From Wikipedia, the free encyclopedia
Breaker on saksalaisen heavy metal -yhtye Acceptin kolmas studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1981.
| Breaker Accept | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | joulukuussa 1980-tammikuussa 1981 Delta-Studio, Wilster | |
| Julkaistu | 16. maaliskuuta 1981[1] | |
| Tuottaja(t) | Dirk Steffens | |
| Tyylilaji | heavy metal[1] | |
| Kesto | 43.56 | |
| Levy-yhtiö |  Brain Records Reprise Records | |
| Acceptin muut julkaisut | ||
| I’m a Rebel 1980 |
Breaker 1981 |
Restless and Wild 1982 |
Accept alkoi äänittää kolmatta studiolevyään karuissa olosuhteissa: oli hyvin kylmä talvi ja lunta tuli viimeisenä iltana runsaasti. "Kun sitten seuraavana aamuna kaivoimme pikku-Renaultiani lumihangesta, auto oli niin jäässä että basisti Peter Baltes joutui sulattelemaan konepeltiä hiustenkuivaajalla", kitaristi Wolf Hoffmann muistelee. "Varastimme studiosta huopia, koska sen hemmetin kotteron lämmitys ei pelannut. Kesti 10 tuntia päästä kotiin Solingeniin!" Yhtyeestä otettiin ulkosalla myös promokuvia, jotka Hoffmannin mukaan seurasivat yhtyettä siitä pitäen. "Meidät raahattiin pakkaseen palelemaan. Ei oikein olisi huvittanut, ja näytämme kaikki surkeilta."[2]
Jos keli olikin kurja, oli itse levyttämisessä toisenlainen tunnelma. Accept-debyyttilevyn tekeminen oli tietysti ollut hienoa, kun oli ensimmäistä kertaa päästy äänitysstudioon. Mutta levy ei kuulostanut siltä miltä sen yhtyeen mielestä olisi pitänyt kuulostaa. I'm a Rebel oli vielä suurempi pettymys, sillä yhtyeen mielestä bändiin yritti vaikuttaa liian moni ja liian paljon. Niinpä Accept päätti, että kolmatta levyä tehtäisiin vain yhtyeen ehdoilla. Levy-yhtiön sekaantuminen edeltävän levyn musiikilliseen puoleen heijastui Breakerin tekoon: "Tämä levy syntyi puhtaasta raivosta", laulaja Udo Dirkschneider kuvailee. "Hajotin levynteossa kolme mikkiä!"[3]
Tuottajana toimi sama mies kuin edeltävällä levyllä eli Dirk Steffens, joka sovitti levyn kappale yhdessä Acceptin kanssa. Levyn materiaalin sävellystyö on kreditoitu koko yhtyeelle.[4] Äänittäjäksi ja miksaajaksi saatiin tuttu mies: Acceptin perustivat vuonna 1976 Michael Wagener ja Udo Dirkschneider. Wagenerille tarjoitui kuitenkin tilaisuus tehdä uraa studioteknikkona, eikä Udo saanut miehen mieltä muuttumaan: niinpä Wagener lähti omille teilleen. Nyt Wagener kuitenkin oli mukana levynteossa.[2][5]
Breakerin kappaleista eniten huomiota herättää ”Son of a Bitch”, jonka sanoituksista laulaja Udo Dirkscheider sanoo, että ne ovat "absolutely anti record company" eli suunnattu levy-yhtiötä vastaan.[3] Kitaristi Hoffmann puolestaan muistelee, ettei sanoituksia kirjoitettu ketään tiettyä henkilöä ajatellen. "Me kysyimme yhdysvaltalaisilta kavereiltamme ja bändeiltä, mikä olisi häijyin heidän tuntemansa sanayhdistelmä. Son of a Bitch oli jotakuinkin sitten se.[2] Sananmukainen käännös on suomeksikin törkeä, mutta yleensä kuitenkin käytetään merkityksen mukaista suomennosta "paskiainen".[a]
LP-levyn sisäpussiin painettiin muiden levyllä olevien kappaleiden sanoitukset, mutta ”Son of a Bitchin” sanat jätettiin pois ja niiden tilalle tuli teksti "Sensuroitu". Tämä ei sitten kuitenkaan ollut toimiva ratkaisu, vaan "Sensuroitu"-maininta piti sekin jättää pois. "Se herätti vielä enemmän polemikkia: haluttiin tietää kuka sanoitukset oli sensuroinut."[2] Hävyttömät kohdat esiintyvät vain kahdessa perättäisessä kertosäkeessä, niiden väliosassa ja aivan kappaleen lopun parin rivin "lopputoivotuksessa".[2] ”Son of a Bitch” -kappaleesta tehtiin vielä ruokottomuuksista riisuttu B-versio, jonka kertosäkeessä lauletaan "Born to be whipped", joka samalla toimii versioidun kappaleen nimenä.[2] Näin siksi että esimerkiksi Britanniassa levyä olisi muuten ollut vaikea saada myyntiin. Vuoden 2005 Steamhammerin levypainoksessa kaikki sanoitukset ovat mukana.
Levyn kappaleista Hoffmannin omiin suosikkeihin kuuluu ”Breaking Up Again”, jonka laulaa Acceptin basisti Peter Baltes. "Moni on tullut minulle sanomaan, että he pitävät sen kappaleen fiiliksestä. Ja uskomattoman moni myös luulee, että sen laulaa Udo! Emme tehneet laulajasta sen ihmeemmin numeroa, ajattelimme vain että kyllä jengi tietää ettei siinä laula Udo."[2] Baltes laulaa myös ”Midnight Highway” -kappaleella bridge-osuuden. Wolf Hoffmannin makuun "semikaupallinen" ”Midnight Highway” on "liian iloinen". Levy-yhtiö oli Udon mielestä halunnut Acceptin olevan jonkinlainen pop-bändi,[3] ja I'm a Rebel -levy pyrki kaupallisuuteen. Breakeria yhtye kuitenkin teki sillä mielellä, että levyn kappaleet eivät pyri olemaan radiohittejä vaan kuvastavat enemmän Acceptia. "Accept-saundi syntyi silloin", sanoo Dirkschneider.[3]
Levyn kannen kauhistunut tai hämmästynyt tyttökuva on Stefan Böhlen käsialaa.[4] Alkuperäisen levyn takakanteen haluttiin kuva, jossa yhtyeen käyttämät Gibson Flying V -kitarat olisi sidottu kauloistaan yhteen piikkilangalla, jotta kuva sopii yhteen etukannen kanssa. Niinpä kitaristit Wolf Hoffmann ja Jörg Fischer lähettivät soittimensa Hampuriin kuvattavaksi. "Ne eivät ilmeisesti olleet ikinä kuulleet feikki-piikkilangasta", Hoffman kertoo. "Kitarassani on vieläkin ruhjeet aidon piikkilangan jäljiltä. Ja vissiin kiristivät sen vielä pihdeillä tiukalle!"[2] Vuonna 2005 Steamhammer julkaisi levystä uusintapainoksen, ja silloin levyt saivat myös uudet levynkansihuomautukset.[3]
Breaker oli Acceptin historiassa käännekohta. Ensilevy Accept ja sen seuraaja I'm a Rebel eivät tyydyttäneet yhtyettä, eivätkä ne edustaneet sitä mikä jäsenten mielestä on Accept.[2] Se oli samalla Acceptin kulta-ajan alku, joka Udo Dirkschneiderin mukaan ajoittuu vuosille 1981–1987.[5] Dirkschneider mainitsee Steamhammerin uusintajulkaisun (1995) tiedoissa myös sen, että samana vuonna eli 1981 Accept teki uuden managerointisopimuksen ja yhtyeen manageriksi tuli Gaby Hauke. Yhteistyö on kestänyt pitkään – Hauken nimi tosin vaihtui matkan varrella Gaby Hoffmanniksi, sillä hän avioitui yhtyeen kitaristin Wolf Hoffmannin kanssa.[b] G. Hoffmann lopetti työskentelyn yhtyeen kanssa vasta vuoden 2019 kesällä,[6] ja Wolf mainitsee hänet "yhtyeen kuudenneksi jäseneksi".[7]
Ennen Breakeria Accept oli soitellut vain paikallisesti eikä ollut vielä saanut nimeä. Breakerin myötä yhtyeestä tuli tunnettu myös muualla Euroopassa. Yhtye pääsi myös lämmittelemään Judas Priestiä näiden World Wide Blitz Tour -kiertueelle, joka oli samalla ensimmäinen organisoitu isompi kiertue jolla Accept oli mukana. Kitaristi Wolf Hoffmannin mukaan levy oli ensimmäinen vakavasti otettava Accept-levy, jota kelpaa kuunnella yhä vuonna 2021.[8][5] Sekä Hoffmann että Dirkschneider ovat sitä mieltä, että Breaker-levyllä Accept löysi oman äänensä.[5][8] Dirkschneiderin näkemyksen mukaan Breaker myös toimi innoittajana monille aloitteleville muusikoille.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
