Alankomaiden jalkapallomaajoukkue

Alankomaiden miesten jalkapallomaajoukkue (holl. Nederlands nationaal voetbalelftal) edustaa Alankomaita kansainvälisissä jalkapallo-otteluissa. Se toimii Alankomaiden kuninkaallisen jalkapalloliiton alaisuudessa, joka myös hallinnoi koko Alankomaiden jalkapalloa.

Alankomaat
Lempinimi	Oranje Holland Clockwork Orange The Flying Dutchmen
Liitto	Koninklijke Nederlandse Voetbal Bond (KNVB)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	Amsterdam Arena (53 502) De Kuip (51,117) Philips Stadion (36 000)
Valmentaja	Ronald Koeman
Kapteeni	Virgil van Dijk
Eniten otteluita	Wesley Sneijder (133)
Eniten maaleja	Robin van Persie (50)
FIFAn maakoodi	NED
FIFA-ranking	7 (18.7.2024) [1]
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Belgia 1–4 Alankomaat  (Antwerpen, Belgia; 30. huhtikuuta 1905)
Suurin voitto
Alankomaat 11–0 San Marino  (Eindhoven, Alankomaat; 2. syyskuuta 2011)
Suurin tappio
Englannin amatöörimaajoukkue 12–2 Alankomaat  (Haag, Alankomaat; 21. joulukuuta 1907)
MM-kilpailut
Esiintymiset	11 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus	Toinen (1974, 1978 ja 2010)
Euroopan-mestaruuskilpailut
Esiintymiset	11 (ensimmäiset 1976)
Paras sijoitus	Mestari (1988)
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Alankomaat
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa	Etelä-Afrikka 2010
Hopeaa	Argentiina 1978
Hopeaa	Länsi-Saksa 1974
Pronssia	Brasilia 2014
EM-kilpailut
Kultaa	Länsi-Saksa 1988
Pronssia	Jugoslavia 1976
Olympialaiset
Pronssia	Antwerpen 1920
Pronssia	Tukholma 1912
Pronssia	Lontoo 1908

Joukkuetta kutsutaan usein lempinimellä Oranje Orania-Nassaun suvun mukaan. Kuten koko maata, joukkuettakin kutsutaan puhekielessä myös nimellä Hollanti.^[2]

Alankomaat on useimmin maailmanmestaruuskilpailuiden finaalissa pelannut joukkue, joka ei ole koskaan voittanut turnausta. Joukkueen suurimpia saavutuksia ovat Euroopan-mestaruus 1988 ja kolme maailmanmestaruuskilpailujen hopeasijaa: 1974, 1978 ja 2010.

Historia

Alankomaiden jalkapallojoukkue vuonna 1910.

Alankomaat pelasi virallisen ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa Antwerpenissä Belgiaa vastaan 30. huhtikuuta 1905. Pelaajat valitsi Alankomaiden jalkapalloliiton viisijäseninen komissio. Tuloksen ollessa 90 minuutin jälkeen 1–1 peli ratkaistiin jatkoajalla, jossa Eddy de Neve teki kolme maalia ja näin Alankomaat voitti ottelun luvuin 4–1. Lontoon olympialaisissa 1908 maan joukkue voitti olympiapronssia^[3].

Alankomaat esiintyi ensimmäisen kerran maailmanmestaruuskilpailussa vuonna 1934. Toisen esiintymisensä jälkeen vuonna 1938 he osallistuivat seuraaviin kisoihin vasta vuonna 1974.

Totaalista jalkapalloa 1970-luvulla

1970-luvulla kehitettiin pelityyli, jolle annettiin nimitys totaalinen jalkapallo (holl. Totaalvoetbal). Sen edelläkävijöitä olivat Ajax pelinrakentajansa Johan Cruyffin johdolla ja maajoukkueen päävalmentaja Rinus Michels. Alankomaat kehittyi valtavin harppauksin, ja onnistui pääsemään samalla vuosikymmenennellä kaksissa peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa finaaliin. Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailut voittaneen Brasilian maajoukkueen kapteeni Carlos Alberto sanoi finaalin jälkeen: ”Ainoa joukkue, jonka näin tekevän asiat toisin, oli Hollanti vuoden 1974 maailmanmestaruuskilpailuissa. Siitä lähtien kaikki on minusta näyttänyt enemmän tai vähemmän samalta… Heidän ’karuselli’-pelityylinsä oli hämmästyttävää katsella ja upeaa pelille.”

Vuoden 1974 Saksan MM-kisoissa Alankomaat pelasi valmentaja Rinus Michelsin ”totaalisen jalkapallon” periaatteiden mukaisesti. Joukkueeseen kuuluivat muiden muassa Johan Cruijff, Johan Neeskens, Arie Haan ja Johnny Rep. Lyötyään sekä Brasilian että Argentiinan turnauksen toisella kierroksella oranssipaidat etenivät aina loppuotteluun saakka. Münchenissä pelatussa loppuottelussa isäntämaa Saksa oli kuitenkin niukasti parempi maalein 2–1. Johan Neeskens iski Alankomaat johtoon ottelun ensimmäisellä minuutilla rangaistuspotkulla ennen kuin saksalaiset olivat edes ehtineet koskea palloon. Paul Breitner ja Gerd Müller viimeistelivät kuitenkin vielä maalin mieheen, ja Saksa kruunattiin mestariksi.

MM-kisoihin verrattuina vuoden 1976 Euroopan-mestaruuskilpailut olivat pettymys. Alankomaat hävisi niissä välierässä Tšekkoslovakialle kovasta taistelusta huolimatta.

Vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Argentiinassa. Johan Cruijff kieltäytyi pelaamasta sotilasjuntan hallitsemassa maassa, joten Alankomaat joutuivat tulemaan toimeen ilman suurinta tähteään.^[4] Valmentaja Ernst Happel onnistui kuitenkin keräämään lähes kaikki neljä vuotta aiemmissa kisoissa loistaneet pelaajat. Turnauksen alku ei sujunut toivotulla tavalla, sillä Skotlannin onnistui voittaa oranssipaidat, ja Perukin nipisti alankomaalaisilta tasapelin. Toisella kierroksella Alankomaat jätti taakseen muiden muassa Italian ja Saksan edeten jälleen isäntämaan seuraksi loppuotteluun. César Luis Menottin valmentama Argentiina siirtyi Mario Kempesin maalilla ottelussa johtoon, mutta vaihdosta kentälle otettu Dick Nanninga toi Alankomaat tasoihin kymmenen minuuttia ennen loppua. Rob Rensenbrinkillä oli tuhannen taalan paikka ratkaista maailmanmestaruus ottelun viimeisellä minuutilla, mutta laukaus osui tolppaan. Jatkoajalla Argentiina teki kaksi maalia, ja Alankomaat joutui toisen kerran peräkkäin tyytymään MM-kisojen kakkostilaan.^[4]

Euroopan-mestaruuskilpailut 2012

Alankomaat sijoitettiin Saksan, Portugalin ja Tanskan kanssa alkulohko B:hen, jonka media nimesi kuolemanlohkoksi. Alankomaat hävisi Tanskalle 0–1, Saksalle 1–2 ja Portugalille 1–2, ja jäi näin jo lohkovaiheeseen. Kilpailujen jälkeen päävalmentaja Bert van Marwijk vapautettiin tehtävästään.

Maailmanmestaruuskilpailut 2014

Louis van Gaal, joka oli aiemmin ollut epäonnistuneesti valmentamassa Alankomaita vuoden 2002 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa, tuli takaisin valmentajaksi. UEFAn karsinnoissa maailmanmestaruuskilpailuihin 2014 Alankomaat voitti 13 ottelua ja pelasi yhden tasapelin voittaen karsintalohkonsa. Joukkue kosti vuoden 2010 loppuottelun häviönsä hallitsevalle maailmanmestarille hämmästyttävällä 5–1 -voitolla avausottelussa, kun Robin van Persie ja Arjen Robben tekivät kumpikin kaksi maalia sekä Stefan de Vrij yhden. Toisessa ottelussaan, Australiaa vastaan, Alankomaat oli aluksi häviöllä 1–2, mutta voitti lopulta ottelun lukemin 3–2. Maalit tekivät Arjen Robben, Robin van Persie ja Memphis Depay.

Alankomaat voitti neljännesvälierässä Meksikon 2–1 Wesley Sneijderin ja Klaas-Jan Huntelaarin tekemillä maaleilla. Puolivälierässä vastaan tuli Costa Rica. Ottelua ei saatu ratkaistuksi varsinaisella peliajalla tuloksen ollessa 90 minuutin jälkeen 0–0. Alankomaat voitti Costa Rican vasta rangaistuspotkukilpailussa maalein 4–3, ja eteni näin välieriin.

Välierässä vastassa oli Argentiina. Alankomaat sai siinä yhden hyvän mahdollisuuden Arjen Robbenin ohittaessa Argentiinan supertähden Lionel Messin. Ratkaisua ei varsinaisella eikä jatkoajalla saatu aikaiseksi, jolloin peli eteni rangaistuspotkukilpailuun. Siinä Alankomaille maalin tekivät Arjen Robben ja Dirk Kuyt, mutta se ei riittänyt, vaan joukkue hävisi Argentiinalle rangaistuspotkukilpailun maalein 2–4.

Pronssiottelussa Alankomaat pelasi kisaisäntää Brasiliaa vastaan, ja otti ottelun välittömästi haltuunsa Robin van Persien tehdessä rangaistuspotkusta maalin 3. minuutilla. Daley Blind lisäsi johtoa 17. minuutilla ja kolmannen maalin teki Georginio Wijnaldum 91. minuutilla. Näin Alankomaat saavutti ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailuiden pronssimitalinsa.

Euroopan-mestaruuskilpailut 2016

Louis Van Gaal erosi heti vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailuiden jälkeen ja siirtyi valmentamaan englantilaista Manchester Unitedia. Hänen tilalleen valmentajaksi tuli Guus Hiddink, joka oli aikaisemmin valmentanut joukkueen neljänneksi vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailuissa. Guus Hiddink erosi 29. kesäkuuta 2015 tehtävästään ja hänen tilalleen päävalmentajaksi nousi Danny Blind. Blind ilmoitti 21. elokuuta 2015 vuoden 2016 Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsintaotteluihin Turkkia ja Islantia vastaan alustavan joukkueen, jossa oli yllätyksellisiä nimiä kuten Kenny Tete, Jaïro Riedewald, Vurnon Anita ja Terence Kongolo. Alankomaat ei päässyt vuoden 2016 EM-kilpailuihin^[5].

Maailmanmestaruuskilpailut 2018

Päävalmentaja Danny Blind sai potkut 27. maaliskuuta 2017 huonosti menneiden karsintojen vuoksi. Päävalmentajaksi nousi väliaikaisesti Blindin apulaisvalmentajana toiminut Fred Grim.^[6] Toukokuun alussa 2017 ilmoitettiin, että Dick Advocaatista tulee kolmatta kertaa Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. Hänen sopimuksensa kattaa MM2018-karsinnat.^[7] Advocaatin johdolla Alankomaat pelasi viisi MM-karsintaottelua, joissa se voitti Luxemburgin, Bulgarian, Valko-Venäjän ja Ruotsin. Ainoa karsintatappio tuli Ranskalle Pariisissa 4-0 lukemin. Alankomaat jäi kuitenkin karsintalohkonsa kolmanneksi tasapisteillä Ruotsin kanssa. Ruotsi eteni kuitenkin jatkokarsintoihin paremman maalieronsa turvin.^[8]

Euroopan-mestaruuskilpailut 2021

Entinen huippupelaaja Frank de Boer palkattiin valmentajaksi syyskuussa 2020. Liitto asetti ehdoksi jatkolle, että maa selviytyy EM-kilpailuissa kahdeksan parhaan joukkoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kun Alankomaat putosi neljännesvälierässä hävittyään Tšekille 0–2, ja de Boer lopetti valmentajana.^[9]

Sijoitukset arvokilpailuissa

Maailmanmestaruuskilpailut

Maailmanmestaruuskilpailut										Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut
1934	1. kierros	9.	1	0	0	1	2	3		2	2	0	0	9	4
1938	1. kierros	14.	1	0	0	1	0	3		2	1	1	0	5	1
1950	Ei osallistunut
1954
1958	Ei selviytynyt karsinnoista									4	2	1	1	12	7
1962										3	0	2	1	4	7
1966										6	2	2	2	6	4
1970										6	3	1	2	9	5
1974	Hopeaa	2.	7	5	1	1	15	3		6	4	2	0	24	2
1978	Hopeaa	2.	7	3	2	2	15	10		6	5	1	0	11	3
1982	Ei selviytynyt karsinnoista									8	4	1	3	11	7
1986										8	4	1	3	13	7
1990	Neljännesvälierät	15.	4	0	3	1	3	4		6	4	2	0	8	2
1994	Puolivälierät	7.	4	3	0	1	8	6		10	6	3	1	29	9
1998	Neljäs sija	4.	7	3	3	1	13	7		8	6	1	1	26	4
2002	Ei selviytynyt karsinnoista									10	6	2	2	30	9
2006	Neljännesvälierät	11.	4	2	1	1	3	2		12	10	2	0	27	7
2010	Hopeaa	2.	7	6	0	1	12	6		8	8	0	0	17	2
2014	Pronssia	3.	7	5	2	0	15	4		10	9	1	0	34	5
2018	Ei selviytynyt karsinnoista									10	6	1	3	21	12
2022	Puolivälierät		5	3	1	1	10	4		10	7	2	1	33	8
Yhteensä	11/22		54	30	13	11	96	52		135	89	26	20	329	105

Euroopan-mestaruuskilpailut

Euroopan-mestaruuskilpailut										Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1960	Ei osallistunut
1964	Ei selviytynyt karsinnoista									4	1	2	1	6	5
1968										6	2	1	3	11	11
1972										6	3	1	2	18	6
1976	Pronssia	3.	2	1	0	1	4	5		6	4	0	2	14	8
1980	Lohkovaihe	5.	3	1	1	1	4	4		8	6	1	1	20	6
1984	Ei selviytynyt karsinnoista									8	6	1	1	22	6
1988	Mestari	1.	5	4	0	1	8	3		8	6	2	0	15	1
1992	Välierät	3.–4.	4	2	2	0	6	3		8	6	1	1	17	2
1996	Puolivälierät	8.	4	1	2	1	3	4		7	3	2	2	8	5
2000	Välierät	3.–4.	5	4	1	0	13	3
2004	Välierät	3.–4.	5	1	2	2	7	6		10	7	1	2	26	7
2008	Puolivälierät	6.	4	3	0	1	10	4		12	8	2	2	15	5
2012	Lohkovaihe	15.	3	0	0	3	2	5		10	9	0	1	37	8
2016	Ei selviytynyt karsinnoista									10	4	1	5	17	14
2020	Neljännesvälierät		4	3	0	1	8	4		8	6	1	1	24	7
2024	Puolivälierät		6	3	1	2	10	7
Yhteensä	11/17		45	23	9	13	75	48		111	71	16	24	250	91

Kesäolympialaiset

Kesäolympialaiset
Vuosi	Sija	O	V	T	H	TM	PM
1908	Pronssia	2	1	0	1	2	4
1912	Pronssia	4	3	0	1	17	8
1920	Pronssia	4	2	0	2	9	10
1924	Neljäs sija	5	2	1	2	11	7
1928	1. kierros	1	0	0	1	0	2
1948	1. kierros	2	1	0	1	6	5
1952	Alkukilpailu	1	0	0	1	1	5
2008	Puolivälierät	4	1	2	1	4	4
Yhteensä	8/31	23	10	3	10	50	45

Palkinnot

Kilpailu				Yhteensä
Maailmanmestaruuskilpailut	0	3	1	4
Euroopan-mestaruuskilpailut	1	0	4	5
Maanosaliittojen cup	0	0	0	0
Kesäolympialaiset	0	0	3	3
Yhteensä	1	3	8	12

Pronssimitalistit vuoden 1912 kesäolympialaisissa

Maailmanmestaruuskilpailut

• Hopeaa (3): 1974, 1978, 2010
• Pronssia (1): 2014

Euroopan-mestaruuskilpailut

• Kultaa (1): 1988
• Pronssia (1): 1976
• Välierät (3): 1992, 2000, 2004

Olympialaiset

• Pronssia (3): 1908, 1912, 1920

Tulokset ja otteluohjelma

2015

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
28. maaliskuuta 2015	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Turkki	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	1–1	Klaas-Jan Huntelaar	49,500
31. maaliskuuta 2015	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Espanja	Ystävyysottelu	2–0	Stefan de Vrij, Davy Klaassen	51,500
5. kesäkuuta 2015	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Yhdysvallat	Ystävyysottelu	3–4	Klaas-Jan Huntelaar (2), Memphis Depay	46,000
12. kesäkuuta 2015	Skonto Stadium, Riika, Latvia	Latvia	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–2	Georginio Wijnaldum, Luciano Narsingh	8,067
3. syyskuuta 2015	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Islanti	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–1		50,275
6. syyskuuta 2015	Torku Arena, Konya, Turkki	Turkki	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	3–0		41,007
10. lokakuuta 2015	Astana Arena, Astana, Kazakhstan	Kazakstan	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	1-2	Georginio Wijnaldum, Wesley Sneijder	20,716
13. lokakuuta 2015	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Tšekki	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	2-3	Klaas-Jan Huntelaar, Robin Van Persie	48,000
11. marraskuuta 2015	Cardiff City Stadium, Wales	Wales	Ystävyysottelu	2-3	Bas Dost, Arjen Robben (2)	25,669

2016

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
25. maaliskuuta 2016	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Ranska	Ystävyysottelu	2-3	Luuk De Jong, Ibrahim Afellay	40,011
6. syyskuuta 2016	Friends Arena, Solna, Ruotsi	Ruotsi	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	1-1	Wesley Sneijder	36,128
7. lokakuuta 2016	De Kuip, Rotterdam, Alankomaat	Valko-Venäjä	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	4-1	Quincy Promes (2), Davy Klaassen, Vincent Janssen	41,200
10. lokakuuta 2016	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Ranska	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	0-1		50,220
13. marraskuuta 2016	Stade Josy Barthel, Luxemburgin kaupunki, Luxemburg	Luxemburg	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	1-3	Arjen Robben, Memphis Depay (2)	8,000

2017

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
25. maaliskuuta 2017	Nacionalen Stadion Vasil Levsk, Sofia, Bulgaria	Bulgaria	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	2-0		10,900
28. maaliskuuta 2017	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Italia	Ystävyysottelu	1-2	Alessio Romagnoli (om.)	46,228
31. toukokuuta 2017	Stade Adrar, Marokko	Marokko	Ystävyysottelu	1-2	Quincy Promes, Vincent Janssen	25,000
4. kesäkuuta 2017	De Kuip, Rotterdam, Alankomaat	Norsunluurannikko	Ystävyysottelu	5-0	Joel Veltman (2), Arjen Robben, Davy Klaassen, Vincent Janssen	33,500
9. kesäkuuta 2017	De Kuip, Rotterdam, Alankomaat	Luxemburg	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	5-0	Arjen Robben, Wesley Sneijder, Quincy Promes, Georginio Wijnaldum, Vincent Janssen	41,300
31. elokuuta 2017	Stade de France, Saint-Denis, Ranska	Ranska	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	4-0		79,551
3. syyskuuta 2017	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Bulgaria	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	3-1	Davy Pröpper (2), Arjen Robben	47,079
7. lokakuuta 2017	Borisov Arena, Barysau, Valko-Venäjä	Valko-Venäjä	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	1-3	Davy Pröpper, Arjen Robben, Memphis Depay	6,850
10. lokakuuta 2017	Amsterdam Arena, Amsterdam, Alankomaat	Ruotsi	Maailmanmestaruuskilpailuiden 2018 karsinnat	2-0	Arjen Robben (2)	41,244

Pelaajat

Edelliset kokoonpanot

Maailmanmestaruuskilpailut Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1938 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1974 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1978 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1994 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1998 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014 Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2022

Euroopan-mestaruuskilpailut Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1976 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1980 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1988 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1992 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1996 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2000 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2004 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2012 Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2020

Kesäolympialaiset Kesäolympialaiset 1908 Kesäolympialaiset 1912 Kesäolympialaiset 1920 Kesäolympialaiset 1924 Kesäolympialaiset 1928 Kesäolympialaiset 1948 Kesäolympialaiset 1952 Kesäolympialaiset 2008

Eniten otteluita

Edwin van der Sar oli aikanaan eniten otteluita pelannut pelaaja Alankomaiden maajoukkueessa 130 ottelullaan.

Päivitetty 30. kesäkuuta 2021, eniten maaotteluita pelanneet alankomaalaispelaajat ovat:

#	Nimi	Kansainvälinen ura	Ottelut	Maalit	Minuutit	Ura yhteensä
1.	Wesley Sneijder	2003–2018	134	31		2003–2019
2.	Edwin van der Sar	1995–2008	130	0	11463	1988–2011
3.	Frank de Boer	1990–2004	112	13	9271	1988–2005
4.	Rafael van der Vaart	2001–2013	109	25	6938	2000–2018
5.	Giovanni van Bronckhorst	1996–2010	106	6	8215	1993–2010
6.	Dirk Kuyt	2004–2014	104	24	6875	1998–2018
7.	Robin van Persie	2005–2017	102	50		2001–2019
8.	Phillip Cocu	1996–2006	101	10	8000	1988–2006
9.	Arjen Robben	2003–2017	96	37		2000–0000
10.	Clarence Seedorf	1994–2008	87	11	5982	1992–2013
	John Heitinga	2004–2013	87	7	7031	2001–2016
12.	Marc Overmars	1993–2004	86	17	5755	1990–2009
13.	Aron Winter	1987–2000	84	6	5142	1986–2003
	Joris Mathijsen	2004–2012	84	3	7007	1998–2015
15.	Ruud Krol	1969–1983	83	4	7399	1968–1986
16.	Nigel de Jong	2004–2015	81	1	5666	2002–0000
17.	Dennis Bergkamp	1990–2000	79	37	6339	1986–2006
	Patrick Kluivert	1994–2004	79	40	5816	1994–2008
	Mark van Bommel	2000–2012	79	10	6160	1992–2013
20.	Ronald Koeman	1983–1994	78	14	6568	1980–1997

  Pelaaja pelaa edelleen seurajoukkueessa

Eniten maaleja

Päivitetty 30. kesäkuuta 2021, eniten maaleja tehneet alankomaalaispelaajat ovat:

Robin van Persie on eniten maaleja tehnyt pelaaja Alankomaiden maajoukkueessa 50 maalilla.

#	Nimi	Kansainvälinen ura	Maalit	Ottelut	Keskiarvo	Minuutit	Ura yhteensä
1.	Robin van Persie	2005–2017	50	102	0,49		2001–2019
2.	Klaas-Jan Huntelaar	2006–2015	42	76	0,55		2002–2021
3.	Patrick Kluivert	1994–2004	40	79	0,51	5816	1994–2008
4.	Dennis Bergkamp	1990–2000	37	79	0,47	6339	1986–2006
Arjen Robben	2003–2017	37	96	0,39		2000–0000
6.	Faas Wilkes	1946–1961	35	38	0,92	3450	1940–1964
	Ruud van Nistelrooy	1998–2011	35	70	0,50	4543	1994–2012
8.	Abe Lenstra	1940–1959	33	47	0,70	4260	1935–1963
	Johan Cruyff	1966–1977	33	48	0,69	4282	1964–1984
10.	Wesley Sneijder	2003–2018	31	134	0,23		2003–2019

  Pelaaja pelaa edelleen seurajoukkueessa

Entisiä pelaajia

Bep Bakhuys Marco van Basten Dennis Bergkamp Jan van Beveren Danny Blind Frank de Boer Ronald de Boer Mark van Bommel John Bosman Ernie Brandts Hans van Breukelen Phillip Cocu Johan Cruijff Edgar Davids René van der Gijp Ulrich van Gobbel Ruud Gullit

Arie Haan Willem van Hanegem Hugo Hovenkamp Wim Jansen Jan Jongbloed Wim Jonk Piet Keizer René van de Kerkhof Willy van de Kerkhof Wim Kieft Kees Kist Patrick Kluivert Ronald Koeman Michel van de Korput Ruud Krol Willy van der Kuijlen Abe Lenstra

Tschen La Ling Roy Makaay John Metgod Arnold Mühren Dick Nanninga Johan Neeskens Arthur Numan Marc Overmars Rob Rensenbrink Johnny Rep Frank Rijkaard Bryan Roy John van 't Schip Piet Schrijvers Ruud van Nistelrooy Sonny Silooy Ronald Spelbos

Jaap Stam Huub Stevens Wim Suurbier Simon Tahamata Adri van Tiggelen Stan Valckx Gerald Vanenburg Leen Vente Peter van Vossen Sander Westerveld Bennie Wijnstekers Piet Wildschut Faas Wilkes Aron Winter Richard Witschge Rob Witschge John de Wolf

Jan Wouters

Päävalmentajat

Cees van Hasselt (1905–1908) Edgar Chadwick (1908–1913) Jimmy Hogan (1910) Tom Bradshaw (1913) Billy Hunter (1914) Jack Reynolds (1919) Fred Warburton (1919–1923) Jim Waites (1921) Bob Glendenning (1923) Billy Townley (1924) J.E. Bollington (1924) Bob Glendenning (1925–1940) Karel Kaufman (1946)

Jesse Carver (1947–1948) Tom Sneddon (1948) Karel Kaufman (1949) Jaap van der Leck (1949–1954) Karel Kaufman (1954–1955) Friedrich Donenfeld (1955) Max Merkel (1955–1956) Heinrich Müller (1956) Friedrich Donenfeld (1956–1957) George Hardwick (1957) Elek Schwartz (1957–1964) Denis Neville (1964–1966) Georg Keßler (1966–1970)

František Fadrhonc (1970–1974) Rinus Michels (1974) George Knobel (1974–1976) Jan Zwartkruis (1976–1977) Ernst Happel (1977–1978) Jan Zwartkruis (1978–1981) Kees Rijvers (1981–1984) Rinus Michels (1984–1985) Leo Beenhakker (1985–1986) Rinus Michels (1986–1988) Thijs Libregts (1988–1990) Leo Beenhakker (1990) Rinus Michels (1990–1992)

Dick Advocaat (1992–1995) Guus Hiddink (1995–1998) Frank Rijkaard (1998–2000) Louis van Gaal (2000–2002) Dick Advocaat (2002–2004) Marco van Basten (2004–2008) Bert van Marwijk (2008–2012) Louis van Gaal (2012–2014) Guus Hiddink (2014–2015) Danny Blind (2015–2017) Ronald Koeman (2018–2020) Frank de Boer (2020–2021) Louis van Gaal (2021–2022)

Lähteet

1. Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
2. Netherlands vs. Holland Viitattu 27.9.2015.
3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 17. Otava, 1970.
4. Ernst Happel: The 'Weird Man' Who Conquered European Football and Helped Shape the Modern Game Soccer. 8.8.2019. Sports Illustrated. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
5. Myllyaho, Manu: Van Persien nolo oma maali viimeinen sinetti - Hollanti ulkona EM-kisoista Yle Urheilu. 14.10.2015. Viitattu 27.3.2017.
6. Lehtisaari, Matti: Bulgaria-tappio oli liikaa - Hollannin valmentaja sai kenkää Yle Urheilu. 27.3.2017. Viitattu 27.3.2017.
7. Coerts, Stefan: THIRD TIME LUCKY? NETHERLANDS APPOINT ADVOCAAT AS NEW COACH Goal.com. 9.5.2017. Viitattu 12.10.2017.
8. Portugal and France reach World Cup as Holland and Arjen Robben bow out The Guardian. 10.10.2017. Viitattu 12.10.2017.
9. EM-kisojen floppimaa vaihtaa päävalmentajaa – Frank de Boer sai lähteä www.iltalehti.fi. Viitattu 30.6.2021.

Aiheesta muualla

• Virallinen sivu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuvagalleria joukkueen kannattajista

Jalkapallon Euroopan-mestarit

1960  Neuvostoliitto	1964  Espanja	1968  Italia	1972  Saksa	1976  Tšekkoslovakia	1980  Saksa	1984  Ranska	1988  Alankomaat
1992  Tanska	1996  Saksa	2000  Ranska	2004  Kreikka	2008  Espanja	2012  Espanja	2016  Portugali	2020  Italia