yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
George Gaynes (alk. George Jongejans, 16. toukokuuta 1917 Helsinki – 15. helmikuuta 2016 North Bend, Washington[1]) oli hollantilais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja oopperalaulaja.[2][3][4] Hän tuli tunnetuksi näyttelijänä niin Broadwaylla kuin monissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänet muistetaan parhaiten elokuvasta Tootsie – lyömätön lyyli, jossa hän näytteli John Van Hornia, ja seitsemästä Poliisiopisto-elokuvasta, joissa hän näytteli poliisiopiston johtaja Eric Lassardia. Ennen uraa näyttelijänä hän esiintyi monissa oopperoissa sekä Euroopassa että New Yorkin kaupunginoopperassa.
| George Gaynes | |
|---|---|
 George Gaynes vuonna 1964. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1917 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 15. helmikuuta 2016 (98 vuotta) North Bend, Washington, Yhdysvallat |
| Puoliso | Allyn Ann McLerie |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit | Tootsie – lyömätön lyyli - John Van Horn |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
George Gaynes syntyi Helsingissä Suomessa. Hänen venäläinen äitinsä Iya De Gay (myöhemmin Lady Iya Abdy) oli taiteilija ja hollantilainen isänsä Gerrit Jongejans liikemies. Hänen enonsa oli muun muassa Casablancassa näytellyt Gregory Gaye. George kasvoi Ranskassa, Englannissa ja Sveitsissä.[5] Georgen äidillä oli suomalaisia sukujuuria.[6][7][8]
Armeijassa
Gaynes palveli Alankomaiden armeijassa vuosina 1943–1946. Hän oli Alankomaiden kuninkaallisessa laivastossa.[9] Gaynes taisteli toisessa maailmansodassa.[10][6][11][4]
Gaynes tutustui oopperaan äitinsä ystävän venäläisen laulaja Fjodor Šaljapinin kautta. Hän opiskeli alaa Milanossa ja esiintyi Italiassa ja Ranskassa. Toinen maailmansota keskeytti hänen uransa. Sodan aikana Gaynes ylitti Pyreneet Espanjaan, missä hänet internoitiin. Hänet vapautettiin kolmen kuukauden kuluttua. Gaynes muutti Britanniaan ja listautui Alankomaiden merivoimiin.[5]
Sodan jälkeen Gaynes muutti New Yorkiin ja sai paikan New Yorkin kaupunginoopperasta. Hän esiintyi siellä muun muassa Leporellona Don Giovannissa sekä Gilbertin ja Sullivanin opereteissa. Gaynes ei kuitenkaan kokenut itseänsä oopperalaulajaksi, vaan hän itsensä mukaan ”näytteli oopperalaulajaa” ja jätti siksi oopperalavat.[5]
Gaynes näytteli 1950-luvulla Broadwayllä. Hän esiintyi muun muassa Cole Porterin musikaalissa Out of This World ja My Sister Eileen -novellisarjan musikaaliversiossa.[5]
Gaynes siirtyi 1950-luvun puolivälin jälkeen televisiotuotantoihin ja näytteli muun muassa The Alfred Hitchcock Hour -sarjassa, Bonanzassa, Vaarallisessa tehtävässä, Hawaii Five-O:ssa, Kuuden miljoonan dollarin miehessä ja minisarjassa Rich Man, Poor Man.[12]
Gaynesin elokuvaura alkoi 1960-luvulla. Hän näytteli muun muassa Sidney Lumetin Ryhmässä (1966), Sydney Pollackin romanttisessa elokuvassa Parhaat vuotemme (1973), Peter Bogdanovichin komediassa Viiden pennin leffa (1976), Ken Russellin tieteiskauhuelokuvassa Muutostiloja (1980) ja Steve Martinin komediassa Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982).[12]
Vuonna 1982 ilmestyi menestyskomedia Tootsie – lyömätön lyyli, josta myös Gaynes sai runsaasti kehuja kriitikoilta. Sen jälkeen hän alkoi saada huomattavasti enemmän uusia elokuvarooleja, ja hän näytteli komedioissa Ollakko vai eikö olla – siinä leffa! ja Micki & Maude.[12]
Gaynes nousi tähtikaartiin television komediasarjassa Punky Brewster, jota esitettiin vuosina 1984–1988. Vuonna 1984 ilmestyi myös ensimmäinen Poliisiopisto-elokuva, jossa Gaynes näytteli hieman höpsähtänyttä poliisiopiston komentajaa Eric Lassardia. Hän palasi rooliin kuudessa jatko-osassa ja televisiosarjassa Police Academy: The Series.[12]
Ensimmäisen Poliisiopiston jälkeen Gaynesin elokuvia olivat muun muassa Louis Mallen 42. kadun Vanja, Nicholas Hytnerin Noitavaino ja poliittinen satiiri Wag the Dog – häntä heiluttaa koiraa. Gaynes jäi eläkkeelle vuonna 2003.[12]
Gaynes oli naimisissa Allyn Ann McLerien kanssa vuodesta 1953. Liitosta syntyi kaksi lasta.[2] Gaynes oli alun perin Alankomaiden kansalainen ja myöhemmin hän oli Yhdysvaltojen kansalainen.[10][6][11][8][4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
