Kansainvälinen olympiakomitea

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on suurin ja vaikutusvaltaisin urheilun kattojärjestöistä. KOK:n johdolla järjestetään joka neljäs vuosi kesä- ja talviolympialaiset, ja se päättää niiden pitopaikat. KOK:n perusti paroni Pierre de Coubertin vuonna 1894 herättääkseen antiikin Kreikassa järjestettyjen Olympian kisojen perinteen uudelleen henkiin. Nykyinen KOK:n puheenjohtaja on saksalainen Thomas Bach, jonka toimikausi alkoi syyskuussa 2013.

Kansainvälinen olympiakomitea
International Olympic Committee Comité international olympique[1]
KOK:n pääkonttori Lausannessa.
Tyyppi	urheilujärjestö
Toimialue	kansainvälinen
Lyhenne	KOK
Perustettu	23. kesäkuuta 1894
Päämaja	Olympiatalo
Sijainti	Lausanne, Sveitsi
Presidentti	Thomas Bach
Varapresidentti	Ng Ser Miang Jon Coates Nicole Hoevertsz Juan Antonio Samaranch Salisachs
Johtaja	Christophe De Kepper
Jäsenet	107 jäsentä 41 kunniajäsentä 206 kansallista olympiakomiteaa
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Organisaatio

KOK:n päämaja sijaitsee Lausannessa, Sveitsissä. KOK:n puheenjohtaja valitaan salaisessa äänestyksessä, ja hänen toimikautensa on kahdeksan vuotta, sekä mahdollinen neljän vuoden jatkokausi. KOK:n johtokuntaan kuuluu 15 jäsentä: puheenjohtaja, neljä varapuheenjohtajaa ja 10 jäsentä. Varapuheenjohtajien toimikausi on neljä vuotta. KOK:lla on nykyisin enintään 115 henkilöjäsentä. Vuoden 1999 jälkeen valittujen jäsenten yläikäraja on 70 vuotta.^[2]

Tehtävät

KOK:n missio ja säännöt määritellään olympialaisessa peruskirjassa.^[3] KOK on nimennyt tehtävikseen:^[2]

• Urheilun etiikan, reilun pelin ja väkivallattomuuden edistäminen
• Nuorison kasvattaminen urheilun kautta
• Urheilukilpailujen järjestämisen, kehityksen ja koordinoinnin tukeminen
• Olympiakisojen säännöllinen järjestäminen
• Urheilun aseman korostaminen rauhan ja ihmisyyden palveluksessa
• Olympialiikkeen vahvistaminen ja sen itsenäisyyden tukeminen
• Olympialiikkeeseen vaikuttavan syrjinnän torjuminen
• Naisten urheilun ja tasa-arvon tukeminen
• Dopingin vastaisen taistelun johtaminen
• Urheilijoiden terveyden suojeleminen
• Urheilun poliittisen tai kaupallisen hyväksikäytön torjuminen
• Urheilujärjestöjen ja viranomaisten tukeminen urheilijoiden tulevaisuuden turvaamisessa
• Urheilun tukeminen kaikkien harrastukseksi
• Ympäristönsuojelun ja urheilun, etenkin olympialaisten, kestävän kehityksen varmistaminen
• Olympiakisojen järjestäjämaiden ja -kaupunkien olympiaperinnön edistäminen
• Urheilun ja kulttuurin yhteistyön tukeminen
• Kansainvälisen olympia-akatemian (IOA) ja muiden olympiakasvatusjärjestöjen tukeminen.

Historia

Kansainvälisen olympiakomitean jäsenet Pariisissa 1896.

KOK perustettiin ranskalaisen paroni Pierre de Coubertinin johdolla vuonna 1894 Pariisissa amatööriurheilukonferenssin yhteydessä. Perustamiskokoukseen osallistui 79 edustajaa 13 maasta. KOK:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokouksessa kreikkalainen kirjailija Demetrius Vikelas, ja de Coubertin valittiin pääsihteeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin de Coubertin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1925 saakka.^[4]

Vuonna 1924 KOK alkoi järjestää talviolympiakisoja, ja de Coubertinin väistyttyä myös naisten lajit saivat entistä suuremman jalansijan olympialaisten ohjelmassa. Vielä Avery Brundagen puheenjohtajuuden aikana (1952–1972) KOK piti tiukasti kiinni olympialaisten amatööriaatteesta, ja ammattiurheilijoilta oli kisoihin pääsy kielletty. Vasta Juan Antonio Samaranchin kaudella ja etenkin Los Angelesin olympialaisista 1984 lähtien ovat kaupallisuus ja ammattiurheilu tulleet osaksi olympialiikettä, minkä ansiosta KOK:n talous on nykyisin hyvässä kunnossa.^[4]

Kritiikki

KOK:ta on moitittu muun muassa korruptiosta etenkin järjestäjämaiden valinnassa, leväperäisestä suhtautumisesta Venäjän valtiojohtoiseen dopingiin, välinpitämättömyydestä kaksien kisojen järjestäjämaa Kiinan ihmisoikeusloukkauksiin^[5] ja Venäjän myötäilystä Ukrainan sodassa.^[6]

Puheenjohtajat

Pääartikkeli: Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja

Puheenjohtaja[7]	virka-aika[7]	Maa[7]
Demetrius Vikelas	1894–1896	Kreikka
Pierre de Coubertin	1896–1925	Ranska
Henri de Baillet-Latour	1925–1942	Belgia
Sigfrid Edström	1946–1952	Ruotsi
Avery Brundage	1952–1972	Yhdysvallat
Michael Morris, paroni Killanin	1972–1980	Irlanti
Juan Antonio Samaranch	1980–2001	Espanja
Jacques Rogge	2001–2013	Belgia
Thomas Bach	2013–	Saksa

KOK:n suomalaiset jäsenet

KOK:n suomalaisjäsenet Sari Essayah ja Emma Terho sekä puheenjohtaja Thomas Bach ja Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio tapaamassa Suomen pääministeri Antti Rinnettä 2019.

^[8]

Nimi	virka-aika	Ammatti
Reinhold von Willebrand	1908–1920	vapaaherra, toimittaja
Ernst Krogius	1920–1948	konsuli, liikemies
Jukka Rangell	1938–1967	pankinjohtaja
Erik von Frenckell	1948–1976	kaupunginjohtaja
Paavo Honkajuuri	1967–1981	vuorineuvos
Peter Tallberg	1976–2015	toimitusjohtaja
Pirjo Häggman	1981–1999	liikunnanopettaja
Sari Essayah	2016–	puoluejohtaja, kansanedustaja
Urheilijaliiton edustajat
Jari Kurri	2002–2006	jääkiekkoilija
Saku Koivu	2006–2014	jääkiekkoilija
Emma Terho	2018–	jääkiekkoilija

Konferenssit

Kokoukset

Järjestys	Isäntäpaikka	Vuosi
1.	Pariisi, Ranska	1894
2.	Le Havre, Ranska	1897
3.	Bryssel, Belgia	1905
4.	Pariisi, Ranska	1906
5.	Lausanne, Sveitsi	1913
6.	Pariisi, Ranska	1914
7.	Lausanne, Sveitsi	1921
8.	Praha, Tšekkoslovakia	1925
9.	Berliini, Saksa	1930
10.	Varna, Bulgaria	1973
11.	Baden-Baden, Länsi-Saksa	1981
12.	Pariisi, Ranska	1994
13.	Kööpenhamina, Tanska	2009

Komitean kokoukset

Järjestys	Isäntäpaikka	Vuosi	Toiminta
1.	Pariisi, Ranska	1894	Ateena, Kreikka valittiin vuoden 1896 kesäolympiakisakaupungiksi. Pariisi, Ranska valittiin vuoden 1900 kesäolympiakisakaupungiksi.
2.	Ateena, Kreikka	1896
3.	Le Havre, Ranska	1897
4.	Pariisi, Ranska	1901	St. Louis, Yhdysvallat valittiin vuoden 1904 kesäolympiakisakaupungiksi.
5.	Pariisi, Ranska	1901
6.	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta	1904	Lontoo, Iso-Britannia valittiin vuoden 1908 kesäolympiakisakaupungiksi.
7.	Bryssel, Belgia	1905
8.	Ateena, Kreikka	1906
9.	Haag, Alankomaat	1906
10.	Berliini, Saksa	1909	Tukholma, Ruotsi valittiin vuoden 1912 kesäolympiakisakaupungiksi.
11.	Luxemburg, Luxemburg	1910
12.	Budapest, Itävalta-Unkari	1911
13.	Basel, Sveitsi	1912
14.	Tukholma, Ruotsi	1912	Berliini, Saksa sai vuoden 1916 kesäkisat (ei pidetty).
15.	Lausanne, Sveitsi	1913
16.	Pariisi, Ranska	1914
17.	Lausanne, Sveitsi	1919	Antwerpen, Belgia sai vuoden 1920 kesäkisat.
18.	Antwerpen, Belgia	1920
19.	Lausanne, Sveitsi	1921	Chamonix, Ranska sai vuoden 1924 talvikisat. Pariisi, Ranska sai vuoden 1924 kesäkisat. Amsterdam, Alankomaat sai vuoden 1928 kesäkisat.
20.	Pariisi, Ranska	1922
21.	Rooma, Italia	1923	Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1932 kesäkisat.
22.	Pariisi, Ranska	1924
23.	Praha, Tšekkoslovakia	1925
24.	Lissabon, Portugali	1926
25.	Monaco	1927
26.	Amsterdam, Alankomaat	1928
27.	Lausanne, Sveitsi	1929	Lake Placid, Yhdysvallat sai vuoden 1932 talvikisat.
28.	Berliini, Saksa	1930
29.	Barcelona, Espanja	1931	Berliini, Saksa sai vuoden 1936 kesäkisat.
30.	Los Angeles, Yhdysvallat	1932
31.	Wien, Itävalta	1933	Garmisch-Partenkirchen, Saksa sai vuoden 1936 talvikisat.
32.	Ateena, Kreikka	1934
33.	Oslo, Norja	1935
34.	Garmisch-Partenkirchen, Saksa	1936
35.	Berliini, Saksa	1936	Tokio, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat (ei pidetty).
36.	Varsova, Puola	1937	Sapporo, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat mutta luopui niistä. Kisat myönnettiin Helsingille, Suomelle (ei pidetty).
37.	Kairo, Egypti	1938
38.	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta	1939	Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1944 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1944 kesäkisat (ei pidetty).
39.	Lausanne, Sveitsi	1946	St. Moritz, Sveitsi sai vuoden 1948 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1948 kesäkisat.
40.	Tukholma, Ruotsi	1947
41.	St. Moritz, Sveitsi	1948
42.	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta	1948
43.	Rooma, Italia	1949	Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1956 talvikisat. Melbourne, Australia sai vuoden 1956 kesäkisat.
44.	Kööpenhamina, Tanska	1950
45.	Wien, Itävalta	1951
46.	Oslo, Norja	1952	Avery Brundage valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
47.	Helsinki, Suomi	1952
48.	México, Meksiko	1953
49.	Ateena, Kreikka	1954
50.	Pariisi, Ranska	1955	Squaw Valley, Yhdysvallat sai vuoden 1960 talvikisat. Rooma, Italia sai vuoden 1960 kesäkisat.
51.	Cortina d'Ampezzo, Italia	1956
52.	Melbourne, Australia	1957
53.	Varna, Bulgaria	1957
54.	Tokio, Japani	1958
55.	München, Länsi-Saksa	1959	Innsbruck, Itävalta sai vuoden 1964 talvikisat. Tokio, Japani sai vuoden 1964 kesäkisat.
56.	Los Angeles, Yhdysvallat	1960
57.	Rooma, Italia	1960
58.	Ateena, Kreikka	1961
59.	Moskova, Neuvostoliitto	1962
60.	Baden-Baden, Länsi-Saksa	1963	México, Meksiko sai vuoden 1968 kesäkisat.
61.	Innsbruck, Itävalta	1964	Grenoble, Ranska sai vuoden 1968 talvikisat.
62.	Tokio, Japani	1965
63.	Madrid, Espanja	1966
64.	Rooma, Italia	1966
65.	Teheran, Iran	1967
66.	Grenoble, Ranska	1968
67.	México, Meksiko	1968
68.	Varsova, Puola	1969
69.	Amsterdam, Alankomaat	1970	Denver, Yhdysvallat valittiin vuoden 1976 talvikisakaupungiksi, mutta se vetäytyi isännyydestä taloudellisiin syihin vedoten, ja Innsbruck, Itävalta sai kisat. Montréal, Kanada sai vuoden 1976 kesäkisat.
70.	Amsterdam, Alankomaat	1970
71.	Luxemburg, Luxemburg	1971
72.	Tokio, Japani	1972
73.	München, Länsi-Saksa	1972	Lordi Killanin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
74.	Varna, Bulgaria	1973
75.	Wien, Itävalta	1974
76.	Lausanne, Sveitsi	1975
77.	Innsbruck, Itävalta	1976
78.	Montréal, Kanada	1976
79.	Praha, Tšekkoslovakia	1977
80.	Ateena, Kreikka	1978	Sarajevo, Jugoslavia sai vuoden 1984 talvikisat, Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1984 kesäkisat.
81.	Montevideo, Uruguay	1979
82.	Lake Placid, Yhdysvallat	1980
83.	Moskova, Neuvostoliitto	1980	Juan Antonio Samaranch valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
84.	Baden-Baden, Länsi-Saksa	1981	Calgary, Kanada sai vuoden 1988 talvikisat. Soul, Etelä-Korea sai vuoden 1988 kesäkisat.
85.	Rooma, Italia	1982
86.	New Delhi, Intia	1983
87.	Sarajevo, Jugoslavia	1984
88.	Los Angeles, Yhdysvallat	1984
89.	Lausanne, Sveitsi	1984
90.	Länsi-Berliini, Länsi-Saksa	1985
91.	Lausanne, Sveitsi	1986	Barcelona, Espanja sai vuoden 1992 kesäkisat. Albertville, Ranska sai vuoden 1992 talvikisat.
92.	Istanbul, Turkki	1986
93.	Calgary, Kanada	1988
94.	Soul, Etelä-Korea	1988	Lillehammer, Norja sai vuoden 1994 talvikisat.
95.	San Juan, Puerto Rico, Yhdysvallat	1989
96.	Tokio, Japani	1990	Atlanta, Yhdysvallat sai vuoden 1996 kesäkisat.
97.	Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta	1991	Nagano, Japani sai vuoden 1998 talvikisat.
98.	Albertville, Ranska	1992
99.	Barcelona, Espanja	1992
100.	Lausanne, Sveitsi	1993
101.	Monte Carlo, Monaco	1993	Sydney, Australia sai vuoden 2000 kesäkisat.
102.	Lillehammer, Norja	1994
103.	Pariisi, Ranska	1994
104.	Budapest, Unkari	1995	Salt Lake City, Yhdysvallat sai vuoden 2002 talvikisat.
105.	Atlanta, Yhdysvallat	1996
106.	Lausanne, Sveitsi	1997	Ateena, Kreikka sai vuoden 2004 kesäkisat.
107.	Nagano, Japani	1998
108.	Lausanne, Sveitsi	1999
109.	Soul, Etelä-Korea	1999	Torino, Italia sai vuoden 2006 talvikisat.
110.	Lausanne, Sveitsi	1999
111.	Sydney, Australia	2000
112.	Moskova, Venäjä	2001	Peking, Kiina sai vuoden 2008 kesäkisat. Jacques Rogge valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
113.	Salt Lake City, Yhdysvallat	2002
114.	México, Meksiko	2002
115.	Praha, Tšekki	2003	Vancouver, Kanada sai vuoden 2010 talvikisat.
116.	Ateena, Kreikka	2004
117.	Singapore	2005	Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 2012 kesäkisat.
118.	Torino, Italia	2006
119.	Guatemala, Guatemala	2007	Sotši, Venäjä sai vuoden 2014 talvikisat.
120.	Peking, Kiina	2008
121.	Kööpenhamina, Tanska	2009	Rio de Janeiro, Brasilia sai vuoden 2016 kesäkisat.
122.	Vancouver, Kanada	2010	Nanjing, Kiina sai vuoden 2014 nuorten kesäkisat
123.	Durban, Etelä-Afrikka	2011	Pyeongchang, Etelä-Korea sai vuoden 2018 talvikisat.
124.	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta	2012
125.	Buenos Aires, Argentiina	2013	Tokio, Japani sai vuoden 2020 kesäkisat. Thomas Bach valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
126.	Sotši, Venäjä	2014
127.	Kuala Lumpur, Malesia	2015	Peking, Kiina sai vuoden 2022 talvikisat. Lausanne, Sveitsi sai vuoden 2020 nuorten talvikisat
128.	Rio de Janeiro, Brasilia	2016
129.		2017	Kesäolympialaisten 2024 pitopaikka päätetään.
130.	Pyeongchang, Etelä-Korea	2018
131.		2019	Talviolympialaisten 2026 pitopaikka päätetään.
132.	Tokio, Japani	2020
133.		2021	Kesäolympialaisten 2028 pitopaikka päätetään.
134.	Peking, Kiina	2022

Lähteet

1. Comité International Olympique olympics.com. International Olympic Committee. Viitattu 27.3.2023. (ranskaksi)
2. IOC: The Organisation
3. Olympic Charters Olympic.org. Viitattu 7.4.2017.
4. Kruse, Britta & Mende, Armin; suom. toim. Siukonen, Martti: Olympiakisat 100 vuotta, s. 8–11. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4825-6
5. Eli Wolff, Yannick Kluch: What's the IOC – and why doesn't it do more about human rights issues related to the Olympics? The Conversation. 18.2.2022. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
6. Criticism of Russia, Belarus return to sport ‘deplorable’: IOC www.aljazeera.com. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
7. The Organisation Presidents. International Olympic Committee. Viitattu 13.04.2013.
8. Suomen olympiakomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Virallinen sivu
• Helge Nygrén - Markku Siukonen: Suuri Olympiateos 1, Oy Scandia kirjat Ab, Jyväskylä, 1978, s. 51-81.