yliopisto Berliinissä From Wikipedia, the free encyclopedia
Humboldt-yliopisto (saks. Humboldt-Universität zu Berlin, lyhennettynä HU Berlin) on Berliinin neljästä yliopistosta vanhin ja arvostetuin. Se perustettiin vuonna 1809 ja sijaitsee Mitten kaupunginosassa aivan kaupungin keskustassa.
| Humboldt-yliopisto | |
|---|---|
| Humboldt-Universität zu Berlin | |
 |
|
 |
|
| Perustettu | 1809 |
| Rahoitus | 339,4 M€ [1] |
| Opiskelijoita | 31 065[1] |
| Sijainti | Berliini, Saksa |
| Osoite |
Unter den Linden 6 10099 Berlin |
| Sivusto | http://www.hu-berlin.de/ |
Humboldt-yliopistossa ovat vaikuttaneet monet Saksan tärkeimmistä ajattelijoista. Yliopiston opettajia tai kasvatteja olivat muun muassa fyysikot Albert Einstein ja Max Planck, filosofi G. W. F. Hegel, oikeustieteilijä Friedrich Karl von Savigny, rautakanslerina tunnettu Otto von Bismarck, marxilaisen teorian luojat Karl Marx ja Friedrich Engels, antiikintutkija Theodor Mommsen ja runoilija Heinrich Heine. 29 Nobel-palkittua henkilöä on tehnyt osan tieteellisestä työstään Humboldt-yliopistossa.[2]
Humboldt-yliopiston vaiheet kytkeytyvät tiiviisti Berliinin värikkääseen historiaan.
Aloite yliopiston perustamiseen tuli valtiomies-filosofi-kielitieteilijä Wilhelm von Humboldtilta. Opetustoiminnan käynnistyessä vuonna 1810 yliopisto tunnettiin nimillä Berliner Universität (Berliinin yliopisto) ja Alma Mater Berolinensis, mutta vuonna 1828 sen nimeksi tuli Friedrich-Wilhelms-Universität virallisen perustajansa, Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III:n mukaan. Nykyisen nimensä yliopisto sai vasta vuonna 1949, kun DDR:n vallanpitäjät katsoivat vanhan nimen poliittisista syistä sopimattomaksi.
Humboldtin koulutuspoliittiset ihanteet, joita hän toteutti uuden yliopiston luomisessa, ovat vaikuttaneet voimakkaasti modernin yliopiston ideaan muuallakin länsimaissa. Etenkin humanistiset alat saivat vahvan sijan, mutta Wilhelmin veljen Alexander von Humboldtin ansiosta yliopisto nousi myös luonnontieteiden alalla kansainväliseen kärkeen. Yliopiston saavuttamasta korkeasta tasosta niin ihmis- kuin luonnontieteissä kertoo se, että kun Nobel-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1901, kemian nobel meni Humboldt-yliopistossa toimineelle Jacobus Henricus van ’t Hoffille ja seuraavana vuonna kirjallisuuden nobel meni saman yliopiston antiikin historian professorille Theodor Mommsenille. Koko historiansa aikana Humboldt-yliopisto on tuottanut peräti 29 nobelistia.
Kolmas valtakunta johti kuitenkin Humboldt-yliopiston alennustilaan. Juutalaisia tutkijoita ja opiskelijoita sekä natsien poliittisia vastustajia ja muita ei-toivottuja ihmisryhmiä alettiin vainota. Heidät erotettiin yliopistosta, heidän saavuttamansa tutkinnot ja arvonimet mitätöitiin ja monet heistä vangittiin keskitysleireille. Noin kolmannes koko yliopiston henkilöstöstä joutui näiden vainojen kohteeksi. Aiemmin humanismin etuvartiona tunnetun sivistyslaitoksen kannalta oli erityisen kiusallista, että lukuisat yliopistolaiset itse osallistuivat kirjarovioon, joka järjestettiin 10. toukokuuta 1933 päärakennuksen edustalla olevalla Opernplatzilla (nykyinen Bebelplatz) ja jossa poltettiin tuhansittain ”epäsaksalaisia”, kansallissosialismin aatteisiin sopimattomia kirjoja.
Toisen maailmansodan päätyttyä tilanne pysyi edelleen vaikeana. Yliopisto kylläkin pääsi jatkamaan toimintaansa vuonna 1946, mutta nyt sen toiminnan reunaehdot saneli toinen totalitaarinen valtio, DDR. Opintojen sisältö ja tutkimuksen painopisteet määräytyivät kommunismin oppien mukaisesti ja toisinajattelijoita vainottiin jälleen. Tämä johti vuonna 1948 siihen, että osa henkilöstöstä ja opiskelijoista irtautui Humboldt-yliopistosta ja perusti Länsi-Berliinin Dahlemin kaupunginosaan uuden yliopiston, jonka nimeksi annettiin Freie Universität Berlin (”Berliinin vapaa yliopisto”). Saksan ja Berliinin kahtiajaon pitkittyessä jako Humboldt-yliopistoon ja Freie Universitätiin muodostui lopulliseksi.
Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 ja Saksojen jälleenyhdistyminen vuonna 1990 vei Humboldt-yliopiston jälleen suuriin myllerryksiin. Organisaatio pantiin taas uusiksi ja muun muassa kaikkien professorien oli haettava virkojaan uudestaan. Ne, joilla oli ollut liian tiiviit suhteet DDR:n hallintoon tai salaiseen poliisiin Stasiin, saivat lähteä. Suuri osa henkilöstöstä vaihtui, ei tosin pelkästään poliittisista syistä, vaan myös rakenteellisten muutosten takia. Berliinin eri yliopistojen välinen työnjako ei ole kuitenkaan vielä nykyäänkään kaikilta osin selvinnyt. Joka tapauksessa Humboldt-yliopisto nähdään yleisesti jälleen Berliinin ykkösyliopistona.
Humboldt-yliopistossa oli vuonna 2005 runsaat 38 000 opiskelijaa, joista noin 15 prosenttia oli ulkomaalaisia – vertailun vuoksi Helsingin yliopistolla oli suunnilleen yhtä paljon opiskelijoita, mutta ulkomaalaisten osuus oli vain noin kolme prosenttia. Opiskelijamäärä on ollut vahvassa kasvussa jälleenyhdistymisen jälkeen.
Nykyisessä Humboldt-yliopistossa on 11 tiedekuntaa sekä useita erillislaitoksia.
Lääketieteellisen tiedekunnan muodostaa vuonna 1710 perustettu sairaala Charité, ja se on Humboldt-yliopiston ja Freie Universitätin yhteinen. Humboldt-yliopiston alaisuudessa toimiviin erillislaitoksiin kuuluu muun muassa vuonna 1889 rakennettu luonnontieteellinen museo Museum für Naturkunde.
Humboldt-yliopiston päärakennus sijaitsee Berliinin historiallisessa keskustassa Unter den Lindenillä. Vuosina 1748–1766 rakennettu ja vuosina 1913 ja 1920 laajennettu kompleksi toimi alun perin Preussin prinssi Henrikin palatsina.
Suurin osa yliopiston yli 300 toimipisteestä sijaitsee keskustassa, mutta luonnontieteet on keskitetty Adlershofin kampukselle Kaakkois-Berliiniin.
Berliinin muut yliopistot:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
