Burt Bacharach (12. toukokuuta 1928 Kansas City, Missouri, Yhdysvallat – 8. helmikuuta 2023 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat)[1] oli yhdysvaltalainen pianisti sekä populaari- ja elokuvamusiikin säveltäjä.[2]
Pikafaktoja Henkilötiedot, Muusikko ...
| Burt Bacharach |
|---|
Burt Bacharach vuonna 1972. |
| Henkilötiedot |
|---|
| Syntynyt | 12. toukokuuta 1928
Kansas City, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 8. helmikuuta 2023 (94 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti |
säveltäjä, pianisti |
| Muusikko |
|---|
| Tyylilajit |
viihdemusiikki, popmusiikki, rock, elokuvamusiikki, rhythm and blues |
| Soittimet |
piano |
| Levy-yhtiöt |
A&M Records, Columbia Records, Kapp Records, DJM Records ja Ricordi International |
| Aiheesta muualla |
|---|
| Kotisivut |
|
|
| Infobox OK |
Sulje
Bacharachin musiikkia ovat levyttäneet muun muassa The Carpenters, Perry Como, Aretha Franklin, Tom Jones, Dusty Springfield ja Dionne Warwick. Bacharachin ensimmäinen Ison-Britannian listaykköseksi noussut kappale oli vuonna 1957 Perry Comon levyttämä ”Magic Moments”. Vuosien 1963–1973 yhteistyö, jossa Bacharach sävelsi ja Hal David sanoitti Dionne Warwickin levyttämät kappaleet, oli kaikkien osapuolten kannalta menestyksekkäintä aikaa ja synnytti yhteensä 39 listoille noussutta kappaletta.[3]
Bacharach opiskeli sellon, rumpujen ja pianon soittoa jo nuoresta sekä musiikin teoriaa ja säveltämistä New Yorkissa, Montrealissa ja Santa Barbarassa. Hän mainitsi tärkeimmäksi opettajakseen Darius Milhaud’n, joka kannusti viihdemusiikistakin kiinnostunutta Bacharachia sanomalla, ettei ole mitään hävettävää, jos osaa säveltää melodioita joita voi viheltää.[3] Bacharach oli armeijassa Saksassa ja teki armeija-aikanaan pianosovituksia ja soitteli klubeissa.[2]
Bacharach toimi Marlene Dietrichin orkesterinjohtajana vuosina 1958–1961. Jo vuonna 1957 hän alkoi tehdä yhteistyötä sanoittaja Hal Davidin kanssa[3] Jazzmuusikoista muun muassa Stan Getz ja Stanley Turrentine ovat soittaneet runsaasti Bacharachin sävellyksiä omina versioinaan. Vuonna 1998 Bacharach levytti yhdessä Elvis Costellon kanssa albumin Painted from Memory. Kaiken kaikkiaan Bacharach on säveltänyt 52 Yhdysvaltojen top 40 -poplistalle noussutta kappaletta.
Bacharach oli vuosina 1965–1982 naimisissa näyttelijä Angie Dickinsonin kanssa.[3] Heidän ainoa yhteinen lapsensa, AS-oireinen tytär Nikki Bacharach (s. 1966), teki itsemurhan tammikuussa 2007.[4]
Bacharach esiintyi cameoroolissa kaikissa kolmessa Austin Powers -elokuvassa.
Status Quon albumilla Heavy Traffic kappale on nimeltä ”Diggin’ Burt Bacharach”. Oasis-yhtyeen Definitely Maybe -albumin kansikuvassa sohvaan vasten nojaa Burt Bacharach -juliste. Yhtyeen kitaristi-lauluntekijä Noel Gallagher onkin kertonut ihailevansa Bacharachia.
Albumit
- Hitmaker! Burt Bacharach Plays His Hits (1965)
- What’s New Pussycat (elokuvan Hei Pussycat soundtrack, 1965)
- After the Fox (elokuvan After the Fox soundtrack, 1966)
- Reach Out (1967)
- Casino Royale (elokuvan Casino Royale soundtrack, 1967)
- Make It Easy on Yourself (1969)
- Butch Cassidy and the Sundance Kid (elokuvan Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat soundtrack, 1969)
- Promises, Promises (1969)
- Burt Bacharach (1971)
- Lost Horizon (elokuvan Shangri-La soundtrack, 1973)
- Burt Bacharach in Concert (1974)
- Living Together (1974)
- Futures (1977)
- Woman (1979)
- Arthur (elokuvan Arthur soundtrack, 1981)
- Night Shift (elokuvan Yövuoro soundtrack, 1982)
- Arthur 2: On the Rocks (elokuvan Arthur puilla paljailla soundtrack, 1988)
- One Amazing Night (live-albumi, 1998)
- Painted from Memory (yhdessä Elvis Costellon kanssa, 1998)
- Isley Meets Bacharach: Here I Am (yhdessä Ronald Isleyn kanssa, 2003)
- At This Time (2005)
Kappaleet
- ”The Story of My Life” (Marty Robbins, (US c&w no. 1, pop no. 15, 1957; ensimmäinen hittikappale)
- ”Magic Moments” (Perry Como 1957, US no. 4 sekä 1958, UK no. 1; ensimmäinen pophitti)
- ”The Blob” (The Five Blobs Mack Davidin kanssa, 1958)
- ”Baby It’s You” (The Shirelles 1961, myöhemmin The Beatles 1963)
- ”(The Man Who Shot) Liberty Valance” (Gene Pitney 1962)
- ”Only Love Can Break a Heart” (Gene Pitney 1962)
- ”Don’t Make Me Over” (Dionne Warwick 1962)
- ”Make It Easy on Yourself” (Jerry Butler 1962, Ison-Britannian no. 1 The Walker Brothersin esittämänä 1965)
- ”Twenty Four Hours from Tulsa” (Gene Pitney 1963)
- ”Blue on Blue” (Bobby Vinton 1963)
- ”(They Long to Be) Close to You” (Carpenters 1971)
- ”Anyone Who Had a Heart” (Dionne Warwick 1963, Cilla Black 1964, Ison-Britannian no. 1 ja Luther Vandross 1986)
- ”Wives and Lovers” (Jack Jones 1963)
- ”Wishin’ and Hoping” (Dionne Warwick 1963, myöhemmin Dusty Springfield 1964)
- ”Walk on By” (Dionne Warwick 1964, myöhemmin Isaac Hayes 1970 ja The Stranglers 1978)
- ”I Just Don’t Know What to Do With Myself” (Dusty Springfield 1964, UK no. 3; myöhemmin The White Stripes 2003)
- ”(There’s) Always Something There to Remind Me” (Sandie Shaw 1964, UK no. 1; myöhemmin Naked Eyes 1982)
- ”A House Is Not a Home” (Brook Benton 1963, Dionne Warwick 1964 ja Luther Vandross 1981)
- ”What the World Needs Now Is Love” (Jackie DeShannon 1965)
- ”What’s New Pussycat?” (Tom Jones 1965, elokuvasta Hei Pussycat)
- ”Alfie” (Cilla Black 1966, myöhemmin Cher 1966 ja Dionne Warwick 1967, alun perin elokuvasta Alfie – naisten viettelijä)
- ”My Little Red Book” (Love 1966)
- ”I Say a Little Prayer (For You)” (Dionne Warwick 1967, myöhemmin Aretha Franklin 1968)
- ”The Look of Love” (Dusty Springfield 1967, elokuvasta Casino Royale, myöhemmin Sérgio Mendes & Brazil ’66 1968)
- ”One Less Bell to Answer” (Keely Smith 1967, myöhemmin The 5th Dimension 1970)
- ”This Guy’s In Love With You” (Herb Alpert & the Tijuana Brass 1968, US no. 1)
- ”Do You Know the Way to San Jose?” (Dionne Warwick 1968)
- ”Promises, Promises” (Jill O’Hara 1968 ja Dionne Warwick 1968)
- ”Raindrops Keep Fallin’ on My Head” (B. J. Thomas 1969, US no. 1; elokuvasta Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat)
- ”I’ll Never Fall in Love Again” (Bobbie Gentry 1969, UK no. 1; myöhemmin Dionne Warwick 1969, alun perin musikaalista Promises, Promises)
- ”(They Long to Be) Close to You” (The Carpenters 1970, US no. 1)
- ”Arthur’s Theme (The Best That You Can Do)” (Christopher Cross 1981, elokuvasta Arthur)
- ”That’s What Friends Are for” (1982). Alun perin Rod Stewartin esittämänä elokuvassa Yövuoro. Vuonna 1986 sen levyttivät Dionne Warwick, Stevie Wonder, Gladys Knight ja Elton John.
- ”On My Own” (Patti LaBelle ja Michael McDonald, 1986)
Power, Dominic: Bacharach, Burt, teoksessa Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 44. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)
