Friedrich Lips
From Wikipedia, the free encyclopedia
Friedrich Robertovitš Lips (s. 18. marraskuuta 1948 Jemanželinsk, Tšeljabinsk, Neuvostoliitto) on venäläinen harmonikkataiteilija, kamarimuusikko, sovittaja ja pedagogi. Häntä pidetään eräänä konserttiharmonikan, eritoten bajan-harmonikan, merkittävimmistä uudistajista ja uranuurtajista.[1]
Lips syntyi saksalaista alkuperää olevaan venäläisperheeseen pienessä Jemanželinskin kaupungissa 2000 kilometriä Moskovasta itään. Hänen esivanhempansa olivat tulleet Venäjälle Saksasta 200 vuotta aikaisemmin Katariina II:n hallitusaikana, jolloin he asettuivat Saratoviin Volgan lähistölle. Toisen maailmansodan aikana hänen vanhempiensa perheet karkotettiin Uralin alueelle, jossa hänen vanhempansa tapasivat sodan jälkeen toisensa.[1]
Perheen isä oli hiilikaivostyöläinen, joka kuitenkin soitti harrastuksekseen useita instrumentteja, kuten bajan-harmonikkaa, kitaraa, viulua, trumpettia ja balalaikkaa. Friedrich kuunteli usein isänsä soittoa ja aloitti itsekin bajanin soiton opettelun isänsä johdolla. Hän matki isänsä polkan- ja valssinsoittoa korvakuulolta. Kaikista soittimista hänen isänsä soitti eniten juuri bajania, jonka ääni miellytti poikaakin eniten, joten hän valitsi sen pääsoittimekseen. 11-vuotiaana hän alkoi opinnot paikallisessa Jemanželinskin musiikkikoulussa, mistä hän siirtyi neljän vuoden päästä Glinkan musiikkiopistoon Magnitogorskiin. [1]
Lips valmistui Glinkan musiikkiopistosta 1967 pääaineenaan bajan-harmonikka E. Kudinovin ohjauksessa. Kudinov suositti Lipsiä jatkamaan opintojaan kuuluisassa Gnesinin musiikki-instituutissa Moskovassa, jossa hän opiskeli bajan-harmonikansoiton maisteriksi Sergei Kolobkovin johdolla valmistuen 1972.[1]
Jo ennen opintojensa valmistumista Lips alkoi opettaa Gnesinin musiikki-instituutissa 1971 ja hän jatkoi vakinaisessa virassa 1974. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi 1980 ja professoriksi 1989. Hän on toiminut Venäjän Kansansoitinosaston johtajana vuodesta 1996; laitos uudelleennimettiin myöhemmin Venäjän musiikkiakatemiaksi. Hän on toiminut vierailevana luennoitsijana ja vierailevana professorina useissa kansainvälisissä opinahjoissa, kuten Espanjan Irúnissa, Hollannin Groningenissa ja Lontoossa Royal Academy of Musicissa.[1]
Lips perusti Moskovan kansainvälisen festivaalin bajan-harmonikalle ja -soittajille vuonna 1989, minkä johdossa hän toimi pitkään. Hänen aloitteestaan luotiin myös Moskovan musiikkipalkinto bajan-solisteille.[1]
Pedagogina Lips on kouluttanut kymmeniä venäläisiä ja ulkomaisia konserttimuusikkoja ja pedagogeja, joista monet ovat voittaneet kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja.[1]
Konserttimuusikkona Lips voitti ensimmäisen palkinnon Klingenthalin musiikkipäivillä 1969, josta lähtien hän on toiminut yhtämittaisesti konserttimuusikkona ympäri maailman. Monet konsertit on pidetty tunnetuilla estradeilla, kuten Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa, Amsterdamin Concertgebouw'ssa, Tokion Santory Hallissa, New Yorkin Lincoln Centerissä ja Washingtonin J. F. Kennedy Centerissä. Hän on toiminut yhteistyössä lukuisten sooloartistien kanssa, joista esimerkkeinä voidaan mainita Vladislav Igolinski, Gidon Kremer, Yo-Yo Ma, Mark Pekarski ja Vladimir Tonha. Hän on myös kantaesittänyt yli 50 teosta eri nykysäveltäjien musiikkia, esimerkkeinä Sergei Berinski, Mihail Bronner, Jevgeni Derbenko, Edison Denisov, Sofija Gubaidulina, Aleksandr Holminov, Roman Ledenjov, Efrem Podgaits, Vladimir Rjabov, Alfred Schnittke, Tatjana Sergejeva, Kirill Volkov ja Vladislav Zolotarjov. Useat teoksista on omistettu erityisesti hänelle. Hän on esiintynyt myös eri maiden suurilla musiikkifestivaaleilla ja lukuisten kapellimestarien johtamissa, muun muassa kamarimusiikkiin omistautuneissa, kokoonpanoissa.[1]
Lips on saanut saavutuksistaan myös kansallista huomiota: Ansioituneen artistin palkinnon 1982 ja Venäjän Kansantaiteilija (Народный артист России) -palkinnon 1994. Jälkimmäisen hänelle luovutti henkilökohtaisesti presidentti Boris Jeltsin.[1]
Lips on levyttänyt kolmattakymmentä pitkäsoittoa ja CD-levyä, sisältäen yli 100 konserttiteosta harmonikalle sävellettyinä tai sovitettuina, joita on julkaistu Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Hänen Moskovassa julkaistu levynsä The Seven Last Words voitti Vuoden CD-palkinnon kotimaassa ja Diapason d'Or-palkinnon Pariisissa. Hän on myös sovittanut lukuisia klassisia ja nykymusiikkiteoksia bajan-harmonikalle sekä julkaissut musiikin teoriaa käsittelevää kirjallisuutta. Hänen kirjansa Iskusstvo igry na bajane (1985) on käännetty sekä saksaksi että englanniksi (The Art of Bayan Playing, Kamen, 2000).[1]
- Art & Electronics. Sofia Gubaidulina. AED, 68005. Yhdysvallat, 1989.
- —. Mobile Fidelity Sound Labs, TECD 30024, Tokyo, 1989.
- Yuji Takahashi. Works by Sofia Gubaidulina. Fontec Records, FOCD 3118, Tokyo, 1989.
- S. Gubaidulina. The Seven Last Words. Melodija, SUCD 10-00109, Moskau, 1991.
- Stars of Russian Bayan. Pictures At An Exhibition. Russian Disc, Moskau, 1993.
- Modern Portraits II. RCA BMG Victor, 9026 60466-2 QA, Yhdysvallat, 1993.
- Stars of Russian Bayan. Russia on Stage. Parade of the world virtuosi. Russian Disc, Moskau, 1995.
- Silenzio. Gubaidulina. Astraea. Suslin. Grammofon AB BIS, CD-810, Ruotsi, 1995.
- Gidon Kremer: Hommage à Piazzolla. Nonesuch Records, 7559-79407-2, New York, 1996.
- Tango Piazzollata. TRITON, DML Classics, Tokyo, 1997.
- Piazzolla Studio. Tango. CTC, Moskau, 1999.
- Sergey Berinsky. Apokalypse. ACEA 001, Moskau, 1999.
- Sergey Berinsky. Miserere. ACEA 002, Moskau, 2000.
Muille levy-yhtiöille tekemiensä levytysten ohella Lips aloitti oman CD-levysarjansa bajan-harmonikalle sävellettyä ja sovitettua konserttimusiikkia, jossa hän oli helmikuuhun 2007 mennessä julkaissut kahdeksantoista pitkäsoittolevyä.[2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
