Europa (kuu)

Europa on Jupiterin kuu. Galilein kuista pienin ja toiseksi sisin kuu on Aurinkokunnan kuudenneksi suurin. Europan löysi Galileo Galilei 8. tammikuuta 1610. On mahdollista, että Simon Marius löysi Europan päivää aiemmin, mutta ei julkaissut havaintojaan.^[1][2] Europa oli kreikkalaisessa mytologiassa foinikialainen prinsessa, joka oli yksi Zeuksen rakastetuista. Tätä nimeä kuulle ehdotti Simon Marius pian löytämisen jälkeen, mutta se vakiintui vasta 1900-luvun puolessavälissä. Varhaisemmissa tähtitieteen oppaissa sitä kutsutaan joko Jupiter II:ksi tai Jupiterin toiseksi satelliitiksi.

Europa
Löytäminen
Löytäjät	Simon Marius Galileo Galilei
Löytöaika	1610
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta	Jupiter
Keskietäisyys	670 900 km
Eksentrisyys	0,0101
Kiertoaika	3 d 13 h 14,6 min
Inklinaatio	0,470°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija	3 121,6 km
Läpimitta	3 100 km
Pinta-ala	31 000 000 km2
Massa	4,8×1022 kg 0,008 Maan massaa
Keskitiheys	3,01 g/cm3
Painovoima pinnalla	1,32 m/s2
Pyörähdysaika	3 d 13 h 14,6 min
Akselin kaltevuus	–
Albedo	0,64
Pinnan lämpötila	alin: 85 K keski: 103 K ylin: 125 K
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	10−6 Pa
Koostumus
happi	100 %
Infobox OK

Synty

Kaikki neljä Galilein kuuta ovat todennäköisesti muodostuneet jäljelle jääneestä materiaalista Jupiterin muodostuttua Aurinkoa ympäröivästä kaasu- ja pölypilvestä Aurinkokunnan alkuvaiheen yhteydessä. Galilein kuut ovat todennäköisesti 4,5 miljardia vuotta vanhoja eli saman ikäisiä kuin muu Aurinkokunta.^[2]

Rakenne

Europan sisäinen rakenne on todennäköisesti samankaltainen kuin Maalla. Sisäosat koostuvat lähinnä silikaattimineraaleista ja mahdollisesti pienestä rautaytimestä. Uloimpana on noin sadan kilometrin paksuinen vesi- ja jääkerros, josta jäätä on 10–30 kilometrin paksuinen kerros veden päällä. Galileo-luotain on havainnut pinnan alla sähköä johtavan kerroksen, joka todennäköisesti on suolainen meri. Meren olemassaoloa tukevat myös luotaimen havainnot kuun heikosta magneettikentästä, joka on vuorovaikutuksessa Jupiterin magneettikentän kanssa.^lähde?

Pinta

Europan jäinen pinta on äärimmäisen tasainen: siinä on vain harvoja yli 300 metrin korkuisia kohtia. Myös kraatterit ovat harvinaisia: vain kolme läpimitaltaan yli viiden kilometrin suuruista kraatteria on löydetty, mikä kertoo pinnan nuoresta iästä, jonka on arveltu olevan korkeintaan 30 miljoonaa vuotta. Silmiinpistävintä kuun pinnassa ovat lukuisat tummat juovat, jotka muistuttavat suuresti maapallon merten jääpeitteiden railoja. Juovat ovatkin todennäköisesti syntyneet, kun vulkaaniset sulan veden purkaukset ovat murtaneet pinnan, minkä jälkeen se on jäätynyt uudelleen. Vulkaanisen toiminnan arvellaan olevan seurausta Jupiterin aiheuttaman vuorovesivoiman synnyttämästä lämmöstä. Toinen piirre pinnalla ovat tummat laikut, jotka ovat syntyneet, kun lämmin jää on tunkeutunut pinnalle kylmemmän jään läpi, samaan tapaan kuin magma nousee maankuoren alle maapallolla. Laikut voivat muodostaa pintaan korkeuseroja. Juovien ja laikkujen väri voi olla peräisin raudasta tai rikistä. Lisäksi ne sisältävät suoloja, kuten magnesiumsulfaattia, joka on jäänyt jäljelle veden haihtuessa pois.^lähde?

Ilmakehä on ohut, ja se koostuu kokonaan hapesta. Happi ei todennäköisesti ole elollista alkuperää, vaan syntynyt auringonvalon ja varattujen hiukkasten osuessa pintaan vapauttaen vesihöyryä. Höyry jakautuu hapeksi ja vedyksi, ja vetyatomit karkaavat kokonaan kuun ilmakehästä keveytensä takia.^lähde?

Kun Europa kiertää Jupiterin hiukkassäteilyä sitovassa magneettikentässä, säteily tappaisi Europan pinnalla olevan suojaamattoman ihmisen noin vuorokaudessa. Vuorokautinen säteilyannos on 5,40 sievertiä.^[3]

Europan keltainen väri johtuu natriumkloridista.^[4]

Kiertorata

Europa kiertää Jupiteria elliptisellä kiertoradalla kerran 3,5 vuorokaudessa. Kuun keskietäisyys Jupiterista on 670 900 kilometriä. Europa on vuorovesilukittu Jupiterin kanssa, eli vain yksi puoli kuusta on suunnattuna Jupiteriin päin.^[1][2]

Tutkinta

Europan railoista pintaa. Täplien koko on noin 10 kilometriä.^[5]

Pioneer- ja Voyager-luotaimet lähettivät ensimmäiset kunnolliset valokuvat Europasta vuonna 1970-luvulla ja Voyager 2 kuvasi ensimmäistä kertaa Europan juovia.^[6] Galileo-luotain tutki kuuta vuosina 1995–1999, ja sen avulla pystyttiin muodostamaan suurin osa nykyisestä tiedostamme taivaankappaleen ominaisuuksista, muun muassa havaintoja jääkerroksesta ja mahdollisesta merestä.^[6] Myös Hubble-avaruusteleskooppi on havainnoinut Europaa Maan kiertoradalta käsin, löytäen muun muassa sen ohuen hapesta koostuvan ilmakehän vuonna 1995.^[7] Vuonna 2024 James Webb -avaruusteleskooppi löysi Europan pinnalta hiilidioksidijäätä. Sen uskotaan olevan peräisin taivaankappaleen pinnan alla olevasta mahdollisesta merestä.^[8] Europaan on matkalla NASAn lokakuussa 2024 laukaisema Europa Clipper -luotain, jonka tarkoituksena olisi tutkia Europaa ja etsiä merkkejä mahdollisesta elämästä kuun jääpinnan alla olevasta mahdollisesta merestä.^[9][10]

Myös Euroopan avaruusjärjestö (ESA) on lähettänyt luotaimen tutkimaan Jupiteria ja Europaa, Ganymedestä sekä Kallistoa. Luotain on nimeltään JUICE (Jupiter Icy Moons Explorer) ja se lähti matkaan vuonna 2023. Luotain saapuu Jupiterin kiertoradalle vuonna 2031.^[10][11][12]

Europaan on suunnitteilla useita mahdollisia lentoja ensi vuosikymmenillä, kuten NASAn ehdottama Europa Lander-laskeutuja, joka laskeutuisi taivaankappaleelle, poraisi noin 40 cm syvän kolon jääpintaan ja ottaisi sieltä näytteitä. Siten jääpinnan alla oleva mahdollinen meri ja siellä oleva mahdollinen elämä ei vahingoittuisi.^[13]

Mahdollinen elämä

Kuva Europan eri kerroksista: ensiksi on 10-30 km paksu jääpinta, pinnanalainen meri, vulkaaninen merenpohja ja rautaydin. Mahdollinen elämä olisi pinnanalaisessa meressä.

Europan pinnan alla oleva meri on herättänyt keskustelua elämän olemassaolon mahdollisuudesta kuussa. Meren olosuhteet vastaavat suuresti Etelämantereella neljän kilometrin paksuisen mannerjään alla sijaitsevaa Vostok-järveä, jossa on havaittu olevan ikivanhaa mikrobitason elämää.^lähde?

Europasta on löydetty neljä kuudesta elämän syntymisen kannalta tärkeästä alkuaineesta. Tärkeät aineet elämälle ovat: hiili, vety, happi, typpi, fosfori sekä rikki.^[8]

Jupiteria ja sen kuita tutkinut Galileo-luotain ohjattiin elinkaarensa päätteeksi syyskuussa 2003 törmäyskurssille kohti Jupiteria siltä varalta, ettei se tulevaisuudessa törmäisi Europaan. Mahdollisen törmäyksen jälkeen voi olla mahdotonta varmistua siitä, oliko Europalla alun perin elämää, koska luotaimien mukana kulkeutuu usein Maasta peräisin olevia mikrobeja. Ne saattaisivat jopa hävittää Europalla kytevän elämän.^[14]

Europa fiktiossa

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Arthur C. Clarken tieteisromaanissa 2010: Avaruusodysseia joukko kiinalaisia avaruuslentäjiä laskeutuu Europan pinnalle voidakseen tankata alukseensa vettä ajoaineena käytettäväksi. Tämän vuoksi he poraavat reiän jäärailon läpi ja kohtaavat erilaisia Europan eliöitä, jotka kasvavat pieninä joukkoina vedenpohjan kuumien lähteiden äärellä. Lähteiden välisiä kylmiä välimatkoja ne eivät kykene milloinkaan ylittämään, vaan jokaisen kuuman lähteen ympärille on kehittynyt erillinen, lähestulkoon muista riippumaton ekosysteemi. Kirjan loppuhuipennuksessa Jupiterin tiheyttä lisätään, minkä vuoksi siinä käynnistyy fuusioreaktio ja siitä tulee eräänlainen pikkuaurinko. Tämä sulattaa Europan jääkuoren ja sysää liikkeelle älyllisen elämän kehittymisen, mitä kuvaillaan edelleen jatko-osissa Odysseia 2061 ja 3001: The Final Odyssey.

Sebastián Corderon ohjaamassa scifielokuvassa Europa Report (2013) kansainvälinen miehistö matkaa etsimään elämää Europalta. ^[15]

Kuvia Europasta

• 
  Juno-luotaimen ottama kuva Europasta.
• 
  Voyager 2:n ottama kuva Europasta
• 
  Europan (vasemmalla alhaalla) koko verrattavissa Maahan ja Kuuhun.