Einarr Skúlinpojan tarina (isl. Einars þáttr Skúlasonar) on keskiaikainen islantilainen, anekdoottimainen þáttr-tarina. Se kertoo 1100-luvulla eläneestä ja vaikuttaneesta Einarr Skúlasonista, joka oli kirkonmies ja usean Norjan kuninkaan hovissa toiminut skaldirunoilija. Tarinassa kuvataan Einarrin taitoa improvisoida hänen laatiessaan runoja. Tarina sisältää myös kolme erillistä Einarrin lausumaa runosäkeistöä (isl. lausavísur). Einarr Skúlinpojan tarina on laadittu 1200-luvulla, mahdollisesti noin viisikymmentä vuotta siinä kuvattujen tapahtumien jälkeen, ja se on säilynyt Norjan kuninkaista kertovassa Morkinskinnassa. Ajallisesti tarina sijoittuu näin ollen 1200-luvun islantilaisten lähimenneisyyteen eli aikakauteen, jota kuvaavia saagoja kutsutaan aikalaissaagoihin. Nykytutkimuksessa Einarr Skúlinpojan tarina luetaan kuitenkin islantilaissaagoihin, monen muun kuningassaagojen kokoelmassa (esim. Flateyjarbók) olevien þáttr-tarinoiden tavoin .[1] Einarr Skúlinpojan tarinaa ei ole suomennettu.
Katso myös
Lähteet
Käännökset ja editiot
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
