Remove ads
Sidonie-Gabrielle Colette (28. tammikuuta 1873 Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska – 3. elokuuta 1954 Pariisi, Ranska[2]) oli ranskalainen kirjailija, jonka tunnettuja teoksia ovat romaanit Gigi (1944)[3] ja viiden romaanin Claudine-sarja[4].
| Sidonie-Gabrielle Colette | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. tammikuuta 1873 Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska |
| Kuollut | 3. elokuuta 1954 (81 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko, näyttelijä |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Willy ja Colette Pavic [1] |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
.svg) Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Coletten isä oli veronkantaja, entinen zuavikapteeni Jules-Joseph Colette ja äiti Sidonie eli Sido Landoy. Colette kävi kansakoulun.Aviomiehensä pyynnöstä Colette ryhtyi kirjoittamaan lapsuusmuistelmiaan, joista muotoutui ensin hänen esikoisteoksensa Claudine à l'école ja sitten useamman Claudine-teoksen sarja. Gauthier-Villars julkaisi ne ensin omissa nimissään.[5] Avioliitto päättyi eroon virallisesti 1910,[6] ja Colette ryhtyi kirjailijan työn ohella näyttelijäksi. Vuonna 1912 hän solmi avioliiton Henry de Jouvenelin kanssa,[7] josta ero tuli voimaan 1925[8]. Avioituessaan vuonna 1935 Maurice Goudeketin kanssa Colette oli 62-vuotias,[9] joskin suhde oli alkanut jo 10 vuotta aiemmin.[10] Tämä kolmas avioliitto kesti kirjailijan kuolemaan saakka[3][11] ja oli elämäkerran kirjoittajan Judith Thurmanin mukaan avioliitoista kestävin ja seesteisin.[12] Elämänsä varrella hänellä oli suhteita kummankin sukupuolen edustajien kanssa.[13].
Colette sai vuonna 1920 nimityksen Kunnialegioonan ritariksi,[14] ja vuonna 1953 hän sai suurupseerin arvon. Hänet valittiin ranskalaisen Goncourt-akatemian puheenjohtajaksi sen historian ensimmäisenä naisena.[15][16] Hän oli avoimesti biseksuaalinen. Colette kuoli Pariisissa 81-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père-Lachaiseen[17].
Colette oli ehdokkaana vuoden 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdottaja oli Ranskan akatemian jäsen[18] Claude Farrère.[19] Komitean mielipide oli murskaava: "...liikkuu tasolla, joka ei mitenkään voi tulla kyseeseen Nobelin palkinnosta päätettäessä." Lausunnossaan komitea hämmästelee, että häntä on yleensä edes ehdotettu[20].
Remove ads
Colette julkaisi lähes 80 kaunokirjallista teosta sekä muistelmia ja näytelmiä[4] mutta kirjoitti myös pakinoita, matkakuvauksia ja teatteriarvosteluja, jotka ilmestyivät 1930-luvulla neljänä niteenä nimellä La Jumelle noire (1934–1938).[3]
Colette kertoo kiehtovasta elämästään teoksessa Mes apprentissages (1936), joka oli yksi hänen monista omaelämäkerrallisista teoksistaan, ja keskittyy siinä erityisesti ensimmäisen avioliittonsa aikaan Gauthier-Villarsin kanssa.[21]
Kirjailijantyönsä ohella Colette oli toimittaja, kolumnisti ja teatterikriitikko. 1930-luvulla hän oli Le Journalin pääasiallinen teatteriarvostelija. Hän arvosteli vähintään neljä teatteriensi-iltaa viikossa. Hänen kootut kolumninsa käsittävät neljä paksua nidettä nimellä La Jumelle noire. Thurman sanoo, että arvostelujen "skaalan laajuutta ja kynän sujuvuutta ei voi olla ihailematta, ja kaikesta henkii laaja sivistyneisyys – eurooppalaisen teatterin klassikkojen tuntemus ja perehtyneisyys uusimpiin virtauksiin".[22]
Ranskan saksalaismiehityksen aikana Colette julkaisi artikkeleita yhteistoimintaa kannattaneessa Le Petit Parisien -lehdessä ja lisäksi yhden artikkelin avoimesti saksalaismielisessä La Gerbessa.[23]
Remove ads
Suomennetut teokset
- Chéri, suom. Eeva Laura. Helsinki: Kustannustalo, 1946.
- Chéri, suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5626-7.
- Claudinen koti, suom. Maija Lehtonen. Porvoo: WSOY, 1953. (Eurooppa-sarja, toinen kymmenvalikoima 9).1965. – WSOY, 1965. (Kolibrikirjasto; 21.)
- Vilja oraalla, suom. Kyllikki Clément. Jyväskylä: Gummerus, 1958 (Kirjallinen löytöretki; 3.). – Gummerus, 1973. (Kompassikirja.). ISBN 951-20-0142-X. – Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6100-7.
- Chérin loppu, suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5843-X.
Teokset (valikoima)
|
|
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads