kanadalainen NHL-seura From Wikipedia, the free encyclopedia
Montreal Canadiens (ransk. Canadiens de Montréal, virallisesti Club de hockey Canadien) on kanadalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Montreal Quebecin provinssissa. Seura kuuluu NHL-liigan Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan[1]. Joukkueen lempinimi on Habs[2].
| Montreal Canadiens (Canadiens de Montréal) |
|
|---|---|
 |
|
| Historia |
Montreal Canadiens 1909– |
| Perustettu | 1909 |
| Kaupunki |
 Montreal, Quebec |
| Kotiareena | Centre Bell |
| – kapasiteetti | 21 273 |
| Sarja | NHL |
| Konferenssi | Itäinen |
| Divisioona | Atlantin |
| Värit | |
 |
|
| Toimitusjohtaja |
Kent Hughes |
| Päävalmentaja |
Martin St. Louis |
| Kapteeni |
Nick Suzuki |
| Omistaja |
Molsonin perhe |
| Yhteistyöseurat |
Laval Rocket (AHL) Trois-Rivières Lions (ECHL) |
| Stanley Cupit | 24 (1916, 1924, 1930, 1931, 1944, 1946, 1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960, 1965, 1966, 1968, 1969, 1971, 1973, 1976, 1977, 1978, 1979, 1986, 1993) |
| Konferenssin mestaruudet | 9 (1976, 1977, 1978, 1979, 1981, 1986, 1989, 1993, 2021) |
| Divisioonan mestaruudet | 24 (1928, 1929, 1930, 1931, 1932, 1937, 1968, 1969, 1973, 1975, 1976, 1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1985, 1988, 1989, 1992, 2008, 2013, 2015, 2017) |
Vuonna 1909 perustettu Canadiens on NHL:n nykyisistä seuroista vanhin. Se on yksi liigan perustajista ja kuudesta alkuperäisestä Original Six -seurasta. Stanley Cup -mestaruuden Canadiens on voittanut 24 kertaa, useammin kuin mikään muu seura. Viimeisin mestaruuksista on kaudelta 1992–1993.[3] Canadiens pelaa kotiottelunsa 21 302 -paikkaisella Centre Bell (engl. Bell Centre) -areenalla, joka on katsojakapasiteetiltaan NHL:n suurin.[4]
Montreal Canadiensin maineikkaimpia pelaajia ovat olleet laitahyökkääjät Maurice "Rocket" Richard ja Guy Lafleur. Richard’n aikana Canadiens koki 1950-luvun lopun mestaruussuman: viisi peräkkäistä Stanley Cupin voittoa. Lafleurin johdolla seura ylsi neljän Stanley Cupin putkeen vuosina 1976–1979.
Muita maineikkaita Canadiensin pelaajia ovat olleet maalivahdit Georges Vézina, George Hainsworth, Jacques Plante, Lorne "Gump" Worsley, Ken Dryden ja Patrick Roy, puolustajat Émile Bouchard, Doug Harvey, Serge Savard, Guy Lapointe ja Larry Robinson sekä hyökkääjät Howie Morenz, Hector "Toe" Blake, Elmer Lach, Bernie "Boom Boom" Geoffrion, Dickie Moore, Jean Béliveau, Henri Richard, Yvan Cournoyer, Jacques Lemaire, Steve Shutt, Bob Gainey, Chris Nilan ja Saku Koivu.
Canadiensin farmiseura AHL:ssa on Laval Rocket.[5]
Canadiensin perusti ontariolainen liikemies J. Ambrose O’Brien 4. joulukuuta 1909. Se kilpaili aluksi NHL:ää edeltäneessä National Hockey Association (NHA) -liigassa, ja voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa kaudella 1915–1916. Vuonna 1917 Canadiens perusti neljän muun NHA-joukkueen kanssa uuden ammattilaisliigan, National Hockey Leaguen eli NHL:än.[6] Kaudella 1923–1924 Howie Morenzin tähdittämä Canadiens voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa NHL:ssä. Kaudeksi 1926–1927 Canadiens muutti uuteen kotihalliin, Montreal Forumiin.[7]
1930-luku alkoi Canadiensin kannalta menestyksekkäästi kun se voitti Stanley Cupit 1930 ja 1931. Pian sen jälkeen lama-aika alkoi koetella joukkuetta taloudellisesti ja pelillinen tulos heikkeni. Kun kilpaileva joukkue Montreal Maroons lopetti toimintansa vuonna 1938 moni Maroonsin pelaaja siirtyi Canadiensiin.[8]
Maurice Richardin, Toe Blaken ja Elmer Lachin kärkiketju johdatti Canadiensin 1940-luvulla taas menestykseen. Vuosina 1956–1960 joukkue voitti ennätykselliset viisi perättäistä Stanley Cupia. Tänä aikana Canadiensin nousevia tähtipelaajia olivat muun muassa Jean Beliveau, Jacques Plante ja Maurice Richardin pikkuveli Henri.[9]
Canadiens voitti kymmenen Stanley Cupia vuosina 1965–1979, joista neljä perättäistä vuosina 1976–1979. Kaudella 1976–1977 Canadiens teki NHL:n runkosarjan piste-ennätyksen, 132 pistettä. Samalla kaudella se myös hävisi vain kahdeksan ottelua 80:stä, joka on myös ennätys.[10] Uuden sukupolven tähtiä olivat tähän aikaan muun muassa Guy Lafleur, Ken Dryden ja Larry Robinson. Joukkueen päävalmentajana toimi 1970-luvulla viidellä mestaruuskaudella Scotty Bowman.[11]
Canadiens voitti Stanley Cupin keväällä 1986, kun sitä tähditti tulokasmaalivahti Patrick Roy. Viimeisin mestaruus tuli vuonna 1993, ja se on myös viimeisin kerta kun kanadalainen joukkue on voittanut Stanley Cupin.[12] Vuonna 1996 Canadiens muutti Forumista uuteen kotihalliin Centre Molsoniin (nykyään Centre Bell).[13]
Vuosituhannen vaihteessa Canadiensin menestys laski huomattavasti, eikä se päässyt pudotuspeleissä toista kierrosta pidemmälle kuin vasta kaudella 2009–2010. Koronaviruspandemian vuoksi erikoisjärjestelyin pelatulla kaudella 2020–2021 Canadiens selvitti tiensä Stanley Cupin finaaleihin ensimmäistä kertaa 28 vuoteen.[14] Finaalisarjassa se hävisi Tampa Bay Lightningille otteluvoitoin 1–4.[15] Seuraavalla kaudella Canadiens jäi koko runkosarjan viimeiseksi ensimmäistä kertaa sitten kauden 1939–1940.[16]
| Montreal Canadiens kaudella 2024–2025 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kokoonpano | Valmentajat | |||||
|
Maalivahdit
Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. | ||||
Saku Koivu oli uransa alusta lähtien joukkueensa yksi tärkeimmistä pelaajista, ja hänet valittiin vuonna 1999 ensimmäisenä eurooppalaisena NHL:n historian menestyksekkäimmän joukkueen kapteeniksi.[18] Koivun sopimus Canadiensin kanssa päättyi kesällä 2009, eikä hänelle tarjottu uutta sopimusta, sillä seura halusi uudistaa kasvonsa.lähde?
Guy Lafleur, 60 (1977–1978) & Steve Shutt, 60 (1976–1977) Peter Mahovlich, 82 (1974–1975) Guy Lafleur, 136 (1976–1977) Henri Richard & Jean Béliveau, 20 Chris Nilan, 358 (1984–1985) Larry Robinson, +120 (1976–1977) Yvan Cournoyer, 20 (1967–1968) Guy Carbonneau, 7 (1983–1984) George Hainsworth, 22 (1928–1929)
Mats Näslund, 71 (1982–1983) & Kjell Dahlin, 71 (1985–1986) Larry Robinson, 85 (1976–1977) Carey Price, 44 (2014–2015)
lähde?Kaudella 1976–1977 joukkue teki NHL:n historian runkosarjan piste-ennätyksen tehden 132 pistettä.[19] Montreal on myös tehnyt NHL:n kaksi nopeinta maalia. Kaudella 2018–2019 ottelussa Washingtonia vastaan Canadies teki kaksi maalia vain kahdessa sekunnissa. Ensin Max Domi teki Canadiensin 5–4-voittomaalin ottelun viimeisellä minuutilla, minkä jälkeen Joel Armia teki vain kaksi sekuntia myöhemmin maalin Washingtonin tyhjään maaliin Washingtonin yrittäessä tasoitusmaalia ilman maalivahtia ja kuudella kenttäpelaajalla.[20]
Jacques Plante Doug Harvey Émile Bouchard Jean Béliveau Bernie Geoffrion & Guy Lapointe Howie Morenz Maurice Richard Guy Lafleur Dickie Moore & Yvan Cournoyer Henri Richard & Elmer Lach Serge Savard Larry Robinson Bob Gainey Ken Dryden Patrick Roy Wayne Gretzky (Numero on jäädytetty koko liigassa.)
lähde?
Jack Laviolette, 1909–1910 Newsy Lalonde, 1910–1911 Jack Laviolette, 1911–1912 Newsy Lalonde, 1912–1913 Jimmy Gardner, 1913–1915 Howard McNamara, 1915–1916 Newsy Lalonde, 1916–1922 Sprague Cleghorn, 1922–1925 Billy Coutu, 1925–1926 Sylvio Mantha, 1926–1932 George Hainsworth, 1932–1933 Sylvio Mantha, 1933–1936 Babe Siebert, 1936–1939 Walter Buswell, 1939–1940 Toe Blake, 1940–1948 Bill Durnan, 1948 (tammikuu–huhtikuu) Émile Bouchard, 1948–1956 Maurice Richard, 1956–1960 Doug Harvey, 1960–1961 Jean Béliveau, 1961–1971 Henri Richard, 1971–1975 Yvan Cournoyer, 1975–1979 Serge Savard, 1979–1981 Bob Gainey, 1981–1989 Guy Carbonneau & Chris Chelios, 1989–1990 (Molemmat toimivat kapteeneina.) Guy Carbonneau, 1990–1994 Kirk Muller, 1994–1995 Mike Keane, 1995 (huhtikuu–joulukuu) Pierre Turgeon, 1995–1996 Vincent Damphousse, 1996–1999
Saku Koivu, 1999–2009 Brian Gionta 2010–2014 Max Pacioretty 2015–2018 Shea Weber 2018–2021 Nick Suzuki 2022– Jack Laviolette, 1909–1910 Adolphe Lecours, 1910–1911 Napoléon Dorval, 1911–1913 Jimmy Gardner, 1913–1915 Newsy Lalonde, 1915–1921 Newsy Lalonde Léo Dandurand, 1921–1922 Léo Dandurand, 1922–1926 Cecil Hart, 1926–1932 Newsy Lalonde, 1932–1934 Newsy Lalonde Léo Dandurand, 1934–1935 Sylvio Mantha, 1935–1936 Cecil Hart, 1936–1938 Cecil Hart & Jules Dugal, 1938–1939 Babe Siebert, 1939 Alfred Lépine, 1939–1940 Dick Irvin, 1940–1955 Toe Blake, 1955–1968 Claude Ruel, 1968–1971 Al MacNeil, 1971 Scotty Bowman, 1971–1979 Bernie Geoffrion, 1979 Claude Ruel, 1979–1981 Bob Berry, 1981–1984 Jacques Lemaire, 1984–1985 Jean Perron, 1985–1988 Pat Burns, 1988–1992 Jacques Demers, 1992–1995 Mario Tremblay, 1995–1997 Alain Vigneault, 1997–2000 Michel Therrien, 2000–2003 Claude Julien, 2003–2006 Bob Gainey, 2006 (tammikuu–toukokuu, sijaisvalmentaja) Guy Carbonneau, 2006–2009 Bob Gainey, 2009 Jacques Martin, 2009–2011 Randy Cunneyworth, 2011–2012 Michel Therrien, 2012–2017 Claude Julien, 2017–2021 Dominique Ducharme, 2021–2022 Martin St. Louis, 2022–Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
