Remove ads
Isoalvejuuri (Dryopteris expansa) on suurikokoinen, rehevien ja kosteiden metsien saniainen.
| Isoalvejuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Alvejuurikasvit Dryopteridaceae |
| Suku: | Alvejuuret Dryopteris |
| Laji: | expansa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dryopteris expansa |
|
| Katso myös | |
Monivuotisella isoalvejuurella on tiheitten ja usein liuskaisten suomujen peittämä lyhyt maavarsi, joka on pysty tai vaakasuora. Maavarresta kohoaa hieman viistoja, tavallisesti kirkkaanvihreitä, 30–120 cm korkeita lehtiä. Lehden ruoti on noin puolet lehtilavan pituudesta ja ainakin keskeltä tummanruskeiden suomujen peittämä. Lehtilapa on kolmiomaisen puikea ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehtilavan, lehdyköiden keskiranka ja lehdykät ovat alta harvaan nystykarvaisia. Lehdykät ovat pariosaisia ja niiden muoto vaihtelee puikeista kapeanpuikeisiin. Pikkulehdykät ovat kapeanpuikeita ja pariosaisia, tyvilehdykän ensimmäisen pikkulehdykkäparin alempi pikkulehdykkä on tavallisesti puolet lehdykän pituudesta. Pyöreät itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehdyköiden alapuolella ja ovat munuaismaisen katesuomun peittämiä. Suomessa isoalvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Itiöt ovat väriltään vaaleita.[1]
Isoalvejuuri muistuttaa huomattavan paljon etelänalvejuurta (D. dilatata) ja sitä pidettiin pitkään etelänalvejuuren yhtenä muotona.[2] Se muistuttaa myös Suomessa hyvin yleistä metsäalvejuurta (D. carthusiana), mutta isoalvejuuren lehti on isompi, liuskaisempi ja kolmiomaisempi.[3] Isoalvejuuri voi risteytyä etelänalvejuuren kanssa.[4]
Remove ads
Isoalvejuuren levinneisyysalue Euroopassa on itäinen. Sitä kasvaa Alpeilta Unkariin ja Romaniaan, ja edelleen pohjoiseen Puolan, Baltian ja Luoteis-Venäjän kautta Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan sekä Skotlantiin. Lajin levinneisyysalue Luoteis-Venäjältä itään on huonosti tunnettu, mutta siitä on havaintoja sieltä täältä Siperiasta. Laajemmin isoalvejuurta tavataan Venäjän Kaukoidässä, Korean niemimaalla sekä Japanissa. Pohjois-Amerikassa sitä kasvaa Alaskassa, Etelä- ja Keski-Kanadassa sekä Yhdysvaltojen itä- ja koillisosissa. Lajia tavataan myös Grönlannissa.[2] Suomessa isoalvejuurta voi tavata koko maasta, mutta laji on vain paikoitellen yleinen ja puuttuu kokonaan laajoilta alueilta muun muassa Lapista.[5]
Remove ads
Isoalvejuuri on varjokasvi, joka kasvaa tuoreissa, kosteissa ja soistuvissa kangasmetsissä ja lehdoissa, karuhkoissa korvissa, kallionalusissa, kalliontyvilouhikoissa, puronvarsilla ja paljakkavyöhykkeen purouomissa.[6]
Isoalvejuuren juurakkoa on käytetty matolääkkeenä. Kasvi on myrkyllinen. Isoalvejuuren, kuten muidenkin alvejuurien, lehtiruotien alaosat ja juurakot sisältävät erityisesti monia myrkyllisiä orgaanisia yhdisteitä kuten fenoleja, floroglusiinia eli 1,3,5-trihydroksibentseenia (C6H3(OH)3, CAS-numero 108-73-6) ja filikshappoa (filixic acid, C36H44O12, CAS-numero 4482-83-1).
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads