Eddie Izzard
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Eddie Izzard (s. 7. helmikuuta 1962 Adenin siirtomaa) on brittiläinen stand-up -koomikko ja näyttelijä. Koomikkona hänellä on hyvin omalaatuinen, mutkitteleva ja surrealistinen tapa tehdä monologeja.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Izzard syntyi Adenin siirtomaassa, hugenottitaustaisen [1] perheen nuorimmaksi pojaksi. Isä Harold John (1928–2018) työskenteli Adenissa kirjanpitäjänä British Petroleumilla ja äiti Dorothy Ella Izzard (1927–1968) oli sairaanhoitaja[2].
Izzardin perhe muutti Pohjois-Irlantiin vuonna 1963 kun Eddie oli vasta yksivuotias. Perhe asettui asumaan Bangoriin vuoteen 1967 asti, jonka jälkeen he muuttivat Skeweniin, Walesiin sekä itäiseen Sussexiin, missä Eddie opiskeli Eastbourne Collegessa. Pojan äiti kuoli syöpään vuonna 1968.
Izzard löysi jonkinlaista mielenrauhaa komiikasta äitinsä kuoleman jälkeen. Hän löysi erityisen suurta turvaa Monty Pythonin, Steve Martinin ja Richard Pryorin sekä Benny Hillin aikaisemmista töistä. Hän aloitti stand-up -kokeilunsa koulussa ja tultuaan potkituksi ulos opinahjostaan hän ryhtyi keskittymään komiikkaan enemmän. Suurimman osan 1980-luvusta hän toimi katutaiteilijana Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myöhemmin hän kokeili stand-up komiikkaa Britanniassa esiintyen ensimmäisenä The Comedy Storessa vuonna 1987.
Hän muutteli materiaaliaan läpi 1980-luvun ja lopulta 1990-luvun alussa hän rupesi ansaitsemaan jonkinlaista tunnustusta. Alun perin hän ei esiintynyt naistenvaatteissa. Hän on usein esittänyt ihailunsa edesmennyttä koomikkoa ja sosiaalikriitikkoa Bill Hicksiä kohtaan.
Izzardin työ stand up -koomikkona toi hänelle British Comedy Awardin vuonna 1993. Brittien kiertueen jälkeen hän vei esityksen Definite Article muihin suuriin kaupunkeihin maailmalla, näihin kuului New York City joka otti sen hyvin vastaan. Izzardin Yhdysvaltojen läpimurto tuli vasta vuonna 1998 kun hänen esityksensä Dress to Kill näytettiin televisiossa, HBO-kanavalla[3]. Tästä esityksestä hän sai kaksi Emmy-palkintoa vuonna 2000. Izzard esiintyy hyvin harvoin televisiossa, koska hän uskoo että se kuluttaa materiaalia liian nopeasti. Lavalla yleisön edessä esitettyä materiaalia voi käyttää uudestaan ja uudestaan kun katsojat vaihtuvat.
Izzard näytteli yhdysvaltalaisen FX-televisiokanavan sarjassa Petolliset (The Riches), jota esitettiin kaksi tuotantokautta. Izzard esiintyi siinä Minnie Driverin kanssa, ja hän myös käsikirjoitti osan jaksoista. Izzard ja Driver esittivät pariskuntaa Wayne ja Dahlia Malloyta, jotka ovat olleet osana irlantilaisten huijareiden karavaania, joka matkaa Yhdysvaltojen läpi. Sarjan alussa Dahlia on juuri päässyt vankilasta ja pariskunta aikoo aloittaa uuden elämän Baton Rougessa, Louisianassa. Izzard esiintyi myös Live8-tapahtumassa Skotlannissa, missä hän soitti pianoa Midge Uren kappaleessa "Vienna".
Izzard kampanjoi ahkerasti draaman sekä kielen, lingvistiikan ja kääntämisen osastojen poistoa vastaan. Hän myös tukee Ison-Britannian parempaa osallistumista Euroopan unioniin. Toukokuussa 2005 hän esiintyi BBC:n poliittisessa väittelyohjelmassa Question Time, jossa hän kutsui itseään brittieurooppalaiseksi ja vertasi sitä sanaan afroamerikkalainen. Myös tämän saman kampanjan osana hän oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka käytti euroja Lontoossa. Hän myös esiintyy ranskaksi, opiskellulla kielellä, ja välillä saksaksi englannin lisäksi.
Heinäkuussa 2003 Izzard sai kunniatohtorinarvon Norwichissa sijaitsevasta yliopistosta hänen Eurooppa-myönteisestä ja nykyisiä kieliä tukevasta kampanjastaan sekä huumoristaan, joka ”ylittää kansalliset rajat”. 19. heinäkuuta 2006 hän on saamassa toisen kunniatohtorinarvon Sheffieldin yliopistosta.
Izzard kuvailee itseään toiminnalliseksi tai liikemiesmäiseksi transvestiitiksi sekä ”miespuoliseksi tyttöpojaksi”. Hän käyttää naistenvaatteita niin lavalla kuin normaalissa elämässään ja vahvistaa, että pukeutuminen ei ole hänelle seksuaalinen fetissi, vaan hän yksinkertaisesti pitää meikistä ja naismaisista vaatteista. Izzard kumoaa väitteet, joiden mukaan hän olisi homoseksuaali, ja sanoo olevansa joko hetero transvestiitti tai ”miespuolinen lesbo”. Hän on myös kuvaillut itseään lesboksi, joka on lukittu miehen ruumiiseen.
Izzard on pyytänyt, että häneen viitattaisiin englanniksi feminiinisillä pronomineilla (engl. she/her), muttei ole suoraan vaatinut tätä.[4][5]
Izzard sanoo, ettei hän koskaan kirjoita materiaaliaan paperille, ja The Guardianin haastattelussa hän sanoikin, että se on samaa suullista perinnettä, mitä ihmiset ovat harrastaneet vuosituhannet. Esityksissään hän usein ”ajattelee jaloillaan” ja käyttää pieniä taukoja sanoen ”että.. niin..” ”ja.. tuota..” tai ”mm.. ahh.. niin”. Tämä antaa hänelle aikaa miettiä, mitä seuraavaksi pitää sanoa. Näistä tavoista on lähinnä tullut Izzardin tavaramerkki, ja se antaa myös yleisölle hetken aikaa päästä kärryille hänen oudosta ajatusmaailmastaan.
Izzardin tyyliin on vahvasti vaikuttanut Monty Python, niin hahmoihin kuin ajatuksenvirtaan, joka rakentaa materiaalia. Joskus tämä virta ei aivan ylety katsomoon asti. Huomatessaan tämän Izzard nostaa kuvitellun muistikirjan ja kynän eteensä kirjoittaen sinne ”putosivat kärryiltä..” tai muuta vastaavaa. Kuitenkin joskus Izzard pomppii aiheesta toiseen antaen yleisön huvittua sillä, miten hän yhdistelee parin toisistaan täysin eroavia aiheita. Izzard on taidokas miimikko ja käyttääkin tätä taitoa usein esityksissään. Joskus hän vääntää vitsiä omista yrityksistään. Esimerkiksi kerran hän esitti sahaavansa puuta (pitäen samalla ääntä) ja vertasi sitä sitten apinan naamaan lyömiseksi.
Izzard käyttää useita hahmoja esityksissään, ja monesti nämä hahmot käyvät vuoropuhelua Izzardin esittäessä kumpaakin roolia. Hän myös joskus poistaa hahmon sketsistä ja kommentoi huonoa vitsiään tai yleisön reaktiota (”he huokaisivat tuolle, tajuatko sen?”). Jotkut hahmot ovat hieman pahamaineisia, ja niitä muokataan takaisiin siihen muotoon, mitä yleisö piti hauskana. Näitä hahmoja ovat muun muassa skotlantilainen klarinetinsoiton opettaja rouva Badcrumble ja mäyrät aseineen. Eräs toinen suosittu hahmo on Jumala, joka edustaa epäonnekasta, päättämätöntä tai auktorista hahmoa. Jumalan äänenä Izzard käyttää aina James Mason -ääntänsä. Sean Conneryn äänen matkintaa hän on käyttänyt muun muassa Nooana ja Henri VIII:nä. Joskus Conneryn ääni puhuu Masonin äänen kanssa.
Izzardin stand up -komedia on tunnettu myös siitä, miten hän käsittelee historian ja nyky-yhteiskunnan arkoja aiheita komedialliseen tyyliinsä, saaden ainakin muutaman kuuntelijansa miettimään aihetta mielessään. Hyvin usein hänen yhteiskuntakritiikkinsä kohdistuu sotiin, uskontoon, stereotypioihin ja aseongelmiin (erityisesti National Rifle Association of Americaan ja Charlton Hestoniin), mutta hän käsittelee myös oivalla tavalla nyky-yhteiskunnan pieniä tabuja tuotemarkkinoinnista supermarketteihin. Izzardin yhteiskuntakritiikkistä komediaa onkin lainannut ainakin muutama kirjailija (lähinnä kolumnistit) ja muutama artisti. Esimerkkinä lainauksista amerikkalainen yhteiskuntakriittinen punk-yhtye Thought Riot kappaleessaan "All For God, And A Gun For All", jonka alussa kuullaan Eddie Izzardin kuuluisa sutkautus "The National Rifle Association says that guns don't kill people, people kill people... but I think the gun helps" ("Kansallinen kivääriliitto sanoo, etteivät aseet tapa ihmisiä, vaan ihmiset tappavat ihmisiä... Mutta luulenpa että ase auttaa hieman").
