Helsingin Oulunkylässä toimiva jalkapalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Idrottsföreningen Gnistan on Helsingin Oulunkylässä toimiva jalkapalloseura, joka perustettiin vuonna 1924 silloin itsenäisessä Oulunkylän kunnassa. Seuran miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2024 Veikkausliigassa,[3] ja sen kotikenttä on Oulunkylän liikuntapuistossa sijaitseva Oulunkylän jalkapallostadion, sponsorinimeltään Mustapekka Areena. Vuoden 2024 pääkatsomon tulipalosta johtuen kauden loput kotikenttäpelit pelataan Töölön jalkapallostadionilla.
| IF Gnistan | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Koko nimi | Idrottsföreningen Gnistan | ||
| Lempinimet | Gnisu, Kipinä | ||
| Perustettu | 12. helmikuuta 1924[1] | ||
| Kotikunta |
Oulunkylä (1924–1945)[2] Helsinki (1946–)[2] |
||
| Kenttä | Bolt Arena | ||
| – kapasiteetti | 10 770 | ||
| Sarja | Veikkausliiga | ||
| Sarjataso | 1. | ||
| Värit | |||
| Puheenjohtaja | Antti Uusitalo | ||
| Päävalmentaja | Jussi Leppälahti | ||
| Kapteeni | Jukka Raitala | ||
|
|||
Gnistanin miesten edustusjoukkue on pelannut yhdeksän kautta toiseksi korkeimmalla kansallisella tasolla, Ykkösessä, vuosina 1995–1998, 2001–2002, 2017 ja 2022–2023. Vuodesta 2024 alkaen seura pelaa korkeimmalla kansallisella tasolla, Veikkausliigassa.
Vuonna 2002 seura selviytyi Suomen Cupissa kahdeksannelle kierrokselle, jossa se taipui FC Lahdelle jatkoajalla. Gnistan on ollut kahdesti Palloliiton Helsingin piirin vuoden seura, vuosina 1987 ja 2000.
Gnistanilla oli aikoinaan toimintaa lukuisissa lajeissa, mutta 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa siitä tuli rajallisten resurssien vuoksi pelkkä jalkapalloseura.
Idrottsföreningen Gnistanin perusti noin puoli tusinaa Oulunkylässä asuvaa Svenska Reallyceumin ja Åggelby Svenska Samskolan oppilasta vuonna 1924. Alkuvuosina toiminta keskittyi hiihtoon, yleisurheiluun, uintiin ja pesäpalloon, mutta ilmeisesti myös jalkapalloa pelattiin jo tuolloin. Pesäpallon kuuluminen lajivalikoimaan oli sikäli erikoista, että kyseinen laji ei ole koskaan saavuttanut suurta suosiota ruotsinkielisissä piireissä. Toisaalta Gnistan on ruotsinkielisistä perustajistaan huolimatta ollut jäsenistöltään aina hyvin kaksikielinen seura.[4]
Jalkapallosta tuli seuran keskeinen laji 1930-luvulla, jolloin pieni oulunkyläläisseura IF Sportaren yhdistyi Gnistaniin. Kyseisen seuran jäsenistön vaatimuksesta Gnistaniin perustettiin jalkapallojaosto. Vuonna 1934 Oulunkylään valmistui urheilukenttä, mikä paransi harrastusolosuhteita. Seuraavana vuonna 1935 Gnistan liittyi Suomen Palloliiton Helsingin piiriin.[4]
Ensimmäisenä piirisarjavuotenaan Gnistan ei menestynyt, mutta seuraavana vuonna se voitti Syyscupin, kun HJK kaatui 1–0. Oulunkylä oli haluttu pelipaikka, joten Gnistan pelasi harjoitusotteluita esimerkiksi HPS:n kanssa. Myös yleisurheilutoiminta oli 1930-luvun lopulla vilkasta ja seuran vastustajana oli vuoroin Malmin Ponnistajat, Tapanilan Erä ja uusi paikalliskilpailija Oulunkylän Urheilijat. Seuralla oli Pikkukoskella kaupungilta vuokrattu kahvipaviljonki, jossa kokoontumistilojen lisäksi järjestettiin suosittuja tanssi-iltoja kesälauantaisin.[4]
Toinen maailmansota katkaisi seuran toiminnan, kun jäsenistöä joutui rintamalle. Vuonna 1945 toiminta käynnistettiin uudelleen ja suunniteltu yhdistyminen Oulunkylän Urheilijoiden kanssa päätettiin torjua. Samana vuonna käynnistyi juniorijalkapallotoiminta, kun piirin sarjoihin osallistuttiin B- ja C-juniorijoukkueilla. Edustusjoukkueen ensimmäinen piirimestaruus voitettiin 1947 piirin III-luokassa. Vuonna 1958 Gnistan nousi Maakuntasarjaan.[4]
Gnistanin 25-vuotisjuhlavuonna 1949 seuran jäsenmäärä oli 300. Yleisurheilutoiminnassa järjestettiin kahdeksan seuraottelua ja jalkapallossa edustusjoukkue säilytti Maakuntasarja-paikkansa.[4]
Seuran varhaisemman jalkapallohistorian suurimpia saavutuksia oli 1957 saavutettu 5–3-voitto Suomensarjassa pelanneesta GBK:sta. Talvisin harrastettiin jalkapallon asemasta jääpalloa ja käsipalloa. Jääpallossa Gnistan saavutti piirin mestaruuden IV-sarjassa ja käsipallossa seura pelasi hetken Suomi-sarjassa. Junioritoimintaa lajennettiin D-junioreihin, mutta vetäjien puuteen vuoksi joukkue ei saavuttanut mainittavaa menestystä.[4]
Yleisurheilutoiminta jatkui voimakkaana vielä 1950-luvulla, kuten myös hiihto. Muita lajeja olivat suunnistus, naisvoimistelu, pöytätennis ja maastojuoksu. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vanha seurajohto alkoi vetäytyä nopeaan tahtiin. Seuran perustamisesta asti puheenjohtajana toiminut Bror Krabbe jätti tehtävänsä, ja tilalle tuli Ernst Fogden, joka kuitenkin työskenteli tehtävässään vain vuoden ajan. Yhteiskunnan muuttumisen myötä pieni seura ei enää voinut jakaa voimavarojaan monelle taholle. Hiihdon ja yleisurheilun laannuttua Gnistanista tuli pelkkä jalkapalloseura, ja sen puheenjohtajaksi valittiin Jacob Söderman.[4]
1960-luvulla Gnistan saavutti piirin mestaruuden 1B-luokassa. Myös nousu Suomensarjaan oli lähellä. Vuosikymmenen puolivälissä seuran juniorituotanto alkoi aktivoitua. Vuonna 1966 Gnistanin juniorit vierailivat Ruotsin Norrtäljessä, mikä osaltaan vauhditti toiminnan kehitystä. Puheenjohtaja Jacob Södermania odottivat kuitenkin vaativammat siviilitehtävät, jolloin seuran olemassaolo oli hetken uhattuna. Pelastajaksi ilmaantui Stig Kämpe, joka toimi puheenjohtajana ylimenokautena 1968–1969. Seuraavana vuonna puheenjohtajaksi tuli Nils Andersson, joka tarjosi kaivattua jatkuvuutta. Hänen johtamanaan Gnistan alkoi kehittyä erääksi Helsingin piirin voimakkaimmista juniorikasvattajista.[4]
Gnistan pelasi ensimmäisen kerran Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä kaudet 1995–1998 ja 2001–2002.[5]
Seuran miesten edustusjoukkue käytti vuosina 2012–2014 nimeä FC Gnistan ja toimi Fair Pay Areenaa hallinnoivan Oulunkylän tekonurmi Oy:n alaisuudessa.[6] Erkka V. Lehtola valittiin joukkueen päävalmentajaksi lokakuussa 2012.[7] Lehtolan johdolla FC Gnistan sijoittui kaudella 2013 Kakkosen etelälohkon toiseksi.
Alkuvuodesta 2014 FC Gnistanin ja Oulunkylän tekonurmi Oy:n tiet erosivat ja samalla Fair Pay Areenan omistaja vaihtui. Tämän seurauksena Gnistanin miesten edustusjoukkue siirtyi takaisin IF Gnistan ry:n hallintaan.
Rajusti uudistunut joukkue pelasi myös kaudella 2014 Kakkosen etelälohkossa sijoittuen lopulta sijalle 8. Siten IF Gnistan jatkoi samalla sarjatasolla ja samassa lohkossa myös kaudella 2015.
Gnistan nousi kauden 2016 päätteeksi Ykköseen, kun se voitti kaksiosaisessa nousukarsinnassa Musan Salaman. Molemmat osaottelut päättyivät 1–0-kotivoittoihin, mutta Gnistan voitti toisen osaottelun päätteeksi käydyn rangaistuspotkukilpailun 4–3.[8]
Ykkösen kaudella 2017 Gnistan vaihtoi heinäkuussa päävalmentajaa, kun Tommi Lingman vapautettiin tehtävästään ja hänet korvasi toistaiseksi apuvalmentaja Petri Haapimaa. Joukkue oli kerännyt 13 ottelustaan neljä tasapelipistettä ja oli sarjan viimeisenä.[9][10][11] Muutamaa päivää myöhemmin uudeksi päävalmentajaksi nimettiin loppukauden mittaisella sopimuksella italialainen Roberto Nuccio.[12] Lokakuussa 2017 Nuccion tiedotettiin jatkavan seuran päävalmentajana. Hän teki toistaiseksi voimassa olevan jatkosopimuksen, jonka myötä hänestä tuli lisäksi Gnistanin urheilutoimenjohtaja sekä A-junioreiden valmentaja.[13] Gnistan sijoittui 21 pisteellä sarjan viimeiseksi ja putosi takaisin Kakkoseen.[14]
Kakkosen kaudelle 2019 Gnistan hankki HIFK:sta Veikkausliiga-kokemusta omaavat Pekka Sihvolan, Pauli Kuusijärven ja paluumuuttaja Tuomas Mustosen.[15] Gnistan nousi takaisin Ykköseen.[16] Se myös voitti historian ensimmäisen Kakkosen Cupin, kun Oulunkylässä pelatussa loppuottelussa JS Hercules kaatui 1–0.[17]
Ykkösen kaudella 2020 päävalmentaja Roberto Nuccio erotettiin elokuun alussa, ja tilalle nimettiin portugalilainen Ricardo Duarte.[18] Duarten valmentamana Gnistan voitti 11 jäljellä olevasta ottelustaan kuusi ja säilytti sarjapaikkansa. Duarten sopimusta jatkettiin kaudelle 2021.[19]
Uudeksi päävalmentajaksi Ykkösen kaudelle 2022 tuli Joonas Rantanen.[20] Kaudella 2023 Gnistan sijoittui toiseksi ja pääsi karsimaan paikasta Veikkausliigaan. Joukkue kuitenkin hävisi kaksiosaisen otteluparin IFK Mariehamnille yhteismaalein 0–3.[21] Uudeksi päävalmentajaksi nimettiin kauden päätyttyä Jussi Leppälahti.[22]
Gnistan nousi kuitenkin Veikkausliigaan kaudeksi 2024 FC Hongan jätettyä hakematta lisenssiä.[23] Kotipelipaikaksi hyväksyttiin Oulunkylän jalkapallostadion.[24]
Ensimmäisessä Veikkausliiga-ottelussaan Gnistan voitti FC Interin maalein 2–1, ja seuran historian ensimmäisen maalin ylimmällä sarjatasolla teki rangaistuspotkusta Joakim Latonen ja toisen Vertti Hänninen.[25][26]
Gnistan pelaa kotiottelunsa Oulunkylän liikuntapuistossa sijaitsevalla Oulunkylän jalkapallostadionilla, jonka sponsorinimi on Mustapekka Areena.[27] Vuoden 2024 pääkatsomon tulipalosta johtuen kauden loput kotikenttäpelit pelataan Töölön jalkapallostadionilla.
Alkuperäinen urheilukenttä valmistui vuonna 1934.[4] Vuonna 2010 kentän yhteyteen rakennettiin katettu katsomo sauna-, pukuhuone-, kahvio- ja kokoustiloineen.[28] Stadionin pääkatsomoon mahtuu 1 100 henkilöä[29] ja Gnistanin Veikkausliigaan nousun myötä vuonna 2024 pystytettyyn aurinkokatsomoon noin 1 100 henkeä.[30] Aurinkokatsomo siirrettiin FC Hongan edustusjoukkueen osakeyhtiön konkurssin myötä Tapiolan urheilupuistosta Oulunkylään, millä kaksinkertaistettiin Oulunkylän jalkapallostadionin kapasiteetti.[24][31] Kauden aikana pääkatsomon ylätasanteelle rakennetaan nk. Lounge-tasanne, joka pitää sisällään 300 katettua VIP-istuinpaikkaa.[32] Toukokuussa avattiin toisesta kotipelistä eteenpäin seisomakatsomo pohjoispäätyyn.[33] Uusi katsomo tuhoutui tulipalossa heinäkuussa 2024. Tulipalo tuhosi myös seuran varastot, pukukopit ja kaiken niiden sisällä olleen omaisuuden.[34]
Gnistanin kotiotteluiden yleisöennätys on 3 024 katsojaa, joka syntyi 12. kesäkuuta 2024 pelatussa Veikkausliigan ottelussa HJK:ta vastaan.[35]
Ykkösen kaudella 2017 Gnistan joutui pelaamaan ensimmäiset kotiottelunsa Töölön jalkapallostadionilla, koska Mustapekka Areenan vanha tekonurmi ei täyttänyt Palloliiton Ykkösen lisenssivaatimuksia. Nurmi uusittiin toukokuun aikana, ja kolmas kotiottelu pelattiin jälleen Oulunkylässä.[36][37]
Päivitetty 12. syyskuuta 2024[38]
|
|
Gnistanin naisten edustusjoukkue pelaa Uudenmaan Naisten Kolmosessa.[39] Seuralla on pojissa ja tytöissä yhteensä kymmeniä juniorijoukkueita.[40][41] Gnistan Rootsin toiminta-ajatuksena on tarjota joustava mahdollisuus harrastaa jalkapalloa hyvässä kaverillisessa ilmapiirissä.[42] Organisaation alaisuuteen kuuluu myös Gnistan Ogeli.[43] Naisten harrastejoukkueena toimii vuonna 2011 perustettu Gnistan Akat.[44] Gnistanilla on myös useita ikämiesjoukkueita, jotka pelaavat Helsingin piirin 35-, 40-, 45- ja 50-vuotiaiden Kunnossa Kaiken Ikää -sarjojen valiolohkoissa.[45]
|
|
|
|
| Kausi | Sarja | Sija | O | V | T | H | TM–PM | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2009 | Kakkonen (lohko A) | 2. | 26 | 13 | 7 | 6 | 41–23 | 46 |
| 2010 | Kakkonen (lohko A) | 3. | 26 | 11 | 10 | 5 | 49–25 | 43 |
| 2011 | Kakkonen (lohko A) | 2. | 26 | 16 | 2 | 8 | 67–42 | 50 |
| 2012 | Kakkonen (itälohko) | 2. | 27 | 15 | 7 | 5 | 46–26 | 52 |
| 2013 | Kakkonen (etelälohko) | 2. | 27 | 14 | 7 | 6 | 48–29 | 49 |
| 2014 | Kakkonen (etelälohko) | 8. | 27 | 7 | 8 | 12 | 32–46 | 29 |
| 2015 | Kakkonen (etelälohko) | 2. | 27 | 13 | 6 | 7 | 44–31 | 45 |
| 2016[47] | Kakkonen (lohko A) | 1. | 22 | 15 | 3 | 4 | 45–25 | 48 |
| 2017[14] | Ykkönen | 10. | 27 | 5 | 6 | 16 | 26–44 | 21 |
| 2018[48] | Kakkonen (lohko A) | 6. | 22 | 9 | 7 | 6 | 35–31 | 34 |
| 2019[49] | Kakkonen (lohko B) | 1. | 25 | 19 | 4 | 2 | 66–30 | 61 |
| 2020[50] | Ykkönen | 9. | 22 | 7 | 4 | 11 | 38–49 | 25 |
| 2021[51] | Ykkönen | 6. | 27 | 10 | 3 | 14 | 36–44 | 33 |
| 2022[52] | Ykkönen | 7. | 27 | 11 | 7 | 9 | 45–38 | 40 |
| 2023[53] | Ykkönen | 2. | 27 | 16 | 9 | 2 | 49–26 | 57 |
| 2024[54] | Veikkausliiga | 8. | 27 | 10 | 7 | 10 | 40–43 | 37 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
