Haagin lapsikaappaussopimus
Kansainvälinen yksityisoikeudellinen valtiosopimus From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansainvälinen yksityisoikeudellinen valtiosopimus From Wikipedia, the free encyclopedia
Haagin lapsikaappaussopimus (yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta, engl. Hague Convention on the Civil Aspects of International Child Abduction, ransk. La Convention sur les aspects civils de l'enlèvement international d'enfants) on valtioiden välinen kansainvälinen yleissopimus, joka on solmittu Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa 25. lokakuuta 1980.[1][2] Sopimuksen tarkoituksena on turvata asuinpaikkavaltiostaan luvattomasti toiseen valtioon viedyn lapsen palautus lapsen asuinpaikkavaltioon eli siihen valtioon, jossa lapsi tosiasiallisesti asui ennen kaappausta.[3] Sopimus koskee myös tapauksia, jossa luvallisesti toisessa maassa vieraillut lapsi jätetään palauttamatta takaisin asuinmaahansa.[3]
Lapsikaappaussopimuksen perusteella ei oteta kantaa siihen, kumman vanhemmista tulisi olla lapsen huoltaja.[3] Lapsen huollosta sovitaan lapsen asuinpaikkavaltiossa sen jälkeen, kun lapsi on palautettu sinne.[3]
Kansainvälisiä lapsikaappauksia koskee myös Euroopan neuvoston EU-valtioiden välillä sovellettava kansainvälistä perheoikeutta koskeva säädös (neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta)[4][5] Käytännössä kansainvälisiin lapsikaappauksiin sovelletaan pelkästään Haagin sopimusta,[5] johon on liittynyt noin 100 valtiota.[6][7]
Jotta Haagin sopimusta voidaan soveltaa, tulee asuinpaikkamaastaan kaapatun lapsen olla alle 16-vuotias.[3] Sekä lapsen kaappausta edeltäneen asuinvaltion että valtion, johon hänet on viety, tulee molempien olla Haagin sopimukseen sitoutuneita valtioita.[3] Lapsen palautuksen hakijalla joko yksin tai toisen henkilön kanssa tulee olla oikeus määrätä lapsen asuinpaikasta ja hakijan on pitänyt myös olla todellisuudessa käyttänyt lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia.[3] Lapsen poisviemisen on täytynyt tapahtua ilman palautusta hakevan suostumusta.[3]
Valtio voi kieltäytyä palautuksesta, jos riittävän kypsäksi arvioitu lapsi vastustaa palautusta tai jos palautusta haetaan vasta pitkän ajan kuluttua kaappauksesta ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöön tai jos palautus uhkaisi lapsen terveyttä.[3]
Kukin sopimusmaa päättää, mikä viranomainen toimii siellä keskusviranomaisena, joka avustaa palautushakemuksen tekijää.[8] Keskusviranomainen selvittää lapsen olinpaikan, edistää sopuratkaisun syntyä, neuvoo hakemuksen tekemisessä, välittää sen vieraaseen maahan ja pitää yhteyttä sen maan vastaavaan viranomaiseen ja ottaa selvää kyseisen maan lainsäädännöstä.[8]
Keskusviranomaisten neuvonta- ja avustuspalvelut ovat hakijalle maksuttomia.[9] Haagin sopimuksen periaate on ollut lisäksi, ettei hakijalle tulisi kustannuksia oikeusavusta, jota hän tarvitsee vieraassa maassa.[9] Useat sopimusvaltiot ovat kuitenkin tehneet tähän varaumia, eikä maksuton oikeusapu välttämättä toteudu.[9] Päätöksen pakkotoimeenpanosta voi lisäksi tulla kustannuksia, kuten myös matkakustannuksia.[10]
Haagin lapsikaappaussopimukseen ovat sitoutuneet seuraavat valtiot, sulkeissa sopimuksen voimaantulovuosi kyseisessä valtiossa (tilanne 29.7.2017):[6][11]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
