Demi Moore
yhdysvaltalainen näyttelijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Demetria Gene Guynes (s. 11. marraskuuta 1962 Roswell, New Mexico, Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka tunnetaan taiteilijanimellä Demi Moore. Hänen tunnetuimpiaan elokuvia ovat muun muassa Ghost – näkymätön rakkaus (1990), Sotilas Jane (1997) ja The Substance (2024). Moore oli tehnyt töitä näyttelyurallaan jo yli 45 vuotta kunnes hänet vihdoinkin palkittiin The Substancesta Golden Globe -palkinnolla, Critics Choice -palkinnolla sekä Screen Actors Guild -palkinnolla. Hän sai elokuvasta myös hänen ihka ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.
| Demi Moore | |
|---|---|
.jpg) Demi Moore Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2024. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Demi Gene Guynes |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1962 Roswell, New Mexico, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
|
| Lapset |
|
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Demi Moore |
| Aktiivisena | 1981– |
| Merkittävät roolit |
Ghost – näkymätön rakkaus (1990) Sotilas Jane (1997) The Substance (2024) |
| Palkinnot | |
|
Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa - Golden Globe |
|
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Varhainen elämä
Demi Gene Guynes syntyi ja varttui New Mexicon Roswellissa. Hänen biologinen isänsä Charles Harmon, Sr. jätti äidin, Virginia Kingin, ennen tyttären syntymää. Demin ollessa kolmekuinen hänen äitinsä avioitui uudelleen sanomalehtimies Dan Guynesin kanssa. Guynes vaihtoi työtä usein, mistä johtuen perhe myös muutti useasti. Moore kertoi myöhemmin isäpuolensa kasvattaneen hänet ja pitävänsä tätä oikeana isänään, ja ettei hänellä ole kunnollista suhdetta biologiseen isäänsä. Moore sai tietää totuuden biologisesta isästään vasta 13-vuotiaana, löydettyään äitinsä ja isäpuolensa vihkitodistuksen.
Guynes teki itsemurhan vuonna 1980, erottuaan Mooren äidistä kaksi vuotta aiemmin. Virginia Guynesilla taas oli pitkä rikoshistoria, johon kuului rattijuopumuksia ja tuhopolttoja. Moore lopulta katkaisi välit äitiinsä vuonna 1990, ja tämä kuoli syöpään 1998.
Moore oli lapsena kierosilmäinen, mikä kuitenkin korjattiin kahdella leikkauksella. Hän kärsi myös munuaisten vajaatoiminnasta.
Ura
Moore muutti 15-vuotiaana Los Angelesiin, jossa hän kävi Fairfax High Schoolia. Hän kuitenkin keskeytti opintonsa ja teki sopimuksen Elite Modeling Agency -mallitoimiston kanssa. Seuraavat pari vuotta Moore teki töitä mallina sekä pin-up-tyttönä Euroopassa. Hän otti myös näytelmätunteja.
Moorella oli vuosina 1981–1983 rooli suositussa saippuaoopperassa Generaln Hospital, missä hän näytteli journalisti Jackie Templetonissa. Moorella oli samaan aikaan myös joitakin elokuvarooleja, ja hän oli mukana muun muassa tieteiskauhussa Parasiitti – tehty tappamaan (1982) ja saippuaoopperaparodiassa Lasaretin lemmensairaat lekurit (1982).[2]
General Hospitalin jälkeen Mooren ura takkuili hieman. Hän näytteli Michael Cainen tytärtä elokuvassa Riemuloma Riossa (1984), joka sai vähän huomiota, sekä pääosaa Kohtalokkaassa kuvassa (1984).[2] Mooresta tuli tässä vaiheessa yksi niin sanotun Brat Packin jäsenistä. Nimi annettiin ryhmälle nuoria näyttelijöitä.[3]
Mooren läpimurto oli vuoden 1985 Treffit Elmossa, jossa oli mukana monia nuoria, läpimurtoaan tekeviä näyttelijöitä.[2] Moore ja hänen vastanäyttelijänsä Rob Lowe saivat kehuja elokuvasta Muuten – se viimeöinen (1986). Muita Mooren 1980-luvun lopun elokuvia olivat Hullu kesä (1986) ja Emme ole enkeleitä (1989). Ne eivät kuitenkaan saaneet erityisen suurta huomiota.[3] Moore näytteli 1980-luvulla menestyksellisesti myös teattereissa ja sai 1987 Theater World -palkinnon roolistaan off-Broadway-näytelmässä The Early Girl.
Moore näytteli nuorta Mollyä, jonka puoliso murhataan ja joka kuitenkin saa yhteydensä mieheen psyykikon kautta. Ghost – näkymätön rakkaus (1990) sai kaikkiaan viisi Oscar-ehdokkuutta, ja Moorea kehuttiin haavoittuvuudestaan. Mooren seuraavat elokuvat olivat komedioita, mutta ei Kaistapäiden kaupunki (1991) eikä Lihakauppiaan vaimo (1991) saaneet juurikaan huomiota.[2] Annie Leibovitz kuvasi 1991 Mooren Vanity Fair -lehteen. Kuva herätti keskustelua, sillä siinä toista lastaan odottanut Moore oli alastomana. Kuva sai kuitenkin myös kehuja, ja monet julkkikset ovat toistaneet kuvaa.[3]
Moore oli 1990-luvulla monissa merkittävissä elokuvissa, ja hän näytteli muun muassa elokuvissa Kunnian miehiä (1992), Vain yksi yö (1993), Verkossa (1994), Tulipunainen kirjain (1995), Nyt ja silloin (1995) ja Naarasleijona (1996). Hänestä tuli Hollywoodin parhaiten palkattu naisnäyttelijä, kun hän sai 12,5 miljoonaa dollaria pääroolistaan elokuvassa Striptease (1996). Hänestä alettiin siksi mediassa usein kutsua ahneeksi.[3]
Moore tuotti oman tuotantoyhtiönsä, Moving Picturesin kautta elokuvan Sotilas Jane (1997), joka kuitenkin sai huonon vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä.[3] Se kertoi ensimmäisestä naisesta, joka yrittää päästä Navy SEAL -yksikköön. Moore harjoitteli roolia varten ankarasti, ja muun muassa teki päivittäin kahden tunnin kuntosaliharjoitteluita. Vaikka Sotilas Jane ei menestynytkään, Moore toimi tuotantoyhtiönsä kautta komedian Austin Powers – kumma jätkä (1997) ja sen jatko-osien tuottajana.[2]
Moore piti 2000-luvun alussa taukoa päärooleista. Hänen äitinsä oli kuollut 1998 syöpään, ja hän oli vuonna 2000 eronnut Bruce Willisistä. Mooren 2000-luvun sivurooleja olivat muun muassa elokuvissa Charlien enkelit: Kurvit suoriksi (2003), Bobby (2006) ja Mr. Brooks (2007).[3]
Moorella oli seuraavaksi muun muassa osa perhedraamassa Happy Tears (2009) ja toimintaelokuvassa Bunraku (2010). Hänen 2010-luvun elokuviaan ovat muun muassa Margin Call (2011), Very Good Girls (2014), Forsaken (2015), Wild Oats (2016) ja Blind (2016). Moore sai myös tunnustusta näyteltyään suositun draamasarjan Empire (2017) neljännellä kaudella. Mooren seuraavia elokuvia olivat musta komedia Rough Night (2017), Love Sonia (2018), kauhukomedia Corporote Animals (2019) ja Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka (2022).[2][3]
Moore sai tunnustusta body horror -elokuvasta The Substance, jossa hän näyttelee ikääntyvää näyttelijää Margaret Qualley. Tämä löytää hoidon, joka tekee nuoremman näköiseksi valtavilla sivuvaikutuksilla. Itse elokuva sai ristiriitaisia arvioita, mutta Moore voitti roolista useita palkintoja.[3] Hän sai parhaan naispääosan Golden Globen, joka oli hänen ensimmäinen palkintonsa näyttelijän työstä 45 vuotta kestäneellä uralla.[4] Samasta roolista Moore palkitti parhaan naisnäyttelijän Critics's Choice Awards -palkinnolla[5] sekä parhaan naispääosan Screen Actors Guild Awards -palkinnolla.[6] Hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden.[3]
Yksityiselämä
Demi Mooren ensimmäinen puoliso oli muusikko Freddy Moore. He olivat naimisissa 1981–1984. Moore seurusteli tämän jälkeen näyttelijä Emilio Estevezin kanssa. He olivat kihloissa, mutta he erosivat menemättä naimisiin 1987.[2]
Moore ja näyttelijä Bruce Willis menivät marraskuussa 1987 naimisiin Las Vegasissa. Parilla on kolme yhteistä lasta: Rumer (s. 1988), Scout (s. 1991) ja Tallulah (s. 1994). Syyskuussa 2005 hän meni naimisiin näyttelijä Ashton Kutcherin kanssa. Heidän suhteensa loppui marraskuussa 2011, ja he saivat avioeron marraskuussa 2013.[7] Mooren ja Kutcherin liitto sai huomiota juorulehdistössä, sillä Moore oli kumppaniaan 15 vuotta vanhempi.[3]
Mooresta ilmestyi elämäkertakirja Läpikotaisin syksyllä 2019. Hän kertoo siinä muun muassa alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöongelmistaan sekä keskenmenostaan Kutcherin kanssa.[8]
Filmografia
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1981 | Choices | Corri | |
| 1982 | Parasiitti – tehty tappamaan | Parasite | Patricia Welles |
| Lasaretin lemmensairaat lekurit | Young Doctors in Love | uusi työharjoittelija (cameo-rooli) | |
| 1984 | Riemuloma Riossa | Blame It on Rio | Nicole ”Nikki” Hollis |
| Kohtalokas kuva | No Small Affair | Laura Victor | |
| 1985 | Treffit Elmossa | St. Elmo’s Fire | Jules Van Patten |
| 1986 | Muuten – se viimeöinen | About Last Night | Debbie Sullivan |
| Hullu kesä | One Crazy Summer | Cassandra Eldridge | |
| Wisdom – kapinallinen | Wisdom | Karen Simmons | |
| 1988 | Seitsemäs enne | The Seventh Sign | Abby Quinn |
| 1989 | Emme ole enkeleitä | We’re No Angels | Molly |
| 1990 | Ghost – näkymätön rakkaus | Ghost | Molly Jensen |
| 1991 | Kaistapäiden kaupunki | Nothing but Trouble | Diane Lightson |
| Tappavat ajatukset | Mortal Thoughts | Cynthia Kellogg | |
| Lihakauppiaan vaimo | The Butcher’s Wife | Marina Lemke | |
| 1992 | Kunnian miehiä | A Few Good Men | komentajakapteeni JoAnne Galloway |
| 1993 | Vain yksi yö | Indecent Proposal | Diana Murphy |
| 1994 | Verkossa | Disclosure | Meredith Johnson |
| 1995 | Nyt ja silloin | Now and Then | Samantha Albertson (aikuinen) |
| Tulipunainen kirjain | The Scarlet Letter | Hester Prynne | |
| 1996 | Naarasleijona | The Juror | Annie Laird |
| Notre Damen kellonsoittaja | The Hunchback of Notre Dame | Esmeralda (ääni) | |
| Striptease | Erin Grant | ||
| Beavis & Butt-Head | Beavis and Butt-head Do America | Dallas Grimes (ääni) | |
| 1997 | Sotilas Jane | G.I. Jane | luutnantti Jordan O’Neil |
| Harry pala palalta | Deconstructing Harry | Helen | |
| 2000 | Kuviteltu rakkaus | Passion of Mind | Martha Marie / ”Marty” Talridge |
| 2002 | Notre Damen kellonsoittaja 2 | The Hunchback of Notre Dame II | Esmeralda (ääni) |
| 2003 | Charlien enkelit: Kurvit suoriksi | Charlie’s Angels: Full Throttle | Madison Lee |
| 2006 | Half Light – rajamailla | Half Light | Rachel Carlson |
| Bobby | Virginia Fallon | ||
| 2007 | Mr. Brooks | etsivä Tracy Atwood | |
| Flawless – virheetön suunnitelma | Flawless | Laura Quinn | |
| 2009 | Happy Tears | Laura | |
| Jonesin perhe | The Joneses | Kate Jones | |
| 2010 | Bunraku | Alexandra | |
| 2011 | Another Happy Day | Patty | |
| Margin Call | Sarah Robertson | ||
| 2012 | LOL | Anne Williams | |
| 2013 | Very Good Girls | Kate | |
| 2015 | Forsaken | Mary-Alice Watson | |
| 2016 | Wild Oats | Crystal | |
| Blind | Suzanne Dutchman | ||
| 2017 | Rough Night | Lea | |
| 2018 | Love Sonia | Selma | |
| 2019 | Corporate Animals | Lucy | |
| 2020 | Songbird | Piper Griffin | |
| 2022 | Please Baby Please | Maureen | |
| Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka | The Unbearable Weight of Massive Talent | Olivia Cage | |
| 2024 | The Substance | Elisabeth Sparkle | |
| Televisio | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Jakson nimi / jaksojen määrä | Rooli | |
| 1982–1983 | General Hospital | useita rooleja | Jackie Templeton | ||
| 1984 | The Master | ”Max” | Holly Trumbull | ||
| 1988 | Saturday Night Live | ”Demi Moore/Johnny Clegg & Savuka” | monia | ||
| 1989 | Konnankoukkuja kahdelle | Moonlighting | ”When Girls Collide” | nainen hississä | |
| 1990 | Kauhua kryptasta | Tales from the Crypt | ”Dead Right” | Cathy Marno | |
| 1996–1997 | Very Important Pennis | 2 jaksoa | oma itsensä | ||
| 1997 | Ellen | ”The Puppy Episode: Part 2” | näytekappalenainen | ||
| 2003 | Will & Grace | ”Women and Children First” | Sissy Palmer-Ginsburg | ||
| 2005 | Saturday Night Live | ”Ashton Kutcher/Gwen Stefani” | oma itsensä | ||
| 2008 | ”Ashton Kutcher/Gnarls Barkley” | ||||
| Teatteri | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Näytelmän suomenkielinen nimi | Näytelmän alkuperäinen nimi | Rooli | Teatteri | Paikka |
| 1986 | The Early Girl | Lily | Circle Repertory Theatre | New York City, New York | |
| 2009 | The 24 Hour Plays 2009 | Demi | American Airlines Theatre | ||
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.