Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana, syn. D. spinulosa) on yleinen saniainen. Laji on saanut tieteellisen nimensä 1700-luvun saksalaisen kasvitieteilijän Johann Friedrich Cartheuserin mukaan.[1]
| Metsäalvejuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Alvejuurikasvit Dryopteridaceae |
| Suku: | Alvejuuret Dryopteris |
| Laji: | carthusiana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dryopteris carthusiana |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Metsäalvejuuren lyhyt maavarsi on pysty tai vaakasuora sekä tiheitten ja usein liuskaisten suomujen peittämä. Maavarresta kohoaa kimppuina jokseenkin pystyjä lehtiä, jotka kasvavat 30–50 senttimetriä korkeiksi. Lehden ruoti on noin lehtilavan pituinen ja vaaleanruskeiden, leveänpuikeiden suomujen peittämä. Lehtilapa on kapeanpuikea, kahteen tai kolmeen kertaan parilehdykkäinen ja alta nystykarvaton. Lehdyköiden muoto vaihtelee kolmiomaisen puikeista kapeanpuikeisiin. Lehdykät ovat lyhytruotisia, pikkulehdykät pariosaisia tai -jakoisia. Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehdyköiden alapuolella ja ovat pyöreitä ja munuaismaisen katesuomun peittämiä. Suomessa metsäalvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[2] Itiöpesäkkeettömät lehdet talvehtivat yleensä vihreinä, maata vasten painuneina. Keväällä nämä lehdet auttavat kasvin nopeasti uuteen kasvuun, mutta jäävät maanmyötäiseksi ja kuihtuvat alkukesästä.[3]
Metsäalvejuuri muistuttaa paljon isoalvejuurta (D. expansa) ja etelänalvejuurta (D. dilatata).[4]
Metsäalvejuuri voi risteytyä korpialvejuuren (D. cristata), etelänalvejuuren ja isoalvejuuren kanssa.[1][5]
Levinneisyys
Metsäalvejuurta kasvaa lähes koko Euroopassa Pohjois-Espanjasta pitkälle Keski-Venäjälle ja edelleen Aasian puolella Länsi-Siperiaan saakka. Laji puuttuu kuitenkin Portugalista, suurimmasta osasta Espanjaa, Etelä-Italiasta, -Kreikasta ja -Ukrainasta sekä mantereen aivan pohjoisimmista osista ja Islannista. Pohjois-Amerikassa metsäalvejuurta tavataan mantereen keski- ja itäosissa, missä kasvaa lähinnä lajin paikallisia muunnoksia var. intermedia ja var. fructuosa.[5] Suomessa metsäalvejuuri on hyvin yleinen laji Etelä-Lappia myöten. Pohjoisempana se harvinaistuu ja puuttuu lähes kokonaan pohjoisimmasta Lapista.[6]
Elinympäristö
Metsäalvejuuri viihtyy tuoreissa, kosteissa ja soistuneissa kangasmetsissä, lehdoissa, korpimättäillä, kalliosoistumissa ja kallionraoissa. Kuivemmissa metsissä se kasvaa vain kosteissa painanteissa. Lajia voi tavata myös niityillä ja ojanvarsilla.[4] Kasvualustat ovat usein hapahkoja. Laji kestää suoraa auringonpaistetta monia muita suurikokoisia saniaisia paremmin, joten se hyötyy usein metsänhakkuista.[3]
Käyttö
Kuten kivikkoalvejuurta (D. filix-mas), myös metsäalvejuuren juurakkoa on kasvin myrkyllisyydestä huolimatta käytetty matolääkkeenä[7]. Tähän käyttötarkoitukseen viittaa myös sana alve, joka tarkoittaa lapamatoa tai heisimatoa.[8][9]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
