italialainen kirjailija, historioitsija, arkkitehti ja taidemaalari From Wikipedia, the free encyclopedia
Giorgio Vasari (30. heinäkuuta 1511 Arezzo, Firenzen tasavalta – 27. kesäkuuta 1574 Firenze, Toscanan suurherttuakunta)[1] oli italialainen taidemaalari ja arkkitehti, joka kuitenkin tunnetaan italialaisista taiteilijoista kertovasta kirjastaan Taiteilijaelämäkertoja (1550). Vuosisatojen ajan kirja vaikutti siihen tapaan, jolla taiteilijoista puhuttiin ja kirjoitettiin, joten Vasaria pidetään myös varhaisena taidekriitikkona.
| Giorgio Vasari | |
|---|---|
 Omakuva, noin 1567. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1511 Arezzo, Firenzen tasavalta |
| Kuollut | 27. kesäkuuta 1574 (62 vuotta) Firenze, Toscanan suurherttuakunta |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalaus, arkkitehtuuri |
| Taidesuuntaus | renessanssi |
| Kuuluisimpia töitä | Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon (1550) |
Giorgio Vasari syntyi Toscanan Arezzossa savenvalajan poikana. Serkkunsa Luca Signorellin suosituksesta hän meni varhaisella iällä taitavana lasimaalaajana tunnetun Guglielmo da Marsiglian oppilaaksi. Vasarin täytettyä 16 vuotta kardinaali Silvio Passerini lähetti hänet Firenzeen Andrea del Sarton sekä tämän oppilaiden Rosso Fiorentinon ja Jacopo Pontormon oppiin.
Koulutuksensa yhteydessä Vasari kohtasi myös johtavia humanisteja. Hänen opettajiinsa kuului muun muassa Piero Valeriano Bolzani, joka laati vuonna 1556 egyptiläisten hieroglyfien tutkimuksen uraauurtavana teoksena pidetyn Hieroglyphican. Firenzessä Vasari tutustui myös suuresti ihailemaansa Michelangeloon, jonka oppilaana hän opiskeli Medici-ruhtinaiden suojeluksessa.[2] Pian tapaamisen jälkeen Michelangelo muutti Roomaan. Isänsä kuoltua ruttoon Vasari ryhtyi harjoittamaan arkkitehtuuria elättääkseen sisaruksiaan.
Vasari lähti Firenzestä, kun hänen suojelijansa herttua Alessandro de’ Medici salamurhattiin vuonna 1537. Tämän jälkeen Vasari ryhtyi kiertämään Italiaa ja tekemään muistiinpanoja taiteilijoista. Samalla Vasari työskenteli taidemaalarina. Ajatus Taiteilijaelämäkerroista lienee peräisin vuodelta 1546, jolloin Vasari keskusteli tällaisen kirjan tarpeesta Noceran piispan kanssa.
Henkilönä Vasari oli suoraselkäinen, eikä hänellä ollut lähteiden mukaan taipumusta turhamaisuuteen. Vasarin kerrotaan vilpittömästi arvostaneen esimerkiksi Cimabuen ja Giotton töitä.[2] Julkisen uransa päätteeksi Vasari valittiin Firenzen gonfalonieerin korkeaan virkaan.[2]
Vasarin merkittävimpinä maalauksina pidetään Firenzen Palazzo Vecchion suuren salin maalauksia ja Firenzen tuomiokirkon Santa Maria del Fioren freskoja. Jälkimmäiset viimeisteli Vasarin kuoleman jälkeen Federico Zuccari.[2] Elinaikanaan Vasaria arvostettiin suuresti ja hän keräsi itselleen merkittävän omaisuuden. Vasarin itselleen rakennuttama talo Arezzossa on nykyisin hänen elämäntyötään esittelevä museo. Myöhempien kriitikoiden mukaan Vasarin maalauksia ei erityisemmin arvosteta, vaan niiden arvioidaan jäljittelevän Michelangelon tyyliä.[2]
Vasari perusti Firenzeen 1563 taideakatemia Accademia del Disegnon, jonka johtoon valittiin hallitseva suurherttua ja Michelangelo. Instituutin jäseniksi valittiin 36 muuta taiteilijaa.
Vasarin merkittävin teos on Taiteilijaelämäkertoja (Vite de’ più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani), josta puhutaan usein pelkällä nimikkeellä Vite, jonka hän kirjoitti vuosien 1550 ja 1568 välillä. Kirjassaan Vasari käsittelee lukuisten italialaisten taiteilijoiden elämää, joskin hänen katsotaan osin suosineen kotiseutunsa Toscanan taiteilijoita. Yleisellä tasolla Vasarin arvioita pidetään kuitenkin varsin objektiivisina.[2]
Teoksen merkittävänä antina voidaan pitää myös aikalaiskuvauksia siitä, minkälaisia taiteilijat olivat henkilöinä. Käsite ”renessanssi” (rinascita) tuli ensimmäistä kertaa käyttöön Vasarin Taiteilijaelämäkerroissa. Kirja on omistettu Cosimo de’ Medicille. Kirjan lopussa on Vasarin omaa elämää käsittelevä hahmotelma.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
