kirjallisuuden miekkasankari From Wikipedia, the free encyclopedia
Conan barbaari (engl. Conan the Barbarian) eli Conan Cimmerialainen tai Conan Kimmerialainen on yhdysvaltalaisen kirjailijan Robert E. Howardin 1930-luvulla kirjoittamien miekka ja magia -kirjojen sankari. Conan on seikkailija, joka ansaitsee elantonsa palkkasoturina, taistelijana, varkaana, merirosvona sekä lopulta kuninkaana. Conan-tarinat ovat vauhdikkaita ja väkivaltaisia, ja niissä esiintyy usein mielikuvituksellisia hirviöitä ja taikuutta. Howardin alkuperäisiä Conan-tarinoita julkaistiin Weird Tales -lehdessä vuosina 1932–1936. Sen jälkeen Conan on seikkaillut myös elokuvissa, sarjakuvissa ja videopeleissä.
Conanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen esihistorialliseen menneisyyteen, sekasortoiseen hyborialaiseen aikaan, joka seurasi myyttisen Atlantiksen tuhoa.[1] Robert E. Howard rakensi tarinoitaan varten maailman, jolla on oma historia, maantiede ja mytologia.[2]
Howardin kuvauksessa Conan on tummatukkainen, sinisilmäinen, synkkäilmeinen, pitkä ja lihaksikas mies. Suuresta koostaan huolimatta Conan on ketterä, ja Howard vertaa toistuvasti hänen liikkumistaan pantteriin.[3] Alkuperäisissä novelleissa Conan käyttää yleensä paikallisväriin ja ilmanalaan sopivia vaatteita, mutta myöhemmissä kuvituksissa hän on usein lähes alaston ja pukeutuu jopa talvisin pelkkään lannevaatteeseen.[4] Hän on karismaattinen, arpinen ja uhkaava, mutta perusluonteeltaan optimistinen ja nauraa ystäviensä seurassa usein – Howardin mukaan sekä Conanin ilot että surut ovat ”jättiläismäiset”.[5]
| ” | Minä tiedän monta jumalaa. Se, joka kieltää ne, on yhtä sokea kuin se, joka luottaa niihin liian syvästi. En etsi tuonpuoleista. – – Haluan elää täysin rinnoin tämän elämän; tuntea punaisen lihan mehukkuuden ja väkevien viinien aromin kielelläni, valkeiden käsivarsien kuuman syleilyn, taistelun mielipuolisen huuman. – – Miettikööt saarnaajat, papit ja filosofit toden ja harhan ongelmia. Minä tiedän tämän: jos elämä on harhaa, olen minäkin vain harha, ja näin ollen harha on minulle todellisuutta. Minä elän, minä palan elämästä, rakastan, surmaan, ja olen tyytyväinen. | ” |
– ”Mustan rannikon kuningatar”, suomentajat Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä.[6] | ||
Howard kertoo Conanin syntyneen pohjoisessa ja kolkossa Kimmeria-nimisessä maassa. 14- tai 15-vuotiaana Conan osallistui akvilonialaisten valloittajien perustaman linnoituksen tuhoamiseen. Tuolloin hänet tunnettiin jo voimakkaana soturina.[7] Tämän jälkeen Conan lähtee vaeltamaan ympäri maailmaa ja joutuu kosketuksiin sivistyneiden kansojen kanssa. Varhaisissa seikkailuissaan Conan on vielä nuori ja jossain määrin taitamaton, ja hän seuraa hämmentyneenä suurkaupungin elämänmenoa.[8] Myöhemmin hän alkaa halveksia sivistyneen maailman lakeja, auktoriteetteja ja normeja. Etelän asukkaat pitävät Conania raakalaisena ja julmurina, ja vastaavasti Conan katsoo heidän olevan helpon elämän turmelemia vetelyksiä, jotka ovat kadottaneet yhteytensä luontoon ja oikeuttavat moraalittomat tekonsa näennäisen sivistyneellä käytöksellä.[9] Conan löytää sivistyneen väen joukosta kuitenkin myös vertaisiaan ja jopa ystäviä.[10]
Conan-tarinoiden tapahtumat etenevät ripeästi, ja taistelujen ja kamppailujen kuvaukset ovat eläviä ja raakoja. Tarinat vievät mielikuvituksellisiin paikkoihin, joissa vastaan voi tulla mitä tahansa, kuten hirviöitä, demoneja, pahoja velhoja ja kauniita naisia. Conan itse toimii elämänsä aikana varkaana, palkkasoturina, merirosvona, soturina ja lopulta kuninkaana. Kronologisesti viimeisessä Howardin kirjoittamassa tarinassa Conan on noin 45-vuotias.[2]
Conan poikkeaa syntyajankohtansa muista sankarihahmoista, kuten Tarzanista, jotka yleensä olivat motiiveiltaan oikeamielisiä herrasmiehiä. Conan sen sijaan muistuttaa pikemminkin tyypillistä roistoa: hän on barbaari, joka tienaa elantonsa varastamalla ja tappamalla. Petri Hiltusen mukaan varhaiset kuvittajat olivat siksi ”täysin hukassa” ja piirsivät hahmon joko muinaisen roomalaisen, prinssi Rohkean tai ”tavallisen kaduntallaajan” näköiseksi, ”solakaksi ja siistiksi” mieheksi. Conan-kuvitukset muuttuivat Howardin kuvaukselle uskollisemmiksi vasta 1960-luvulla, jolloin kansia novellikokoelmiin ryhtyi maalaamaan Frank Frazetta.[11]
Juhani Hinkkanen on kuvaillut Conanin hahmoa paradoksaaliseksi. Howard korostaa jatkuvasti Conanin olevan barbaari, mutta Hinkkasen mukaan se on näennäistä. Conan tiedostaa barbaarisuutensa ja toisinaan jopa analysoi asiaa. Hän on siis ”barbaari, joka tietää olevansa barbaari eikä siksi ole sitä. Vaikka Conan on väkivaltainen ja impulsiivinen, hän toimii kuitenkin tietoisesti ja on siten vastuussa teoistaan. Uransa loppupuolella Conan kohoaa kuninkaaksi, mutta ei käytä asemaansa väärin vaan hallitsee hyvin ja oikeudenmukaisesti. Hinkkanen vertaakin Conania Likainen Harry -elokuvien Harry Callahaniin: molemmat toimivat oikeaksi katsomallaan tavalla, vaikka se olisikin lainvastaista.[12]
Howard kirjoitti yhteensä 26 Conan-tarinaa, mukaan lukien keskeneräiseksi jääneitä tekstejä ja katkelmia sekä runoja. Useimmat tarinat ilmestyivät alun perin Weird Tales -lehdessä joulukuun 1932 ja lokakuun 1936 välillä.[13]
Howard kirjoitti kirjailijaystävälleen Clark Ashton Smithille vuonna 1933 keksineensä Conanin jonkin selittämättömän, ulkopuolisen voiman vaikutuksesta. Howard oli kärsinyt uusien ideoiden puutteesta jo kuukausia, kunnes Conan vain ilmestyi hänen mieleensä. Howard istui kirjoituskoneensa ääreen ja kirjoitti seuraavien viikkojen aikana kuumeisesti Conan-tarinan toisensa jälkeen, pystymättä kirjoittamaan mistään muusta aiheesta.[14]
Howard kertoi ottaneensa alitajuisesti Conaniin piirteitä tuntemistaan ihmisistä, kuten nyrkkeilijöistä, pyssymiehistä, salakuljettajista, öljykenttien miehistä, uhkapelureista ja työmiehistä. Conanissa on nähty vaikutteita myös Howardin tuntemasta kirjallisuudesta, kuten esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin, Talbot Mundyn ja Harold Lambin kirjoista sekä kelttiläisestä, brittiläisestä ja skandinaavisesta historiasta ja mytologiasta.[15]
Conanista oli tullut vuoteen 1934 mennessä Weird Talesin suosituin hahmo ja Howardista maineikas kirjoittaja. Hahmon suosion kasvun myötä aluksi lyhyet tarinat pitenivät moniosaisiksi.[2] Lohikäärmeen hetki on ainoa romaanimittainen Conan-kertomus. Sen tarina perustuu moneen varhaisempaan Conan-tarinaan.[16]
Kaksi Conan-fania, P. Schuyler Miller ja John D. Clark, koostivat Howardin tarinoiden pohjalta vuonna 1936 Conanin kronologisen elämäntarinan ja hyborialaisen ajan kartan. Howard hyväksyi ne pienin korjauksin. Samalla hän kertoi, ettei pystynyt itse ennustamaan Conanin kohtaloa, koska piti itseään vain Conanin oman kerronnan vastaanottajana. Conan kertoi Howardille tarinoitaan siinä järjestyksessä, jossa ne tulivat hänen mieleensä.[15]
Howardin kuoltua 1936 neljä Weird Talesin alun perin torjumaa Conan-tarinaa julkaistiin vuosina 1952–1967 eri julkaisuissa.[2] Howardin kuoleman jälkeen monet kirjailijat, kuten Robert Jordan, ovat viimeistelleet Howardin tarinoita tai kirjoittaneet kokonaan uusia Conan-seikkailuja.[17]
Marvel Comics alkoi vuodesta 1970 alkaen julkaista Conan barbaari -sarjakuvia, jotka perustuivat niin Howardin kuin muidenkin tekijöiden kirjoittamiin tarinoihin. Yli 270 numerossa ilmestyneitä tarinoita piirsi Barry Windsor-Smith ja käsikirjoitti Roy Thomas. Niiden pohjalta syntyi Smithin piirtämä ja John Busceman kirjoittama The Savage Sword of Conan. Marvel lopetti Conan-tarinoiden julkaisemisen vuonna 2000. Dark Horse hankki julkaisulisenssin vuonna 2003 ja on jatkanut Conan-tarinoiden julkaisemista.[2]
John Milius ohjasi vuonna 1982 Conanista elokuvan Conan – barbaari, jonka pääosaa näyttelee Arnold Schwarzenegger. Richard Fleischer ohjasi kaksi vuotta myöhemmin elokuvalle jatko-osan Conan hävittäjä.[1] Marcus Nispelin ohjaama Conan the Barbarian sai ensi-iltansa vuonna 2011. Siinä hahmoa esittää Jason Momoa.[2]
Conanista on tehty kolme televisiosarjaa, joista kaksi piirrettyjä. Conanista on tehty myös televisioelokuvia, lautapelejä, roolipelejä ja videopelejä.[2] Age of Conan: Hyborian Adventures on Conanin maailmaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli, joka ilmestyi vuonna 2008.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
