From Wikipedia, the free encyclopedia
Ilmoista, vesistä ja paikoista (m.kreik. Περὶ ἀέρων ὑδάτων τόπων, Peri aerōn hydatōn topōn; lat. De aere aquis et locis tai De aëribus, aquis, et locis), suomennettu myös nimellä Ympäristötekijöistä, on Hippokrateen nimiin laitettujen teosten kokoelmaan Corpus Hippocraticumiin kuuluva lääketieteellinen teos, joka käsittelee sekä luonnon- että kulttuuriympäristön vaikutusta ihmiseen ja sairauksiin.[1]
| Ilmoista, vesistä ja paikoista | |
|---|---|
| Περὶ ἀέρων ὑδάτων τόπων | |
 Teoksen kansilehti vuodelta 1557. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Hippokrates(?) |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | lääketiede |
| Julkaistu | 400-luku eaa. |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Marke Ahonen |
| Kustantaja | Duodecim |
| Julkaistu | 2021 |
| ISBN | 978-952-360-227-4 |
| Sarja: Corpus Hippocraticum | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ilmoista, vesistä ja paikoista ajoitetaan 400-luvun eaa. loppupuolelle. Sisältönsä puolesta teos on tarkoitettu lääkäreille, jotka kiertelevät paikasta toiseen ja joutuvat ottamaan eri paikkojen ympäristötekijät huomioon sairauksia diagnosoidessaan ja hoitaessaan. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta, mutta yleisesti katsotaan, että sen olisi kirjoittanut sama henkilö kuin teoksen Pyhästä taudista, koska ne muistuttavat jossakin määrin toisiaan.[1] Teoksen etnografisissa kuvauksissa on nähty yhtäläisyyksiä Herodotoksen Historiateokseen, ja siksi joskus on ehdotettu, että teokset olisivat vaikuttaneet toisiinsa. Mikäli vaikutusta oli, sen suuntaa ei tunneta.[1][2]
Ilmoista, vesistä ja paikoista on ollut hippokraattisen korpuksen tunnetuimpia ja käytetyimpiä kirjoituksia jo antiikin ajoista lähtien. Galenos kirjoitti teoksesta kommentaarin.[1][3] Ilmoista, vesistä ja paikoista oli myös ensimmäinen hippokraattinen teos, joka käännettiin latinaksi 400-luvulla. Se käännettiin myös syyriaksi ja arabiaksi, ja arabiasta takaisin latinaksi 1100-luvulla.[3]
Teoksen editio princeps oli latinankielisestä käännöksestä jo 1400-luvulla. Kreikankielinen teksti painettiin vuonna 1512. Yhteensä 1500-luvun aikana painettiin ainakin kymmenen laitosta, joista monet kommentaareilla varustettuna. Ensimmäinen englanninkielinen käännös julkaistiin vuonna 1734. Teosta pidettiin lääketieteellisesti käyttökelpoisena pitkälle 1800-luvulle saakka.[3]
Ilmoista, vesistä ja paikoista jaetaan 24 lukuun. Sen alku luvuissa 1–11 on eräänlainen käsikirja koskien asioita, jotka lääkärin tulee huomioida ja tarkistaa saapuessaan uudelle paikkakunnalle. Tällaisia ovat muun muassa paikan sijainti suhteessa aurinkoon sekä maaperä, korkeus, vallitsevat tuulet ja vesihuollon laatu. Näistä voidaan päätellä sekä kyseisellä paikkakunnalla asuvien ihmisten luonto että paikkakunnalla kärsittyjen sairauksien laatu.[3][4]
Kirjoittaja katsoo, että eräs yleisimmistä syistä sairauksille on huono ilma. Merkittävimpiä seikkoja, joka puolestaan saa aikaan muutoksia ihmisissä, on vuodenaikojen vaihtuminen, koska se vaikuttaa ihmisen humoraaleihin eli sisäisiin nesteisiin, kun neljä niille keskeistä ominaisuutta, kuuma, kylmä, kostea ja kuiva, muuttuvat. Kesä on kuuma ja kuiva, syksy kylmä ja kuiva ja talvi kylmä ja kostea. Kevät sen sijaan on ihanteellinen vuodenaika, koska silloin kaikki ominaisuudet ovat tasapainossa. Ominaisuuksien muutosten seurauksena ihmisen eri nesteet lisääntyvät tai vähenevät. Esimerkiksi talvi lisää elimistössä olevaa limaa, jonka ominaisuudet ovat myös kylmyys ja kosteus, ja niin talvi saa aikaan siihen liittyviä sairauksia.[3][4]
Myös tuulet voidaan jakaa ilmansuuntien mukaan kuumiin, kylmiin, kosteisiin ja kuiviin, ja näin ne vaikuttavat samalla tavalla. Kaupungeissa, jotka suuntautuvat etelään ja ovat alttiita kuumille ja kosteille etelätuulille, väki on flegmaattista, ja paikallisiin sairauksiin lukeutuvat verenvuodot, ripuli, punatauti ja epilepsia. Kaupungeissa, jotka suuntautuvat pohjoiseen ja ovat alttiita kylmille ja kuiville pohjoistuulille, väki on päinvastaista, ja sairauksiin lukeutuu muun muassa keuhkopussintulehdus. Itään nousevaa aurinkoa päin olevat kaupungit ovat terveellisimpiä. Epäterveellisimpiä taas ovat länteen päin suuntautuvat kaupungit, koska niissä lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ovat suurimpia.[3][4] Samalla ilmansuunnat vastaavat vuodenaikoja: itä kevättä, etelä kesää, länsi syksyä ja pohjoinen talvea.[1]
Samoin kaupungin vesihuollossa ovat parhaita lähteet, jotka virtaavat itään päin, sillä niiden vesi on kirkasta, makeaa ja terveellistä. Epäterveellisintä on seisova vesi. Sadevesi on parempaa kuin lumesta sulatettu vesi.[3][4]
Teoksen jälkimmäinen osa luvuissa 12–24 käsittelee ilmastollisten ja maantieteellisten tekijöiden vaikutusta ihmisten fyysisiin ja moraalisiin ominaisuuksiin sekä Euroopassa että Aasiassa. Sitä on joskus arveltu alkuperältään itsenäiseksi teokseksi.[3] Siihen on kuulunut myös Egyptiä ja Libyaa käsitellyt jakso, mutta se on kadonnut jo antiikin aikana.[1]
Nykyisin katsotaan, että teos esittää kaavamaisen mallin, joka perustuu tiettyihin ennakko-oletuksiin, ja jossa havainnot on sovitettu yhteen tämän valmiin mallin kanssa.[3] Se kuitenkin antaa paljon tietoa siitä, mitä ja miten antiikin Kreikassa sairastettiin.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
