From Wikipedia, the free encyclopedia
Frances Elena Farmer (19. syyskuuta 1913 Seattle, Washington – 1. elokuuta 1970 Indianapolis, Indiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.
| Frances Farmer | |
|---|---|
 Frances Farmer (1937) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Frances Elena Farmer |
| Syntynyt | 19. syyskuuta 1913 Seattle, Washington |
| Kuollut | 1. elokuuta 1970 (56 vuotta) Indianapolis, Indiana |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja, televisiojuontaja |
| Puoliso |
|
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1935–1965 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Farmer voitti vuonna 1931 kirjoituskilpailun ateistisella esseellään ”God Dies”. Farmer opiskeli näyttämötaidetta Washingtonin yliopistossa ja esiintyi sen näytelmissä. Vuonna 1935 hän muutti New York Cityyn yrittäen aloittaa uran teatterinäyttelijänä, mutta päätyi muuttamaan Hollywoodiin ja tekemään sopimuksen Paramount Pictures-studion kanssa. Ensimmäiset merkittävät roolinsa Farmer sai vuoden 1936 elokuvissa Lännen villi rytmi ja Tukkikuningas. Farmer ei kuitenkaan ollut tyytyväinen uraansa, eikä pitänyt studionsa tavasta antaa hänelle rooleja elokuvissa hänen ulkonäkönsä perusteella. Farmer myös kieltäytyi täysin yksityiselämänsä tuomisesta julkisuuteen.
Koska Farmer halusi näytellä vakavammissa rooleissa, hän jätti elokuvat vuonna 1937 esiintyäkseen Clifford Odetsin näytelmässä Golden Boy. Farmer palasi kuitenkin Hollywoodiin sopien Paramount Picturesin kanssa kuvaavansa elokuvia kolme kuukautta joka vuosi ja lopun ajasta näyttelevänsä teatterissa.
Farmerin ura alkoi sopimuksen saamisesta huolimatta mennä huonommin hänen temperamenttinsa ja alkoholisminsa takia. Farmer jätti teatterin vuonna 1940, ja Paramount irtisanoi hänet vuonna 1942. Samana vuonna Farmer pidätettiin pimennysalueella ajamisesta valot päällä, josta hän joutui maksamaan sakkoja ja sai ehdonalaista vankeutta. Vuonna 1943 hänet pidätettiin uudestaan, kun erään Farmerin elokuvan kampaaja teki rikosilmoituksen Farmerista. Kampaajan mukaan Farmer oli lyönyt häntä. Farmer pidätettiin Knickerbocker-hotellista, eikä hän antautunut rauhallisesti. Farmer ei rauhoittunut myöskään oikeudenkäyntinsä aikana, vaan muun muassa löi kahta poliisia ja yritti juosta puhelinkopille soittaakseen asianajajalleen. Poliisien viedessä häntä pois Farmer huudahti: Have you ever had a broken heart? (Onko teidän sydämenne koskaan särkynyt?).
Farmer tuomittiin 180 päiväksi vankeuteen, mutta joutui L. A. General Hospital -sairaalaan. Hänellä diagnosoitiin maanis-depressiivinen psykoosi (nykyiseltä nimeltään kaksisuuntainen mielialahäiriö), paranoidinen skitsofrenia, jakautunut persoonallisuus ja masennus. Hoitona oli kivuliaita insuliinishokkeja eli insuliinin yliannostuksia. Farmer palasi äitinsä luokse syyskuussa 1943, mutta he riitelivät koko ajan, joten äiti toimitti tyttären uudelleen sairaalaan. Syyksi mielenterveysongelmien puhkeamiseen lääkärit arvelivat aviollisia ongelmia. Farmer sai sähköhoitoa. Hän pääsi pois, mutta joutui pidätetyksi irtolaisuudesta, eli kodittomuudesta ja työttömyydestä, koska oli rahattomana yrittänyt pestautua hedelmänpoimijaksi. Farmer sai sakkoja, mutta ei ottanut vastaan esimerkiksi Hollywoodista tarjottua apua. Hänet palautettiin vanhemmilleen, jotka toimittivat hänet taas mielisairaalaan, tällä kertaa Western State Hospitaliin. Sieltä hän ei päässyt ulos kuin vasta viiden vuoden kuluttua. Sairaala oli liian täyteen ahdettu, vanhanaikainen ja rapistunut, ja henkilökunnasta oli huutava pula, sillä vain 15 koulutettua hoitajaa apulaisineen hoitivat 2700 potilasta. Hoitajapulan takia potilaat pakotettiin menemään nukkumaan jo kello 16 ja pysymään levossa 12 tuntia.[1]
Farmer yritti tehdä paluun viihdemaailmaan 1950- ja 1960-luvulla suurimmaksi osaksi televisiotyöllä. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi The Party Crashers vuonna 1958. 1960-luvun alussa hänellä oli oma televisioshow Frances Farmer Presents, joka toi hänelle jonkin verran suosiota.
Frances Farmer kuoli syöpään 1. elokuuta 1970.
Graeme Clifford ohjasi Frances Farmerin elämästä elokuvan Frances (1982). Farmeria näyttelee siinä Jessica Lange, joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1936 | Too Many Parents | Sally Colman | |
| Rajavartio | Border Flight | Anne Blane | |
| Lännen villi rytmi | Rhythm on the Range | Doris Halloway | |
| Tukkikuningas | Come and Get It | Lotta Morgan / Lotta Bostrom | |
| 1937 | Exclusive | Vina Swain | |
| New Yorkin valtias | The Toast of New York | Helen Josephine ”Josie” Mansfield | |
| Etelämeren sissit | Ebb Tide | Faith Wishart | |
| 1938 | Kasakkaverta | Ride a Crooked Mile | Trina |
| 1940 | Pago Pagon eteläpuolella | South of Pago Pago | Ruby Taylor |
| Taistelu öljystä | Flowing Gold | Linda Chalmers | |
| 1941 | World Premiere | Kitty Carr | |
| Lainsuojattomien maa | Badlands of Dakota | Martha ”Calamity Jane” Cannary | |
| Among the Living | Elaine Raden | ||
| 1942 | Pako Etelämeren saarille | Son of Fury: The Story of Benjamin Blake | Isabel Blake |
| 1943 | I Escaped from the Gestapo | nainen | |
| 1958 | The Party Crashers | rouva Bickford | |
| Televisiosarjat | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli | Jakson nimi / jaksojen määrä | |
| 1951–1958 | Studio One | Studio One | useita | 3 jaksoa | |
| The Ed Sullivan Show | oma itsensä | 2 jaksoa | |||
| Playhouse 90 | Val Schmitt | ”Reunion” | |||
| Matinee Theater | ”Something Stolen, Something Blue” | ||||
| This Is Your Life | This Is Your Life | oma itsensä | ”Frances Farmer” | ||
| 1958–1964 | Frances Farmer Presents | juontaja | 113 jaksoa | ||
| Special Agent 7 | Vera | ”The Velvet Rope” | |||
| Indianapolis Symphony Orchestra | juontaja | erikoislähetys | |||
| Today | Today | oma itsensä | 21. huhtikuuta 1964 esitetty jakso (ei nimeä) | ||
| Teatterinäytelmiä | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Esitys- ja alkuperäinen nimi | Rooli | Esityspaikka |
| 1937–1938 | Kultapoika | Golden Boy | Lorna Moon | Belasco Theatre (Broadway), New York City, New York kiertue ympäri Yhdysvaltoja |
| Quiet City | ||||
| Thunder Rock | Melanie | Mansfield Theatre (Broadway), New York City, New York | ||
| Our Betters | Cape Playhouse, Dennis, Massachusetts | |||
| 1957–1958 | The Chalk Garden | neiti Madrigal | Bucks County Playhouse, New Hope, Pennsylvania kiertue ympäri Yhdysvaltoja | |
| Sateentekijä | The Rainmaker | Cherry County Playhouse, Traverse City, Michigan | ||
| Yes, My Darling Daughter | Indianapolis, Indiana | |||
| 1962–1963 | Lokki | The Seagull, alk. Tšaika (Чайка) | Irina Nikolajevna Arkadina | Loeb Playhouse, West Lafayette, Indiana |
| Look Homeward, Angel | ||||
| Vanhan naisen vierailu | The Visit, alk. Der Besuch der alten Dame | Claire Zachanassian | ||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
