urheilulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Frisbeegolf eli kiekkogolf[1] (engl. disc golf) tai liitokiekkogolf[2] on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin golfissa: tavoitteena on päästä peliradan alusta loppuun mahdollisimman vähin liitokiekon eli frisbeen heitoin. Pienimmän yhteistuloksen saanut voittaa.[3]
Pelin tarkoituksena on saada kiekko ilman virheitä mahdollisimman vähillä heitoilla kohteena toimivaan koriin. Väylän pelaaminen aloitetaan tiiltä. Heitettäessä vähintään yhden tukipisteen on kosketettava maata ja kaikkien tukipisteiden täytyy olla tiillä, kun kiekko irtoaa kädestä. Kiekon irrottamisen jälkeen heiton saa astua yli.[3]
Jos kiekko jää pelialueelle (in-bounds), aloitusheiton jälkeen peliä jatketaan sieltä, mihin edellinen heitto jäi. Seuraavan heiton paikka merkitään yleensä merkkauskiekolla, joka asetetaan kiekon eteen kiekon ja korin väliin siten, että merkkauskiekko koskettaa heittokiekkoa. Seuraavassa heitossa yhden tukipisteistä on oltava linjalla, joka jatkuu merkkauskiekosta 30 senttimetriä taaksepäin. Jatkoheiton saa astua yli samaan tapaan kuin aloitusheiton, jos koriin on matkaa yli kymmenen metriä. Merkkauskiekon sijasta pelaaja voi käyttää edellisen heiton kiekkoa heittopaikan merkkinä.[3]Jos korille on matkaa alle kymmenen metriä, (heittopaikka on 10 metrin ringissä) pelaaja ei saa astua puttiansa yli. Sääntöjen mukaan tässä tilanteessa "pelaajan tulee osoittaa pysyvänsä tasapainossa", jonka voi osoittaa esimerkiksi selkeällä pysähtymisellä ja tasapainon osoituksella, takana olevan jalan palauttamisella maahan merkkauskiekon takana tai merkkauskiekon nostamisella maasta.[4]
Jos heitto menee pelialueen ulkopuolelle (OB-alue), pelaaja voi jatkaa peliä joko edellisestä heittopaikasta, paikasta, josta kiekko ylitti pelialueen rajan, tai väylälle merkityltä rangaistusalueelta (drop zone), jos väylällä sellainen on. Pelialueen ulkopuolelle menneestä heitosta lisätään tulokseen yksi rangaistusheitto. OB-alueiden lisäksi väylillä voi olla pakollisia reittejä, joissa tietty kiertopiste eli mando (yleensä puu), on kierrettävä merkitystä suunnasta. Jos kiertopisteen ohittaa väärästä suunnasta, tulokseen lisätään yksi rangaistusheitto. Peli jatkuu joko rangaistusalueelta tai kiertopisteen sijainnin määräämältä linjalta.[3]
Väylällä heittovuoro määräytyy siten, että kauimpana korista oleva pelaaja heittää ennen muita. Väylä on pelaajan osalta pelattu loppuun, kun kiekko on heitetty koriin. Kiekon katsotaan olevan korissa, kun se lepää korin pohjalla tai ketjujen varassa. Pelin voittaja on se, jolla on vähiten heittoja rangaistusheitot mukaan luettuna.[3]
Frisbeegolfin tavallisimmat heitot ovat rysty- ja kämmenheitto. Rystyheitossa heittokäsi lähtee takaa, heittokäden kylki osoittaa heittosuuntaan ja heittokäsi tuodaan eteen läheltä kehoa ja koko vartaloa kiertäen. Heiton voimanlähteinä ovat jalat sekä lantio. Kämmenheitto muistuttaa hieman tenniksen kämmenlyöntiä, mutta kyynärpää ei ole suorana. Voima kämmenheittoon tulee ranteesta ja sormista.[5]
Rysty- ja kämmenheitto kulkevat ilmassa toistensa peilikuvina, mikä vaikuttaa valittavaan heittotapaan. Heiton lentorataan vaikuttavat myös kiekon ominaisuudet sekä kiekon lähtökulma. Kun lähtökulma on kiekon loppukaarron suuntainen, kyseessä on hyzer-heitto. Kiekon lentorata on tällöin )-merkin tai loivan J-kirjaimen muotoinen. Oikeakätisen heittäjän rystyheitossa hyzer-heitto suuntautuu siis oikealta vasemmalle[6]. Vastakkaisessa tapauksessa puhutaan anhyzer-heitosta. Kiekosta ja heittokulmasta riippuen lentorata on joko )-merkin tai loivan S:n muotoinen.[5] Oikeakätisen rystyheitossa anhyzer-heitto suuntautuu vasemmalta oikealle[6].
Rysty- ja kämmenheitot lähtevät vartalon sivulta, mutta putit heitetään yleensä vartalon edestä. Yleensä puttausasennossa heittokäden jalka on edessä ja toinen jalka takana. Esteen kiertämiseksi tai tasapainon takia käytetään toisinaan haaraputtia, jossa jalat ovat vierekkäin haara-asennossa.[5]
Upsi eli upside-down-heitto heitetään samalla tavalla kuin pallonheitossa. Tarkoituksena on yleensä jonkin korkean esteen kuten pensaikon ylittäminen. Kiekko heitetään yläkautta pystyasennossa tai jonkin verran kallellaan. Näin heitetty kiekko kääntyy ilmassa ylösalaisin ja lentää siinä asennossa suurimman osan matkasta. Kun etusormi on kiekon alapuolella, heittoa kutsutaan tomahawkiksi. Thumberissa peukalo on kiekon alapuolella ja lentorata kaartuu päinvastoin kuin tomahawkissa. Jos estettä on vaikeaa tai mahdotonta ylittää tai kiertää, pelaaja voi turvautua rolleriin, jossa kiekkoa vieritetään maata pitkin.[5]
Frisbeegolfrata koostuu väylistä, joista kunkin pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä ja päättyy maalikoriin. Frisbeegolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä (täysimittainen rata on 18 väylää) Radat ovat tyypillisesti puustoisilla alueilla, joiden vaihteleva maasto tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä, joten pelaajien ei tule muuttaa näitä esteitä vähentääkseen väylän haastavuutta.[7] Pelaaminen on lähes kaikilla radoilla ilmaista.[8][9]
Frisbeegolfissa käytettävät liitokiekot ovat pienempiä kuin ultimate- tai rantafrisbeet.[10][11] Tyypillisesti kiekon halkaisija on 21–22 senttimetriä[12] ja paino 150–180 grammaa.[13] Kilpailukiekot ovat lajin kattojäjestön PDGA:n hyväksymiä, ja niiden täytyy olla PDGA:n teknisten standardien mukaisia. Standardit koskevat muun muassa kiekkojen kokoa, muotoa, painoa ja materiaalia. Kiekon läpimitan pitää olla 21–30 senttimetriä, ja enimmäispaino on kiekon koosta riippuen 174,3–200 grammaa.[14]
Kiekkoja valmistetaan erilaisista muoveista. Suurimmat erot muovien välillä ovat pidossa eli gripissä ja kulutuksenkestävyydessä. Halvimmat kiekot on tehty muoveista, jotka kuluvat nopeasti, mikä aiheuttaa kiekon muuttumisen alivakaammaksi. Kalliimmat muovit kestävät kulutusta huomattavasti paremmin.
Osa kiekkovalmistajista (esim. Innova, Discmania, Dynamic Discs…) painattaa kiekkoonsa niin kutsutut lentonumerot. Nämä eivät useinkaan ole suoraan vertailukelpoisia eri merkkien välillä, mutta perusidea on sama.
Ensimmäinen kiekossa oleva luku on nopeus. Sitä mitataan yleensä välillä 1–14; 14 on nopein. Kiekon nopeus riippuu kiekon rimmin eli ulkoreunan paksun osan leveydestä. Kiekon nopeus kasvaa rimmin leveyden mukaan. Nopeampi kiekko on virtaviivaisempi, ja sillä voi heittää pidemmälle kuin hitaammalla kiekolla. Nopeammat kiekot ovat usein hankalampia hallita.
Frisbeegolfkiekot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: draiverit eli oikein heitettynä pitkälle lentävät kiekot, lähestymiskiekot sekä lyhyihin heittoihin ja lähipeliin käytettävät putterit[15].
Toinen luku kiekossa kertoo kiekon liidosta. Sitä mitataan yleensä välillä 1–7, jossa 7 on liidokkain. Puttereilla liito on usein välillä 1–4, midareilla 4–5 ja drivereilla 4–7. Liidon perusidea on helposti ymmärrettävissä: mitä enemmän kiekolla on liitoa, sitä pidemmälle se lentää verrattuna vastaavantyyppiseen kiekkoon vähemmällä liidolla.
Kiekossa oleva kolmas luku kertoo kiekon vakaudesta. Vakaus vaihtelee välillä -5–1. Mitä pienempi luku, sitä alivakaampi kiekko. Kiekon vakaus kertoo sen käyttäytymisestä lennon melko alkuvaiheesta melko loppuun. Jos lentomatka jaetaan kymmeneen osaan, näkyvät vakauden vaikutukset osissa 3–7. Jos kiekon vakaus on 0, tarkoittaa se sitä, että se ei juurikaan käännä oikeakätisen rystyheitossa oikealle kesken lennon, vaan pitää kutakuinkin lähtökulmansa. Jos vakaus on tätä suurempi, pyrkii kiekko kääntymään vasemmalle jo heiton alusta lähtien (Huomattavaa on kuitenkin, että monien kiekkomerkkien vakaimpienkin kiekkojen vakaus on 0). Negatiivinen vakaus kertoo siitä, että kiekko pyrkii kääntymään oikealle heiton aikana ennen lopun käännöstä vasemmalle. Vakauden ilmeneminen edellyttää kiekon heittämistä sen käyttötarkoitukseen suunnitellulla voimalla. Esimerkiksi pituusdriveri ei välttämättä käännä ollenkaan yli ellei heittäjällä ole voimaa heittää sitä yli 90 metriä. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi pitää, että kiekkoa pitää pystyä heittämään vähintään 10*nopeus [metriä], jotta se alkaa toimia suunnitellusti.
Viimeinen numero kertoo kiekon lennon viimeisten vaiheiden tapahtumista. Jokainen oikeakätisen rystyheitto (ja vasenkätisen kämmenheitto) kaartaa periaatteessa aina vasemmalle ja oikeakätisen kämmenheitto (ja vasenkätisen rysty) oikealle lennon loppupuolella. Tämä johtuu kiekon pyörimisestä ja siihen liittyvästä fysiikasta, eikä sitä voi ohittaa. Jos kiekko ei kaarra heiton lopuksi faden suuntaan, on se vielä turn-vaiheessa. Mitä suurempi on faden arvo, sitä rajummin kiekko kääntyy lopussa. Fadea mitataan useimmiten välillä 0–4 (normaalit putterit 0–2, midarit 0–3 ja driverit 1–4)
Kiekon lennosta ei voi saada yksiselitteistä kuvaa katsomalla pelkästään yhtä arvoa. Nopeus on suurin kiekon ominaisuuksiin vaikuttava yksittäinen tekijä. Se vaikuttaa niin vakauteen kuin fadenkin määrään. Yleiseksi ohjeeksi voi ottaa, että mitä nopeampi kiekko, sitä vakaampi se on. Driveri, jolla on vakaus 0 ja loppufade 2, voi olla hyvinkin vaikea saada lentämään suoraan pitkiä matkoja siinä missä putteri samoilla lentoarvoilla saattaa jopa kääntyä yli (oikeakätisen rystyheitossa oikealle). Myös pituusdriveri, joka lentoarvojensa perusteella pitäisi olla alivakaa eli ylikääntävä, saattaa olla alle 120 metriä heittävälle suora tai jopa ylivakaa. Nopeat kiekot myös feidaavat todella voimakkaasti varsinkin hitailla nopeuksilla tehden niistä erityisen hankalia aloittelijoiden käyttöön. Tämä liittyy massan keskittymiseen lähelle kiekon ulkoreunaa.
Kiekon fade ja turn liittyvät hyvin läheisesti yhteen. Jos kiekon turn on 0, mutta fade 4, ei se luultavasti lennä suoraan, vaan kaartuu jo kauan ennen loppua vasemmalle. Vastaavasti kiekko, joka on reilusti alivakaa ja vähäfeidinen, tuskin kaartuu ainakaan kovalla voimalla heitettäessä enää lopussa vasemmalle, vaan koko lentonsa ajan oikealle.
Myös painolla on merkitystä. Muiden kuin midareiden maksimipaino on yleensä 175 grammaa (paino vaihtelee yleensä 167–175). Jotkin midarit voivat painaa suuremman halkaisijansa takia 180 grammaa. Mitä painavampi kiekko, sitä vakaampi se on verrattuna saman kiekon kevyempään versioon.
Frisbeegolfissa pelataan monilla eri tasoilla. Kilpailuja ja sarjoja on erikseen ammattilais- ja amatööripelaajille. Ammattilaispelaajiksi lasketaan kaikki, jotka ovat voittaneet rahapalkintoja tai joille on hakemuksesta myönnetty ammattilaispelaajan status. Ammattilaispelaajien oikeutta osallistua amatöörikilpailuihin on rajoitettu.
Avoin sarja (MPO, Mixed Professional Open) on kaikille avoin sarja iästä ja sukupuolesta riippumatta. Avoimen sarjan kilpailijat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Avoimen sarjan rinnalla kilpaillaan sukupuolen perusteella rajatussa naisten avoimessa sarjassa (FPO, Female Professional Open). Näiden lisäksi on ikärajattuja sarjoja alle 19-vuotiaille (MJ18, FJ18) sekä yli 40-vuotiaille (MP40, FP40) ja joskus jopa tätä vanhemmille.[16]
Useat frisbeegolfseurat ympäri Suomea järjestävät viikoittaisia vapaamuotoisempia kisoja virallisten Suomen frisbeegolfliiton kilpailujen lisäksi.[17]
Frisbeegolf-turnausten rahapalkinnot ovat olleet kasvusuunnassa.[18] Vuonna 2011 maailmanmestaruuskisojen avoimen sarjan pääpalkinto oli 7 000 dollaria.[19] Yhdysvaltain kansallisessa sarjassa kilpailujen pääpalkinnot ovat 1 660–3 700 dollaria[20] ja esimerkiksi vuoden 2013 European Openissa 3 900 dollaria.[21] Parhaat pelaajat tienaavat noin 1 000 000 dollaria vuodessa palkintorahoista, sekä erilaisista sponsorisopimuksista.[22]
Lajin kansainvälinen kattojärjestö on Professional Disc Golf Association (PDGA).[23] Ammattilaispelaajien merkittävimpiä turnauksia ovat maailmanmestaruuskilpailut, USDGC eli Yhdysvaltain-mestaruuskilpailut sekä Suomessa Nokialla järjestettävä European Open.[24]
Selvästi suurin osa lajin huippupelaajista tulee Yhdysvalloista.[25] Euroopan maista lajin kehitys on pisimmällä Suomessa ja Ruotsissa. Näiden jälkeen tulevat muut Pohjoismaat, Iso-Britannia ja läntisen Keski-Euroopan maat.[26]
Suomi voitti frisbeegolfin joukkueiden maailmanmestaruuskilpailuissa Virossa vuonna 2019 kultaa kukistamalla Saksan loppuottelussa 6–0.[27]
Idea jonkin kiekon heittämisestä koriin on syntynyt ja unohtunut useita kertoja, mutta nykyään frisbeegolfina tunnetun lajin kehitys lajina kytkeytyy frisbeen kehitykseen välineenä.[28] Tärkeä taustahenkilö on ollut Ed Headrick, joka vuonna 1964 kehitti frisbeestä tarkemmin heitettävän version. Tämä loi edellytyksen frisbeen ja sitä kautta frisbeegolfin suosiolle.[29][30] Headrick myös kehitti ja patentoi ensimmäiset metalliketjuilla varustetut korit.[31] Hän on ollut mukana perustamassa sekä Professional Disc Golf Associationia että International Frisbee Associationia. Toinen lajin kehitykseen huomattavasti vaikuttanut on George Sappenfield. Hän alkoi 1960-luvun lopulla järjestää frisbeegolfkilpailuja yhteistyössä frisbeen tavaramerkin haltijan Wham-On kanssa.[28] Vuoteen 1983 lajia pelattiin samoilla kiekoilla, joita käytetään kopitteluun. Nykyisiin kiekkoihin verrattuna ne olivat epätarkkoja ja tuulelle alttiita. Jan Sobel ja Dave Dunipace keksivät pienentää kiekkojen läpimittaa, madaltaa niitä ja leventää niiden reunusta, jolloin syntyi nykyisin tunnettu frisbeegolfkiekko.[31]
Vuonna 2018 frisbeegolfratoja oli PDGA:n tilastojen mukaan noin 7500 − vuodesta 2000 ratojen määrä oli kasvanut kolminkertaiseksi. Radoista lähes 5600 sijaitsee Yhdysvalloissa. Suomessa ratoja oli vuonna 2018 noin 650 ja Ruotsissa noin 200, muualla Euroopassa ja Kanadassa noin 100 kummassakin. Joulukuussa 2014 Suomessa oli 427 rataa[32] ja vuoden 2015 lopussa jo 500. PDGA:n lisenssijäseniä on 18 000, mutta lajia säännöllisesti harrastavien määräksi arvioidaan 500 000.[18] Yhdysvallat on lajin suurvalta muutenkin kuin ratojen määrässä. Pelaajia, joiden rating on 1 000 tai yli, oli 18.12.2012 päivitetyn listan mukaan 230. Heistä 188 oli Yhdysvalloista, Ruotsista 15 ja Suomesta 14, muista Euroopan maista (Saksa, Tanska, Norja, Sveitsi, Ranska, Belgia) yhteensä 6. Lisäksi samaan kategoriaan kuului 4 pelaajaa Japanista, 2 Kanadasta ja 1 Australiasta.[33]
MiehetPäivitetty heinäkuussa 2022[34]
|
NaisetPäivitetty heinäkuussa 2022[35]
|
| Termi | Kuvaus |
|---|---|
| Ace, "eissi", holari | Golfista lainatulta nimeltään hole in one. Heitto tiiltä yhdellä heitolla koriin |
| Ala- ja ylärauta | Alarauta = korin koriosan ylin ulkoreuna. Ylärauta = korin yläosan leveä osa, johon osuessaan kiekko kimpoaa ulos eikä tule koria |
| Albatrossi | Väylän tulos -3, toisin sanoen kolme heittoa alle parin. |
| Appari, upsi, uppari, thumber | Yliolan heitto: kiekkoa heitetään samaan tapaan kuin palloa, pään tai olkapään yli siten, että se lähtee pystyäasennossa. Tehokas keino päästä pusikoiden yli ja saada kiekko pysähtymään siihen mihin se tipahtaa |
| Anhyzer, antsa, annukka... | Kiekko kääntyy yli tai heitetään vinossa siten, että se kaartuu poispäin feidin suunnasta. Saattaa feidata lennon lopussa |
| Backhand, "bäkkäri" | Backhand-heitto = rystyheitto |
| Birdie, "böördi", pirkko, pörö | Väylän tulos -1: yksi heitto alle parin. |
| Bogey, "bogi" "Blojo" | Väylän tulos +1: yksi heitto yli parin. |
| Eagle | Väylän tulos -2: kaksi heittoa alle parin |
| Fade, "feidi" | Heiton loppukaarros. On yksilöllinen kiekosta riippuen; voi kaartua enemmän tai vähemmän oikealle tai vasemmalle |
| Fore, kämmenheitto | Forehand-heitto = kämmenheitto |
| Grip lock | Kiekon tahaton jääminen käteen heittäessä, jolloin kiekko vapautuu väärässä kohdassa |
| Hyzer, "hysse" | Koko matkan feidin suuntaan kallellaan oleva heitto |
| Kopsu, kikki, kuksi, Mekaaninen feidi | Puuosuma |
| Mando | Pakollinen kierto |
| Par | Väylän ihannetulos, tulos +0 |
| Rinki | 10 metrin alue korin ympärillä. Alue, josta lähtevät heitot ovat putteja eli jossa niitä ei saa astua yli |
| Rimmi | Kiekon ulkoreuna, siipi |
| Rolleri | Heitto, joka on käännetty niin paljon yli, että se alkaa edetä pyörien maassa pyörän lailla |
| Running man | Pystyssä oleva eteenpäin kierivä kiekko |
| Skippi, skipata | Osuessaan maahan loivassa kulmassa kiekko puoliksi pomppaa ja puoliksi liukuu eteenpäin |
| Sokkoreikä | Väylä, jonka heittopaikalta kori ei näy. |
| Stämppi | Kiekkoon painettu kuva |
Suomessa on useita satoja liitokiekkogolfratoja. Radat voidaan ryhmitellä vaikeuden (kirjainlyhenteet) ja varustelun (numerot 1–3) mukaan. Vaikeimpia ovat vähintään 18 maalikorin kilpatasoiset radat (A-luokka: AAA1, AA1, AA2, AA3, A1, A2 ja A3; väylien pituus 50–300 metriä). Niitä helpompia ovat eritasoiset 9–17 maalikorin harrastajaradat (B-luokka: BB1-B3; väyläpituus 50–150 m). Näille molemmille pääluokille on määritelty radan läpikäyntiin vaadittava ihanneheittomäärä eli par-arvo. Lisäksi väyliä voidaan luokitella vähintään 7 korin aloittelijaratoihin (C-luokka; väylät pääsääntöisesti alle 75 m) ja 3–6 korin koululaisratoihin (D-luokka). A-luokan ratoja oli kesän 2016 alkaessa Suomessa yli 120 kappaletta, B-luokan ratoja yli 130, C-luokan ratoja yli 140 ja D-luokan ratojakin kymmeniä.[36] Vuonna 2021 Suomessa oli yli 800 frisbeegolfrataa, pelattuja kierroksia noin 5 miljoonaa sekä rekisteröityjä seuran jäseniä 10 188. Samana vuonna Suomen kunnista vain kolmella ei ollut rajojensa sisällä frisbeegolfrataa.[37]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
