Elisabeth Ludovika von Bayern

Elisabeth "Elise" Ludovika von Bayern (13. marraskuuta 1801 Residenz-palatsi, München, Baijerin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 14. joulukuuta 1873 Dresden, Saksin kuningaskunta, Saksan keisarikunta) oli saksalainen prinsessa ja Preussin kuningatar kuningas Fredrik Vilhelm IV:n puolisona.^[1][2][3]

Elisabeth Ludovika Baijerin prinsessa 21-vuotiaana, 1822

Elisabeth
Preussin kuningatar
Kuningatar Elisabet Ludovika Baijerin prinsessa, Joseph Karl Stieler Robert Busselerin mukaan 1843
Preussi
Valtakausi	1840–1861
Edeltäjä	Friederike Luise
Seuraaja	Luise
Syntynyt	13. marraskuuta 1801 Residenz-palatsi, München, Baijerin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut	14. joulukuuta 1873 Dresden, Saksin kuningaskunta, Saksan keisarikunta
Hautapaikka	Friedenskirche, Sanssoucin linnan puisto, Potsdam
Puoliso	Fredrik Vilhelm IV
Suku	Wittelsbach
Isä	Maksimilian I Joosef
Äiti	Friederike Karoline Wilhelmine, Badenin maakreivitär
Uskonto	katolilaisuus, protestanttisuus

Suku ja koulutus

Elisabethin vanhemmat olivat Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja tämän toinen puoliso, maakreivitär Friederike Karoline Wilhelmine von Baden (1776–1841). Hän kuului Wittelsbachin sukuun. Hän oli sukua Itävallan ja Saksin hallitsijasukuihin sisarustensa avioliittojen kautta.^[2]

Hänellä oli viisi sisaruspuolta ja seitsemän sisarusta, joista hänen identtinen kaksoissisarensa Amalie avioitui Saksin kuningas Juhana I:n kanssa. Sisar Sofie oli Itävallan arkkiherttuatar sekä Frans Joosef I:n ja Maksimilian I:n äiti; sisar Maria Anna (1805–1877) oli Saksin kuningatar; sisar Ludovika Wilhelmine (1808–1892), joka avioitui Baijerin herttua Max Joosefin kanssa, oli Itävallan keisarinna Elisabetin (Sisi) äiti, joka oli Elisabethin kummilapsi ja kaima. Vanhin sisarpuoli Auguste Amalia Ludovika (1788–1851) avioitui Italian varakuningas Eugène de Beauharnais'n kanssa ja sisarpuoli Karoline Auguste (1792–1873) avioitui Itävallan keisari Frans I:n kanssa.^[2]

Hänet tunnettiin perheessään lempinimellä "Elise". Elisabeth kasvoi hyvin suvaitsevaisessa ja rakastavassa ympäristössä. Heidän isänsä, kuningas Maksimilian, joka oli kansan keskuudessa erittäin suosittu keskiluokkaisen elämäntavan vuoksi, piti huolta lastensa koulutuksesta, mikä oli epätyypillistä. Hän antoi heille laajan tietopuolisen koulutuksen. Tästä syystä Elisabeth ja hänen sisartensa opetus uskottiin arkeologi ja entinen teologi Friedrich Wilhelm von Thierschille, joka opetti prinsessoille historiaa, kirjallisuutta ja maantiedettä. Elisabeth, joka ihaili Thierschiä suuresti koko elämänsä, pysyi hänen yhteydessä tämän kuolemaan vuoteen 1860 asti.^[1]

Avioliitto, kruununprinsessa

Preussin kruununprinsessa Elisabeth Ludovika, Joseph Karl Stieler 1823

Kuningatar Elisabeth ja kuningas Fredrik Vilhelm IV kruunajaisasuissaan 1840

Hänet vihittiin 16. marraskuuta 1823 katolisin menoin välittäjän avulla (procurationem), ilman sulhasta Münchenin Residenz-palatsin hovikappelissa. Marraskuun lopussa hän saapui Berliiniin, jossa hänelle annettiin innostunut vastaanotto.^[4] Prinsessa Elisabeth Ludovika avioitui 29. marraskuuta 1823 Preussin tulevan kuninkaan Fredrik Vilhelm IV:n kanssa. Hän tuki tämän älyllisiä hankkeita, kuten yrityksiä tehdä taideteoksia, jotka olivat lähellä puolison sydäntä. Hän kieltäytyi kääntymästä protestantiksi avioliiton vuoksi sekä nousemasta Preussin valtaistuimelle tulevan kuninkaan rinnalle ja vaati, että kääntyisi vain, jos hän olisi vakuuttunut uuden uskon ansioista tutkittuaan ensin sitä itse. ^[4] Elisabeth kääntyi virallisesti protestantiksi 5. toukokuuta 1830, seitsemän vuotta avioitumisen jälkeen. ^[5] Hänen avioliittonsa oli tiedettävästi onnellinen ja jäi lapsettomaksi.^[6] Vuonna 1828 tapahtuneen keskenmenon jälkeen Elisabeth ei tullut enää uudelleen raskaaksi.^[7]

Kuningatar Elisabeth Ludovika, Karl Wilhelm Wach n. 1840 jälkeen

Preussin kuningatar Elisabeth, Joseph Karl Stieler 1843

Kuningatar

Silkkipainokuvat Fredrik Vilhelm IV:stä ja Elisabethista. Taulun alalaidassa teksti: "Ensimmäiset silkkikudotut kuvat / tehty vuonna 1847 / Wilhelm ja Carl Dieckmannin silkkikutomossa Elbersfeldissä / ja valmistaja esitteli kuningas Fredrik Vilhelm IV:lle / erityisaudienssilla. "

Elisabethista tuli Preussin kuningatarpuoliso vuonna 1840. Hän oli vaikutusvaltaa Preussin politiikassa, jossa hän toimi aktiivisesti Preussin ja Itävallan välisen läheisen ystävyyden säilyttämisessä. Hän jakoi puolisonsa kiinnostuksen taiteeseen ja teki lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. ^[1]

Hän oli esimerkillinen vaimo ja puolisonsa pitkän sairauden aikana omistautunut hoitaja. Hän oli alun perin vihamielinen veljenpoikansa brittiläistä vaimoa Victoriaa, Princess Royalia kohtaan, joka tunnettiin perheessä nimellä Vicky, mutta heidän suhteensa parani kun Vicky hoiti Elisabethia ja lohdutti häntä hänen leskeytensä alkuaikojen tuskallisina päivinä. Elisabeth ei koskaan unohtanut Vickyn ystävällisyyttä ja testamentissaan rikkoi perinteitä jättämällä jalokivensä hänelle. Jalokivet oli ollut tarkoitus testamentata hallitsevalle kuningatar Augustalle, Elisabethin kälylle, joka oli tuolloin Preussin kuningatar ja Saksan keisarinna. Tämä oli teko, jota Augusta ei koskaan antanut Vickylle anteeksi.

Leskikuningatar

Puolisonsa kuoleman jälkeen 2. tammikuuta 1861 Elisabeth eli hiljaisesti Sanssoucissa, Charlottenburgissa ja Stolzenfelsin linnassa ja omistautui hyväntekeväisyyteen edesmenneen aviomiehensä muistoksi. Hänen lankonsa Vilhelm I piti häntä suuressa arvossa ja todellisena ystävänä.

Elisabeth kuoli 73-vuotiaana 14. joulukuuta 1873 Dresdenissä vieraillessaan sisarensa, Saksin kuningatar Amalien luona. Hänet haudattiin puolisonsa viereen 21. joulukuuta tämän rakennuttamaan Friedenskirchen kryptaan Sanssousin linnan puistoon Potsdamissa.^[8]