matkustajalentokone From Wikipedia, the free encyclopedia
Boeing 737 on Boeingin vuonna 1967 esittelemä kaksimoottorinen lyhyiden ja keskipitkien matkojen kapearunkoinen matkustajalentokone. Se on ilmailun historian toiseksi myydyin kaupallinen suihkukone.
| Boeing 737 | |
|---|---|
 Air Berlinin Boeing 737-700 -kone Boeingin värityksessä. |
|
| Tyyppi | matkustajalentokone |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing Commercial Airplanes |
| Ensilento | 9. huhtikuuta 1967 |
| Esitelty | 1968 Lufthansan kanssa |
| Tila | 737 MAX tuotannossa |
| Pääkäyttäjät |
Southwest Airlines (735) United Airlines (379) American Airlines (345) Ryanair (268) |
| Valmistusmäärä | 10 271 (syyskuu 2018)[1] |
| Valmistusvuodet | 1968– |
| Yksikköhinta | 737 NG 47–80,5 milj. USD |
| Muunnelmat |
Boeing Business Jet T-43 737 AEW&C C-40 Clipper P-8 Poseidon |
Tyyppiä myydään ja kehitetään 2020-luvulla edelleen. Kone on niin yleinen, että voidaan sanoa niitä olevan joka hetki vähintään 1 250 kappaletta ilmassa. Tämän tyyppinen kone nousee tai laskeutuu jossain päin maailmaa keskimäärin joka viides sekunti.[2]
Koneen pääkilpailija on Airbusin A320-koneperhe, joka on ainoana sen edellä myyntitilastoissa 737:n hävittyä ykköspaikkansa sille vuonna 2019. Toimitettujen koneiden määrässä 737 pitää edelleen ensimmäistä sijaa.[3] Toukokuussa 2021 uutisoitiin presidentti Joe Bidenin hallituksen järjestävän Boeingille valtionapua 737:n seuraajan kehittämiseen. Projektissa on mukana Yhdysvaltain avaruushallinto NASA.[4] Seuraaja lienee jopa 30% kokonaiskustannustehokkaampi kuin 737 MAX.[5]
Boeing 737:stä on kehitetty useita versioita pääasiassa matkustajamäärän ja toimintamatkan lisäämiseksi. Tyyppiä on valmistettu vuodesta 1967 lähtien. Ensimmäinen kone toimitettiin seuraavana vuonna. Merkittävä ero verrattuna useimpiin muihin aikakauden liikennekoneisiin oli sertifiointi kahden hengen ohjaamomiehistölle, esimerkiksi aiempaan 727:aan nähden. 737 oli Boeingin ensimmäinen kahden ohjaajan liikennekone, minkä mahdollistamiseksi siihen asennettiin mm. erityinen päävaroitusjärjestelmä, jonka tehtävänä on varoittaa lentäjiä teknisistä vioista (kyseinen järjestelmä on edelleen käytössä MAX-sukupolven koneissa, ja sen riittämättömyyttä on pidetty osasyynä mallisarjan kahteen onnettomuuteen[6]). 737 ja kilpaileva DC-9 synnyttivät näin uuden standardin aiempiin kapearunkokonesukupolviin nähden (vaikkakin konetta operoitiin eräissä amerikkalaislentoyhtiöissä kolmen hengen ohjaamomiehistöllä vuoteen 1982 saakka, lähinnä työvoimapoliittisista syistä). Toisaalta Finnairille myönnettiin jo aiemmin, ensimmäisenä, lupa kahden ohjaajan suihkukonetoimintaan Caravelle-laivastollaan.[7]
Boeing 737 -koneita on neljää ”sukupolvea”, jotka tunnetaan nimillä Original (alkuperäinen), Classic (klassinen), Next Generation (NG, seuraava sukupolvi) ja 737 MAX. Koneilla on yhteinen tyyppikelpuutus, joten periaatteessa sama lentäjä voi pätevöityä yhtäaikaisesti jopa kaikkiin 737-malleihin vain lyhyen eroavuuskoulutuksen turvin, mikä perustuu siihen, että kaikkien 737-koneiden ohjaamot, aina vuonna 1967 käyttöön otetusta 737-200:sta 50 vuotta uudempaan 737 MAX:iin, ovat erittäin samankaltaisia. Toisaalta eräät, yhtäaikaisesti jopa kolmea 737-sukupolvea käyttäneet operaattorit alun perin rajoittivat uudempien koneiden automaatio-ominaisuuksien käyttöä (automaattinen tehonsäätö, automaattinen pystysuunnistus, satelliittinavigointi) operatiivisista yhtenevyyssyistä, mikä pienensi yhtenäisestä tyyppikelpuutuksesta saatavia synergiaetuja. Esimerkiksi Southwest Airlines luopui näistä rajoituksista vasta sen Original-koneiden poistuttua, vuonna 2006.[8]
Versioita 100-900 ei enää valmisteta, joten ainoat valmistettavat versiot ovat MAX-sarjaa. Viimeinen NG-sarjan kone toimitettiin tammikuussa 2020.[9] MAX on viimeinen 737:n jatkokehitelmä, ja 737:n tilalle tulee uusi koneperhe viimeistään 2030-luvulla.[10]
Boeing 737-100 oli ensimmäinen Boeing 737 -sarjan lentokone. Kone oli 94 jalkaa (28,65 metriä) pitkä ja 13,16 jalkaa (4,01 metriä) korkea.[11][12] Koneen suurin matkustajakapasiteetti oli 124, mutta tyypillisin käytössä ollut matkustajakapasiteetti 113 matkustajaa. 737-100 lensi ensilentonsa 9. huhtikuuta 1967.[12] Mallista ei tullut erityisen suosittua, ja sitä valmistettiin ainoastaan 30 kappaletta. Ensimmäisenä koneen otti käyttöön saksalainen Lufthansa, joka olikin sen ainoa merkittävä käyttäjä. Ensimmäinen kone valmistui 28. joulukuuta 1967 ja viimeinen 2. marraskuuta 1969.[12] Poiketen useimmista aikakauden liikennekoneista, 737 sertifioitiin alusta lähtien kahden ohjaajan lentotoimintaan (ensimmäinen oli Caravelle Finnairin lentotoiminnassa), tosin Yhdysvalloissa American Airlines, United Airlines ja Western Airlines operoivat konetta kolmen hengen ohjaamomiehistöllä vuoteen 1982 asti.[13]
737-200 on 737-100:n pidennetty versio Yhdysvaltain markkinoita varten. Classic-mallit (300-500) puolestaan olivat ensimmäisiä lasiohjaamolla tehdasvarustettuja 737-koneita, tosin niihin tarjottiin alkuvaiheessa myös perinteistä ohjaamoa, joka kuitenkin jäi harvinaisuudeksi, kun aluksi 500-malliin tarjottu lasiohjaamo osoittautui ergonomialtaan ylivertaiseksi. Perinteisen ohjaamon valitsi ensimmäisiin Classiceihinsa mm. Southwest säilyttääkseen yhtenäisyyden Original-koneidensa kanssa. Tämä ohjaamo oli koneissa käytössä niiden elinkaaren ajan, vuoteen 2017.[15][8] Vanhin kaupallisessa matkustajaliikenteessä käytössä oleva suihkukoneyksilö syyskuussa 2021 on kanadalaisen Nolinorin operoima 737-200, rekisteritunnukseltaan C-GNLK, joka alkujaan toimitettiin Transavialle jo 1974. Yhtiön toinen 737-200, vuonna 1975 alkujaan toimitettu C-GNLE, peruskorjattiin vuonna 2024, ja jatkanee käytössä vielä useita vuosia.[16][17] Nolinor pyrkii pitämään 737-200-laivastonsa käytössä 2040-luvulle saakka, mitä silmällä pitäen se aikoo muun muassa ajanmukaistaa koneiden ohjaamojen varustelua.[18]
Original- sekä Classic-sukupolven mallit ovat 2020-luvulle tultaessa nopeasti poistumassa käytöstä johtuen suuremmasta polttoaineenkulutuksesta, meluisuudesta (vaikka suurin osa JT8D-moottoreita onkin varustettu äänenvaimentimilla) ja kasvavista ylläpitokustannuksista. Yhtään 737-100 -sarjan konetta ei ole enää sen enempää siviili- kuin sotilaskäytössäkään.[12] Joitakin 737-200 -koneita (89 kpl)[19] oli kuitenkin vielä heinäkuussa 2023 käytössä pienemmissä lentoyhtiöissä ja kehitysmaissa. Osaltaan tämä selittyy sillä, että 737-200 voidaan varustaa päällystämättömiltä kiitoteiltä operointiin, mikä on nykyisille liikennesuihkukoneille harvinaista.[20][21]
737-100 -sarjan prototyypin omisti viimeisenä Nasa, joka luovutti koneensa yli 30 vuotta sen ensilennon jälkeen seattlelaiselle ilmailumuseolle, Museum of Flightille vuonna 1997 (kuvassa).[14]
_at_London_Heathrow_Airport.jpg)
Suurin osa kaupallisessa käytössä olevista 737-koneista on Classic-malleja (-300, -400 ja -500) ja Next Generation -malleja (-600, -700, -800 ja -900).
Eri sukupolvien mallit vastaavat toisiaan kooltaan seuraavasti:
737 MAX on koneen uusin versio, jossa on uudet, pienikulutuksisemmat moottorit ja mm. uudistettu ohjaamo. Koneelle sattui vuosina 2018–19 kaksi vakavaa onnettomuutta, minkä seurauksena se oli maailmanlaajuisessa lentokiellossa lähes 20 kuukauden ajan.
Tuotannossa on lisäksi Boeing Business Jet (BBJ1, BBJ2, BBJ3). BBJ perustuu versioon 737-700, mutta siinä on version 737-800 vahvemmat siivet, kun taas BBJ2 perustuu versioon 737-800 ja BBJ3 versioon 737-900. BBJ:llä on suurempi lentomatka (käyttäen lisäpolttoainesäiliöitä) verrattuna muihin 737:n malleihin, ja eräät lentoyhtiöt käyttävätkin sitä mannertenvälisillä lennoilla, jotka ovat mahdollisia myös joillakin 737-900- sekä MAX 9- ja 10- sarjojen koneyksilöillä. Tämän lisäksi kaikista mallisarjoista MAXia lukuun ottamatta on myös rahtiversioita.
Boeing 737:stä on lisäksi useita erilaisia sotilasversioita, kuten T-43, C-40 Clipper, Boeing Wedgetail (737AEW&C) ja Boeing Multimission Maritime Aircraft (MMA), joista kaksi viimeksi mainittua ovat vielä osin suunnitteluasteella.
| 737-100 | 737-200 | 737 Classic (-300/-400/-500) | 737 Next Generation (-600/-700/-800/-900ER) | |
|---|---|---|---|---|
| Ohjaamohenkilöstö | kaksi | |||
| Istuimia (tyypillisesti) | 124 (maksimi) 85 (kaksi luokkaa) | 136 (maksimi) 97 (kaksi luokkaa) | 149–189 (maksimi) 108–146 (kaksi luokkaa) | 130–215 (maksimi) 108–177 (kaksi luokkaa) |
| Pituus | 28,65 m | 30,53 m | 31–37 m | 31–42 m |
| Siipien kärkiväli | 28,35 m | 28,88 m | 34,32 m 35,79 m wingleteillä | |
| Siipien pinta-ala | 102,0 m² | 105,4 m² | 124,58 m² | |
| Siiven kulma | 25° | 25,02° | ||
| Pyrstön korkeus | 11,23 m | 11,07 m | 12,57 m | |
| Matkustamon leveys | 3,53 m | |||
| Rungon leveys | 3,76 m | |||
| Rahtikapasiteetti | 18,4 m³ | 24,8 m³ | 23,3–38,9 m³ | 21,4–52,0 m³ |
| Paino tyhjänä | 28 100 kg | 31 600 kg | 31 300–33 600 kg | 36 400–44 700 kg |
| Suurin lentoonlähtöpaino | 50 300 kg | 52 400 kg | 62 800–68 000 kg | 65 500–85 100 kg |
| Matkalentonopeus | Mach 0,74 (780 km/h) | Mach 0,78 (823 km/h) | ||
| Maksiminopeus | Mach 0,82 (876 km/h) | |||
| Kiitotien minimipituus | 2 026 m | – | 2 300–2 600 m | 1 600–3 000 m |
| Kantomatka täydellä painolla | 2 850 km | 3 500–4 300 km | 4 200–4 400 km | 5 650–10 200 km |
| Suurin polttoainekapasiteetti | 17 000 l | 18 100 l | 20 100 l | 26 020 l |
| Lakikorkeus | 10 700 m | 11 300 m | 12 500 m | |
| Moottorit (×2) | Pratt & Whitney JT8D | CFM International 56-3 series | CFM International CFM56-7 series | |
| Työntövoima (×2) | 64 kN | 64–77 kN | 89–105 kN | 87–121 kN |
Lähteet: Boeing 737 specifications[22], 737 Airport Planning Report[23] ja b737.org.uk[24].
Valmistetuista koneista 209 eli noin 2,0 prosenttia on lokakuuhun 2018 mennessä tuhoutunut onnettomuuksissa, kaappauksissa ja terroriteoissa.[26] Vertailu muihin konetyyppeihin on vaikeaa, sillä yhtä pitkään ja yhtä laajassa käytössä olleita konetyyppejä ei juuri ole. Kenties lähimmäs pääsevät Douglas DC-9 ja sen jatkokehityksenä syntyneet MD-80, MD-90 ja Boeing 717. Niitä valmistettiin vuosina 1965–2006 yhteensä 2 350 kappaletta, joista noin 6,2 prosenttia menetettiin onnettomuuksissa.[27] Boeing 737:n pääkilpailijalla, Airbus A320 -sarjalla, vastaava osuus on vain noin 0,5 prosenttia. Se kuitenkin lensi ensilentonsa vuonna 1987, 20 vuotta Boeing 737:n jälkeen.[28]
Boeing 737:n toistaiseksi pahin onnettomuus sattui 29. lokakuuta 2018, kun Lion Airin lento 610 syöksyi Jaavanmereen pian lähdettyään Jakartasta. Koneen korkeus alkoi lentoonlähdön jälkeen heitellä, minkä jälkeen kone lähti syöksyyn. Lennolla oli 189 ihmistä, jotka kaikki kuolivat onnettomuudessa.[29] Toiseksi vakavin onnettomuus tapahtui 22. toukokuuta 2010, kun Air India Expressin lento 812 putosi pitkäksi menneen laskukiidon jälkeen kiitotien päässä olevaan rotkoon Mangaloressa. Lennolla oli 166 ihmistä, joista 158 sai onnettomuudessa surmansa. Koneen väsynyt kapteeni nukkui lennon aikana ja heräsi vasta vähän ennen lähestymisen alkua. Niinpä hänen tilannetajunsa oli heikentynyt. Hänen ohjauksessaan kone oli jatkuvasti aiottua lähestymistä jäljessä eli lensi nopeammin ja korkeammalla kuin oli tarkoitus. Siitä huolimatta kapteeni toi koneen väkisin alas, mutta koneen vihdoin koskettaessa maahan kiitotietä oli jäljellä enää alle kilometri. Kapteeni käynnisti suihkujarrut ja päätti sen jälkeen yrittää ylösvetoa siinä kuitenkaan onnistumatta.[29]
UIA:n lento 752 syöksyi maahan pian nousun jälkeen. Kone lähti 6. Tammikuuta Tehranin kansainväliseltä lentoasemalta kohti Kiovaa Ukrainassa. Kone hävisi tutkasta eivätkä lentäjät lähettäneet minkäänlaista hätäsanomaa. Kone syttyi tuleen ja räjähti maahan osuessaan. Tämän seurauksena kaikki 176 kyydissä ollutta henkilöä saivat surmansa. Turmakone Boeing 737-800, rekisteriltään UR-PSR, oli huollettu edellisenä viikonloppuna.[30]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
