Edvard VIII
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1936 From Wikipedia, the free encyclopedia
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1936 From Wikipedia, the free encyclopedia
Edvard VIII (Edward Albert Christian George Andrew Patrick David) (23. kesäkuuta 1894 – 28. toukokuuta 1972) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja sen siirtomaiden valtionpäämies 20. tammikuuta 1936 alkaen, kunnes hän luopui kruunustaan omasta tahdostaan 11. joulukuuta 1936. Hän oli edellisen kuninkaan Yrjö V:n vanhin poika ja toinen Windsor-sukuinen hallitsija.
| Edvard VIII | |
|---|---|
.jpg) Walesin prinssi vuonna 1919 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
| Valtakausi |
20. tammikuuta 1936 – 11. joulukuuta 1936 |
| Edeltäjä | Yrjö V |
| Seuraaja | Yrjö VI |
| Pääministerit | Stanley Baldwin |
| Syntynyt |
23. kesäkuuta 1894 Richmond, Surrey, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut |
28. toukokuuta 1972 (77 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Hautapaikka | Windsor, Berkshire, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Puoliso | Wallis Simpson ( 1937) |
| Koko nimi | Edward Albert Christian George Andrew Patrick David |
| Suku |
|
| Isä | Yrjö V |
| Äiti | Kuningatar Mary |
| Nimikirjoitus |
 |
Edvard VIII luopui kruunusta avioituakseen yhdysvaltalaisen näyttelijättären Wallis Simpsonin kanssa. Simpson oli eronnut kahdesti ja eronnut äskettäin toisesta miehestään. Avioituminen hänen kaltaisensa henkilön kanssa oli 1930-luvun Britanniassa kuninkaalle mahdoton, ja esimerkiksi pääministeri Stanley Baldwin vastusti sitä voimakkaasti. Kuningas oli koko kansainyhteisöä yhdistävä henkilö, ja arveltiin, että avioliitto synnyttäisi levottomuutta merentakaisissa maissa. Edvard VIII:n kruunusta luopumista helpotti se, ettei hänen kruunajaisiaan ollut vielä pidetty.[1] Edvard VIII on vain toinen hallitsija brittimonarkian historian aikana, jolle ei koskaan järjestetty kruunajaisia (ensimmäinen oli Edvard V, joka kuoli 1483).[2]
Häntä pidetään ainoana Yhdistyneen kuningaskunnan tai Englannin monarkkina, joka on luopunut kruunusta vapaaehtoisesti.[3][4]
Kruunusta luopumisen jälkeen Edvard lähti ulkomaille, ja kesäkuussa 1937 hän meni naimisiin Wallis Simpsonin kanssa. Pariskunta sai arvonimet Windsorin herttua ja herttuatar. He asuivat seuraavat kaksi vuotta Ranskassa. Toisen maailmansodan ajan Edvard oli Bahaman kuvernööri, ja sieltä herttuapari palasi Ranskaan.[3] Vuonna 1937 he vierailivat Saksassa. Vierailun taka-ajatuksena oli saksalaisten toive, että Edvard toimisi saksalaisten hyväksi tulevassa sodassa. Tiedetään, että hän tunsi paljon sympatiaa natseja kohtaan ja ajatteli heidän olevan karkeita mutta rehtejä.[5] Edvardilla tiedetään olleen natsikytköksiä yhdessä vaimonsa Wallis Simpsonin kanssa.[6][7] Pariskunnan vierailu 1937 kansallissosialistisessa Saksassa ja Hitlerin tapaaminen herättivät epäilyksiä.[3]
Liberty Magazine -lehdelle sodan aikana maaliskuussa 1941 antamassaan haastattelussa hän ehdotti Britannian ja Saksan välisiä rauhanneuvotteluja. Natsijohtaja Joseph Goebbels kirjoitti asiasta päiväkirjaansa: “Windsorin herttua on antanut amerikkalaiselle lehdelle haastattelun, jossa hän suorin sanoin kieltää Britannian mahdollisuudet sodan voittamiseen.”[8]
Hän kirjoitti elämästään prinssinä ja kuninkaana kirjan nimeltä Windsorin herttuan muistelmat.
Windsorin herttua kuoli vuonna 1972 kurkkusyöpään.[3]
Sukkanauharitarikunta (1910)[9]
Imperial Service Order (1910)[10]
Military Cross (1916)[11]
Royal Victorian Order (1920)[12]
Intian keisarikunnan ritarikunta (1921)[13]
Intian tähden ritarikunta (1921)[13]
Ohdakkeen ritarikunta (1922)[14]_ribbon_-vector.svg){kind=small}
Pyhän Johanneksen ritarikunta (1926)[15]
Pyhän Patrikin ritarikunta (1927)[16]
Vendien kruunun ritarikunta (Mecklenburg)[17]
Kultainen talja (Espanja, 1912)[18]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1915)[19]
Pyhän Yrjön ritarikunta (Venäjä)[20]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi)[21]
Chilen ansioritarikunta (Chile)[22]_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
Muhammad Alin ritarikunta (Egypti)[22]
Andien kondorin ritarikunta (Bolivia)[22]
Perun auringon ritarikunta (Peru)[22]
Kahden ritarikunnan nauha (Portugali, 1931)[23]
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia)[22]
Pyhän Agathan ritarikunta (San Marino)[22]
