Haarahaukka

Haarahaukka (Milvus migrans) on laajalle levinnyt haukkalaji. Lajin nimesi Pieter Boddaert vuonna 1783.

Haarahaukka
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Äärimmäisen uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo:	Haukat Accipitridae
Suku:	Haarahaukat Milvus
Laji:	migrans
Kaksiosainen nimi
Milvus migrans (Boddaert, 1783)
Haarahaukan levinneisyys; oranssi: tavataan vain pesimäaikana, vihreä: tavataan vuoden ympäri, sininen: tavataan vain muuttoaikoina
Katso myös
Haarahaukka Wikispeciesissä   Haarahaukka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Haarahaukan munia.

Koko ja ulkonäkö

Haarahaukan pituus on noin 55–60 cm ja sen siipien kärkiväli on 135–155 cm ja Naaras painaa noin 850 grammaa ja koiras 807 g. Lajin ääni muistuttaa lokkien kirkunaa, myös värisevää ”kui-i-i-i” ja joskus naukuvia ääniä.

Aikuiset ovat yleissävyltään tummanruskeita. Pää on muuta ruumista vaaleampi. Pyrstö on matalasti lovipäinen. Siiven yläpinnalla näkyy vaalea lautuma. Haarahaukat ovat pitkäsiipisiä ja lentävät laiskasti hieman mehiläishaukkaa muistuttavasti. Nuoret linnut ovat täplikkäitä ja vaaleampia kuin aikuiset. Poikaset ovat aluksi vaalean kellanruskeita, myöhemmin tummempia. Naaras on koirasta kookkaampi.

Levinneisyys

Haarahaukka on yksi maailman laajimmalle levinneistä petolinnuista, sillä se pesii Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta kaikilla mantereilla.^[3] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 186 000 – 254 000 paria, joista 71 prosenttia Venäjällä, 14 prosenttia Ranskassa ja 7 prosenttia Espanjassa.^[4] On arvioitu, että Euroopan kanta muodostaa 9 prosenttia lajin koko maailman kannasta.^[5] Suomessa se on erittäin harvalukuinen pesimälaji (10–25 paria^[4]). Kanta painottuu Itä-Suomeen.^[3] Keväisin ja syksyisin nähdään joitakin kymmeniä harhailijoita. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella. Eurooppalaiset haarahaukat muuttavat Afrikkaan pääasiassa Gibraltarin ja Sisilian kautta, harvemmin Bosporinsalmen kautta.

Elinympäristö

Haarahaukka elää puoliavoimilla, metsäisillä mailla, usein järvien ja jokien läheisyydessä.

Lisääntyminen

Soidinmenot ovat hyvin samanlaiset kuin muillakin suurilla petolinnuilla. Suomessa laji pesii touko–heinäkuussa itärajan tuntumassa kapealla vyöhykkeellä erämaaseuduilla. Pesä havupuussa, melko samanlainen kuin hiirihaukalla. Emot tuovat pesänvuorausaineksiksi kaikenlaisia jätteitä. Munia on 1–3. Ne ovat valkoisia, harvakseltaan ruskeapilkkuisia. Haudonta-aika vaihtelee suuresti ollen 26–38 päivää, keskimäärin noin kuukauden. Naaras hautoo enimmän ajan, koiras vain toisinaan. Naaras lämmittää poikasia niiden ensimmäisen elinviikon ajan ja koiras tuo niille ruokaa, jonka naaras pilkkoo ja jakaa poikasille. Viikon kuluttua myös naaras ryhtyy saalistamaan. Poikaset alkavat itse repiä saalista ja syödä oma-aloitteisesti 30–35 päivää vanhoina. Ne oppivat lentämään noin 42 päivän ikäisinä ja itsenäistyvät 6–7 viikon päästä.

Haarahaukka risteytyy toisinaan isohaarahaukan (Milvus milvus) kanssa.^[6]

Ravinto

Haarahaukan ravintoa ovat kalat, pikkueläimet, hyönteiset ja usein haaskat ja jätteet.

Ravinnon hankintaan liittyy todistettavaa älykkyyttä ja johdonmukaisuutta. Australiassa esiintyvän alalajin M. m. affinis eli aboriginaalien ”tulilinnun” (karrkanj) on huomattu metsäpalojen aikaan kuljettavan palavia oksia levittäen maastopaloa. Tulipalon tarkoituksena on saada saaliseläimet juoksemaan tulta pakoon. Samalla se auttaa ihmistä kaskeamisessa. Lintua on pidetty pyhänä jo uniajalta.^[7][8][9]