From Wikipedia, the free encyclopedia
Walesin prinssi Fredrik (engl. Frederick Louis, saks. Friedrich Ludwig); (1. helmikuuta 1707 Hannover, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 21. maaliskuuta 1751 Leicester House, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalainen ja englantilainen prinssi sekä hannoverilaisen että brittiläisen kuningasperheen jäsen.[1][2]
_-_Frederick_Louis_(1707–1751),_Prince_of_Wales,_Accompanied_by_His_Sisters,_Anne_(1709–1759),_Caroline_-_766108.2_-_National_Trust.jpg)
Hänen vanhempansa olivat kuningas Yrjö II ja kuningatar Caroline von Brandenburg-Ansbach. Hän oli vanhin poika ja kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista nuorimmasta sisaresta Louisasta tuli Tanskan kuningatar.[1][2]
Hän kuoli ennen isäänsä, joten valtaistuimelle nousi Fredrikin vanhin poika Yrjö III. Hän kuului Hannover-sukuun. [1][2]
Fredrikin puoliso oli Saksi-Gothan prinsessa Augusta (1719–1772), joka oli Saksi-Gotha-Altenburgin herttua Friedrich II:n (1676–1732) ja Magdalena Augusta von Anhalt-Zerbstin (1679–1740) tytär. Heidät vihittiin samana päivänä kun 16-vuotias Augusta saapui Lontooseen 8. toukokuuta 1736 Chapel Royalissa, St Jamesin palatsissa Lontoossa.[1]
Heille syntyi yhdeksän lasta:[3]
Fredrikillä oli lisäksi ainakin kolme aviotonta lasta ennen kuin hän avioitui 29-vuotiaana.
Suhteesta paronintytär Anne Vanen (1705–1736) kanssa, joka oli hänen äitinsä hovinainen:[3]
Suhteesta kreivitär Margaret de Marsacin kanssa:
Kun isoisä Yrjö I:stä tuli kuningas, Fredrikin vanhemmat Walesin prinssipari George ja Caroline asettuivat asumaan Lontooseen, mutta jättivät 7-vuotiaan Fredrikin Saksaan edustamaan isoisäänsä. Hän seurasi vanhempiaan Englantiin vasta vuonna 1727 kun isästä tuli kuningas Yrjö II. Ilman vanhempien ohjausta kasvanut Fredrik oli hankkinut pahoja tapoja, lukuisia rakastajattaria ja suuria pelivelkoja. Hän oli huonoissa väleissä isänsä kanssa ja olisi halunnut enemmän valtaa ja rahaa kuin sai.[4]
Hänen katkera riitansa isänsä kanssa edesauttoi pääministeri Sir Robert Walpolen kukistumista vuonna 1742. Kun isoisästä tuli Iso-Britannian kuningas Yrjö I vuonna 1714, Fredrik kihlautui Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:n ja kuningatar Sophia Dorothean vanhimman tyttären Wilhelmine Sophia Dorothean (1709–1758, myöh. Bayreuthin maakreivitär) kanssa,[1] samalla oli tarkoitus naittaa Preussin kruununprinssi Friedrich (tuleva Fredrik Suuri) ja Fredrikin toiseksi vanhin sisar prinsessa Amelia (1711–1786),[2] mutta naimakaupan esti vanhempien huonot välit sekä se että tuleva appi vaati että Fredrikistä on tehtävä Hannoverin sijaishallitsija. Isä Yrjö II:n noustessa valtaistuimelle vuonna 1727 Fredrik sai tulla Englantiin, hänestä tehtiin Cornwallin herttua ja vuonna 1729 hänestä tuli Walesin prinssi.[1]
Isän ja pojan suhteet huononivat nopeasti, ja pääasiallinen kiistanalku oli kuninkaan kieltäytyminen myöntämästä Fredrikille riittävästi vuosirahaa. Vuonna 1735 prinssi kirjoitti tai inspiroi Histoire du Prince Titi -teoksen, joka sisälsi loukkaavia pilakuvia sekä kuninkaasta että kuningattaresta. Kun Fredrik avioitui vuonna 1736 Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa, Yrjö II ehdotti pojalleen 50 000 punnan vuosirahaa, mitä Fredrik piti riittämättömänä. Väririkosta tuli korjaamaton, kun Fredrik antoi oppositioystäviensä ottaa asian esille parlamentissa vuonna 1737, siinä epäonnistuen. Hän meni niin pitkälle, ettei sallinut antaa esikoislapsensa syntyä vanhempiensa eli monarkin läsnäollessa, kuten oli hallitsijasuvuissa oli tapana mahdollisten vaihdokkaiden vuoksi ja vei synnyttävän vaimonsa vaunuissa pois Hampton Courtista 21 kilometrin päähän St Jamesin palatsiin.[1]
Tämän järkyttävän loukkauksen jälkeen Fredrik karkotettiin hovista, ja ulkomaisia lähettiläitä kehotettiin olemaan vierailematta hänen luonaan. Hänen uudesta kodistaan Leicester Housesta tuli poliittisen opposition keskus. Fredrik vihasi erityisesti Sir Robert Walpolea, jonka kukistumisen jälkeen hän pääsi muodollisesti sovintoon isänsä kanssa, mutta jatkoi kuolemaansa saakka juonittelua kaikkia Yrjö II:n ministereitä vastaan. Vuonna 1745 Yrjö ei antanut hänen komentaa armeijaa jakobiitteja vastaan.[1] Yrjö II piti hänet poissa kaikista vastuullisista asemista kuolemaansa asti. [2]
Fredrik kuoli 44-vuotiaana keuhkoveritulppaan maaliskuussa 1751 Leicester Housessa. Hänet on haudattu Westminster Abbey'hin. Vanhin poika prinssi George nousi valtaistuimelle nimellä Yrjö III vuonna 1760.[2][1]
Hänen merkityksensä on, että hän tuki oppositiopuoluetta, mikä teki hänestä tory-puolueen, myöhemmin konservatiivien perustajan, ja siten kaksipuoluejärjestelmän palauttamisen Isoon-Britanniaan. [2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
