Nenetsiassa sijaitsevalta kentältä. Gazprom tytäryhtiöineen tuotti tuolloin 88,3 % alueen kaasusta. Kaasukondensaattia saatiin 24 tuotantopaikalta, Gazpromin tuotanto-osuus oli 65,1 %. Venäjän toiseksi suurin kaasuntuottaja Novatek, jolla on pääkonttori Jamalin Nenetsian Tarko-Salessa, vastasi 23,8 % osuudesta. Muita huomattavia kaasukondensaatin tuottajia olivat Rospan International 5,7 % ja Rosneft 3,5 % osuudella.[32][33] Öljyä Jamalin Nenetsiassa tuotettiin 55 kentältä. Gazpromin öljyntuotantoyhtiö Gazprom Neft vastasi 63,7 % koko Jamalin Nenetsian öljyntuotannosta, Rosneft tuotti 27,8 %.[33]
Gazpromilla on alueella tärkeä yhteiskunnallinen asema. Se toimii aktiivisesti Jamalin Nenetsian piirikunnan ja sen kunnallispiirien kanssa. Yhtiön kaasun- ja öljyntuotanto Jamalin Nenetsiassa on laajentunut suunnitelmien mukaan Jamalin piirin (Bovanenkovon kaasukentillä) ja Jamburgin lähistöllä (Jamburgin kaasukenttä) Nadymin ja Tazin piireissä. Uutta 1 100 kilometrin maakaasuputkistoa Bovanenkovosta Komin tasavallan Uhtaan ollaan avaamassa kesällä 2012. Samalla on rakennettu tuotantoa tukevia tie- ja rautatielinjoja sekä tietoliikenneyhteyksiä. Lisäksi valmistellaan kaasun nesteytyslaitosta; kuljetus tapahtuisi ainakin osaksi LNG-aluksilla.[34][35][33]
Piirikunnassa on myös metsä-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta. Maanviljely ei pohjoisessa kannata, ja maatalous on suuntautunut poronhoitoon, kalastukseen, turkistarhaukseen ja turkisten jalostukseen.[10][9] Porot ovat nykyisin pääosin yksityisomistuksessa, koska niistä poronhoitajat saavat paremman korvauksen. Neuvostoajalta periytyviä, nykyään lähinnä kunnan omistamia poronhoitoprikaateja on jäljellä vain paikoin. Porotokkien koko vaihtelee 50–7 000 yksilön välillä.[36] Kaikkiaan poroja arvioidaan tällä maailman suurimmalla poronhoitoalueella olevan noin 600 000.[9][37] Jamalin niemimaan Bovanenkovon kaasukenttien ja niihin liittyvien uusien kaasunsiirtoputkistojen on äskettäin raportoitu aiheuttavan huolta poronhoitajissa, koska laitteistot osuvat porojen perinteisille vaellusreiteille.[37]
Kaasuntuotantolaitos
Venäjän suurimmat maakaasukentät sijaitsevat Jamalin Nenetsiassa. Pääosin Venäjän valtion omistama kaasuyhtiö Gazprom on rakentanut Jamalin niemimaalle, Obinlahden länsirannan lähelle Sabettan kaasuntuotantolaitoksen. Sen toiminta putkistoineen ja vesistövaikutuksineen on aiheuttanut ongelmia paikallisille asukkaille ja vaeltavalle poronhoidolle.[38][39]
Tuotantoalueella toimii myös Yamal LNG -yhtiön nesteytyslaitos, joka täydellä teholla toimiessaan tuottaa vuodessa 16,5 miljoonaa tonnia nesteytettyä kaasua eli LNG:tä, joka viedään Sabettan satamasta maailmalle. Satama vihittiin käyttöön joulukuussa 2017. Yrityksen pääomistajat ovat Putinin lähipiiriin kuluvat Leonid Mihelson ja Gennadi Timtšenko.[38]
Piirikunta on maailman kaasupitoisinta aluetta, jossa on maailman kaasuvaroista 18 prosenttia. Bovanenkovon kaasukentältä kaasua kulkee putkia pitkin muun muassa Suomeen ja Ukrainan kautta edelleen. Sabettan kaasukentästä omistaa Kiinan valtion rahoitusyhtiö ja Silkkitierahasto lähes 30 prosenttia, ranskalainen öljy-yhtiö Total omistaa 20 prosenttia.[38] Venäjän hyökkäyssodan 2022- seurauksena useat kansainväliset yritykset ovat huomattavasti supistaneet, vetäytyneet kokonaan tai vetäytymässä yhteistyöstä, rahoituksesta ja esimerkiksi LNG-kaasun tuonnista Jamalin Nenetsiasta.
Nenetseille kaasutuotannon aloittamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka kännykkäyhteydet nykyisin toimivat, Sabettan poropaimentolaisilla on pulaa polttopuusta ja asunnot ovat kylmiä. Polttoaine moottorikelkkoihin joudutaan hakemaan sadan kilometrin päästä. Nenetsit eivät saa käyttää Sabettan lentoasemaa, joka rakennettiin heidän pyhälle paikalleen.[39]
Alueen porolaitummista on laskennallisesti kuusi prosenttia päätynyt kaasuntuotantoon, mutta aluetta pirstaloivat putket, tiet ja rautatie. Rautatietä on suunniteltu jatkettavan Sabettaan asti.[39]
Pernaruttoepidemia 2016
Alueen poroista sairastui ainakin tuhat pernaruttoon kesällä 2016. Yksi lapsi kuoli ja useita ihmisiä sairastui[40]. Epidemia todettoon Tarko-Salen kaupungin lähistöllä. Kyseinen erittäin vaarallinen tartuntatauti on levinnyt myös ihmisiin, vaikkei bakteeri tartu ihmisestä toiseen. Kyseessä on ilmeisesti yksi pahimmista maassa todetuista epidemioista. Poroja ryhdyttiin rokottamaan ja ihmisiä pakkoevakuoitiin helikoptereilla. Porokuolemia arveltiin aluksi kuumuuden aiheuttamiksi, mutta maaperästä ilmeisesti levinnyt pernaruttobasilli todettiin laboratoriokokein.[41][42]
Liikenne
Ob ja Karanmeri ovat tärkeitä vesiliikenneväyliä. Myös muiden suurten jokien alajuoksuilla on satamia, ja jokia pitkin liikennöidään.[7][43] Ankaran talven takia esimerkiksi proomuja hyödyntävä tavaraliikenne on mahdollista alueen joissa vain 2–4 kesäkuukauden aikana.[10] Karanmerellä jäänmurtajat pidentävät merialueen käyttöaikaa.[44] Petrokemian kuljetuksiin matalalle Obinlahdelle on hahmoteltu myös jäissä kulkevia aluksia.[45]
Pääkaupunki Salehard on ollut maantie- ja rautatieliikenteen osalta erillinen saareke, mutta vuonna 2012 valmistuvan Objoen ylittävän sillan myötä tilanne on muuttumassa. Toistaiseksi pääkaupungista on kesäisin lossiyhteys ja talvisin jäätie Objoen toiselle puolelle Labytnangiin. Sieltä johtaa rautatie Komin puolelle Vorkutaan ja edelleen Venäjän eteläisempiin osiin.[43][7][46] Äskettäin Jamalin niemimaan Bovanenkovo liitettiin 525 kilometrin rautatiellä (Obskaja-Bovanenkovo) osaksi tätä Venäjän rautateiden pohjoista rataverkkoa[47][34][35]. Uusi rataosuus katsotaan maailman pohjoisimmaksi rautatieverkoksi. Sittemmin rataa on jatkettu toistakymmentä kilometriä Karskajaan (Ка́рская).[48]
Toinen laaja rautatie- ja tieverkko saapuu etelästä Surgutista Jamalin nenetsien piirikunnan keskiosan kaupunkeihin.[7][46]
Keskeisimmissä kaupungeissa ja joissakin syrjäisissä taajamissa sijaitsee myös lentoasema (Nojabrsk, Novyi Urengoi, Nadym, Salehard, Jamburg) tai pienlentokenttä (esimerkiksi Krasnoselkup, Tolka, Jamalin Bovanenkovo).[7][43] Jamburgin lentoaseman toiminta on Gazpromin tytäryhtiön Gazpromavian vastuulla.[49]
Väestö
Jamalin Nenetsian alkuperäisväestöön luetaan ainakin nenetsit, hantit ja selkupit.[50]
Jamalin Nenetsian väestö on moninkertaistunut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana vuosina 1959–2010. Kun tämän pohjoisen piirikunnan asukasluku oli 1939 laskennan mukaan 45 800[51] ja vuoden 1959 laskennan mukaan 62 600 (1959)[52], se kohosi kaasu- ja öljykenttien löydyttyä nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla. Alueelle muutti erityisesti venäläisiä ja ukrainalaisia; kasvu keskittyi paljolti petrokemian tuotantoon keskittyneisiin kaupunkeihin. Ukrainalaisten ja valkovenäläisten osuus Jamalin Nenetsian asukkaista on kuitenkin pienentynyt merkittävästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Väkiluku oli 81 200 (1970)[52], 158 800 (1979)[53], 494 800 (1989)[52] ja 507 000 (2002).[54]
Jamalin Nenetsia on yksi harvoista Venäjän pohjoisista alueista, jonka asukasluku ei ole kääntynyt laskuun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, vaan päinvastoin on edelleen kasvanut.[55] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Jamalin Nenetsian asukasluku oli 522 904 (2010), josta 84,7 % (443 043) oli kaupunkilaisia.[2] Tämän 2,2 kertaa Suomen kokoisen piirikunnan asukastiheys oli 0,70 as./km².[2][55]
Oheisessa taulukossa on esitetty Jamalin-Nenetsian väestön kansallisuusjakauma vuosien 1939–2010 väestönlaskennoissa, vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Mukana ovat piirikunnan kolme alkuperäisväestöryhmää ja näitä suuremmat etniset ryhmät eli 2010 väestönlaskennassa vähintään 0,5 % väestöosuutta vastaavat ryhmät. Lisäksi on lueteltu saksalaisten ja suomalaisten määrä (esimerkkeinä sodan ja Stalinin aikana Neuvostoliiton syrjäseuduille karkotetuista kansallisuuksista). Ryhmät on järjesteltävissä prosenttimääräisen esiintymisensä perusteella kussakin väestönlaskennassa.
(Huom! Taulukko hieman keskeneräinen. Jostain syystä lukumääräsarakkeiden sorttaus ei toimi oikein; vaan järjestelee Määrä-sarakkeen vasemmalla puolella olevan, edellisen väestönlaskennan %-sarakkeen mukaan. Vuoden 1989 tietojen lähteenä toukokuussa 2012 käytettyä piirikunnan aiemmalla sivustolla ollut tiedosto ei ollut saatavissa 7.-8.6.2012; vuoden 1989 sarakkeesta puuttuu siksi viite).
| Vuosi/ Kansallisuus |
1939 | 1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | 2010 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Määrä [51] |
% | Määrä [56] |
% | Määrä [57] |
% | Määrä [53] |
% | Määrä | % | Määrä [54] |
% | Määrä [58] |
% [58] | |
| venäläiset | 19 308 | 42,1 | 27 789 | 44,6 | 37 518 | 46,9 | 93 750 | 59,0 | 292 808 | 60,2 | 298 359 | 59,7 | 312 019 | 61,7 |
| ukrainalaiset | 395 | 0,9 | 1 921 | 3,1 | 3 026 | 3,8 | 15 721 | 9,9 | 85 022 | 17,5 | 66 080 | 13,2 | 48 985 | 9,7 |
| nenetsit | 13 454 | 29,3 | 13 977 | 22,4 | 17 538 | 21,9 | 17 404 | 11,0 | 20 917 | 4,3 | 26 435 | 5,3 | 29 772 | 5,9 |
| tataarit | 1 636 | 3,6 | 3 952 | 6,3 | 4 653 | 5,8 | 8 556 | 5,4 | 26 431 | 5,4 | 27 734 | 5,6 | 28 509 | 5,6 |
| hantit | 5 367 | 11,7 | 5 519 | 8,9 | 6 513 | 8,1 | 6 466 | 4,1 | 7 247 | 1,5 | 8 760 | 1,8 | 9 489 | 1,9 |
| azerit | * | --- | * | --- | 28 | 0,0 | 308 | 0,2 | 3 418 | 0,7 | 8 353 | 1,7 | 9 291 | 1,8 |
| baškiirit | 5 | 0,0 | 25 | 0,0 | 113 | 0,1 | 871 | 0,5 | 6 830 | 1,4 | 7 932 | 1,6 | 8 297 | 1,7 |
| valkovenäläiset | 74 | 0,2 | 388 | 0,6 | 808 | 1,0 | 2 121 | 1,3 | 12 609 | 2,6 | 8 989 | 1,8 | 6 489 | 1,3 |
| komit | 4 722 | 10,3 | 4 867 | 7,8 | 5 445 | 6,8 | 5 642 | 3,6 | 5 746 | 1,2 | 6 177 | 1,2 | 5 141 | 1,0 |
| moldovalaiset | 1 | 0,0 | 211 | 0,3 | 191 | 0,2 | 537 | 0,3 | 5 570 | 1,3 | 5 400 | 1,1 | 4 712 | 0,9 |
| kumykit | * | --- | * | --- | * | --- | 10 | 0,0 | ** | --- | 2 613 | 0,5 | 4 466 | 0,9 |
| nogait | * | --- | * | --- | * | --- | 13 | 0,0 | ** | --- | 1 708 | 0,3 | 3 479 | 0,7 |
| tšuvassit | 43 | 0,1 | 233 | 0,4 | 255 | 0,3 | 875 | 0,6 | 3 657 | 0,8 | 3 730 | 0,7 | 3 471 | 0,7 |
| saksalaiset | 101 | 0,2 | 957 | 1,5 | 679 | 0,8 | 1 026 | 0,6 | 3 188 | 0,7 | 2 584 | 0,5 | ** | --- |
| selkupit | 87 | 0,2 | 1 245 | 2,0 | 1 710 | 2,1 | 1 611 | 1,0 | 1 530 | 0,3 | 1 797 | 0,4 | 1 988 | 0,4 |
| suomalaiset | 4 | 0,0 | 173 | 0,3 | 133 | 0,2 | 100 | 0,1 | ** | --- | 107 | 0,0 | ** | --- |
| Muut kansallisuudet |
643 | 1,4 | 1 077 | 1,7 | 1 029 | 1,3 | 3 833 | 2,4 | 19 871 | 3,3 | 21 102 | 4,2 | % | |
| Kansallisuutensa ilmoittaneet |
45 840 | 100,0 | 62 334 | 100,0 | 79 977 | 100,0 | 158 840 | 100,0 | 486 164 | 100,0 | 499 675 | 100,0 | 505 387 | 100,0 |
| Ei ilmoittanut etnistä ryhmäänsä |
* | --- | 281 *** | --- | 1 227 *** | --- | 4 | --- | 8 680 *** | --- | 7 331 | --- | 17 517 | --- |
| Väestö yhteensä |
* | --- | 62 615 [52] | --- | 81 204 [52] | --- | 158 844 | --- | 494 844 [52] | --- | 507 006 | --- | 522 904 | --- |
* Ryhmää/Tietoa ei ollut eritelty käytetyssä aineistossa. ** Ryhmää sisältyy muihin kansallisuuksiin tässä aineistossa. *** Erotus väestön kokonaismäärän[52] ja kansallisuutensa ilmoittaneiden[56][57] välillä.
Uskonto
Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Jamalin Nenetsian asukkaista oli:[59][60][61]
- 42 % ortodokseja (kuului Venäjän ortodoksiseen kirkkoon),
- 14 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
- 14 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
- 13 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä šiioja,
- 8 % ateisteja, ei usko jumalaan,
- 5 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
- 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
- 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
- 1 % šiialaisen islaminuskon kannattajia,
- monia vanhauskovia,
- monia protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalistejä, anglikaaneja) ja
- 1 % jotain muuta.
Kulttuuri
Jamalin nenetsien piirikunnan alkuperäisväestöön kuuluvien nenetsien elämänmuutosta kuvataan muun muassa Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion elokuvissa. Näiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi vuonna 1993 valmistunut Poron hahmossa pitkin taivaankaarta,[62] vuoden 2001 parhaan elokuvan Jussi-palkinnon voittanut Seitsemän laulua tundralta ja osittain Jar-Salen seudulla kuvattu, DVD-muodossa saatavilla oleva Sukunsa viimeinen (2010).
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
