vuoden 2002 elokuva From Wikipedia, the free encyclopedia
Austin Powers ja kultamuna (Austin Powers in Goldmember) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Jay Roachin ohjaama komedia. Se on jatko osa kahdelle aiemmalle Austin Powers -elokuvalle Austin Powers – kumma jätkä ja Austin Powers – agentti joka tuuppasi minua.
| Austin Powers ja kultamuna | |
|---|---|
| Austin Powers in Goldmember | |
 |
|
| Ohjaaja | Jay Roach |
| Käsikirjoittaja |
Mike Myers Michael McCullers |
| Tuottaja |
Mike Myers Demi Moore John S. Lyons Eric McLeod Jennifer Todd Suzanne Todd |
| Säveltäjä | George S. Clinton |
| Kuvaaja | Peter Deming |
| Leikkaaja | Greg Hayden |
| Pääosat |
Mike Myers Beyoncé Knowles Michael Caine Seth Green Verne Troyer |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | New Line Cinema |
| Levittäjä |
InterCom Netflix |
| Ensi-ilta |
 26. heinäkuuta 2002 30. elokuuta 2002 |
| Kesto | 94 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
englanti japani saksa |
| Edeltäjä | Austin Powers - agentti joka tuuppasi minua (1999) |
| Seuraaja | Austin Powers 4 (TBA) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
On vuosi 2002. Kuuluisan Hollywood-merkin takana sijaitsevassa uudessa tukikohdassaan tri Paha (Mike Myers) julistaa viimeisimmän suunnitelman apureilleen. Hän aikoo mennä takaisin vuoteen 1975 ja tuoda sieltä mukanaan Johan van der Smutin (Mike Myers), joka tunnetaan myös nimellä ”Kultamuna”. Kultamuna kehitteli aikoinaan kylmäfuusion vetosädettä varten, jota tri Paha aikoo käyttää vetääkseen Maahan meteorin, jotta se osuisi Maan napajäätiköihin ja aiheuttaisi maailmanlaajuisen tulvan. Hetki sen jälkeen, kun tri Paha on paljastanut suunnitelmansa, Austin Powers (Mike Myers) ja Britannian salainen palvelu hyökkäävät tri Pahan tukikohtaan ja vangitsevat hänet. Austin lyödään ritariksi palveluksistaan, mutta hän pettyy, kun hänen kuuluisa supervakoojaisänsä Nigel Powers (Michael Caine) jää seremoniasta pois.
Austinin aatelisarvon kunniaksi järjestetään juhlat, joissa Austin laulaa laulun yhdessä Ming Tea -bändin kanssa ja tapaa japanilaiskaksoset nimeltä Nai Mua ja Nai Sua (Diane Mizota ja Carrie Ann Inaba). Austin aikoo juuri harrastaa kaksosten kanssa kimppakivaa, kun Basil Exposition (Michael York) ilmoittaa hänelle, että hänen isänsä on siepattu. Ainoaksi vihjeeksi jää, että Nigelin jahdin miehistön sukuelimet on maalattu kultaisiksi. Vastauksia etsiessään Austin vierailee vangitun tri Pahan luona Genevessä. Saadakseen vaihdon tavalliseen vankilaan Mini-Minän (Verne Troyer) luokse tri Paha kertoo Austinille, että tämän isän sieppauksen takana on Kultamuna. Austin matkustaa vuoteen 1975 ja soluttautuu Kultamunan diskoon nimeltä Studio 69. Siellä hän tapaa Vosu Kleopatran (Beyoncé Knowles), joka on FBI-agentti ja Austinin entinen heila. Vosun avulla Austin saa selville isänsä olinpaikan,muttei pysty pelastamaan tätä, sillä Kultamuna vie tämän aikakoneella vuoteen 2002. Vuonna 2002 tri Paha ja Mini-Minä lietsovat vankilakapinan ja pääsevät pakoon. Britannian tiedustelupalvelun kaksoisagentti Numero 3 (Fred Savege), jolla on nenänsä vieressä valtava luomi (englannin luomea tarkoittava sana "mole" tarkoittaa myös salaista agenttia), kertoo Austinille, että tohtori on muuttanut uuteen tukikohtaansa Japanin Tokioon. Tukikohta on valtava tri Pahan muotoinen sukellusvene. Austin ja Vosu lentävät Tokioon ja kohtaavat siellä yhden tri Pahan apureista, Paksu Paskiaisen (Mike Myers), joka on ryhtynyt sumopainijaksi. Paksu Paskiainen kertoo heille, että herra Roboto-niminen japanilainen liikemies (Nobu Matsuhisa) tekee parhaillaan erästä laitetta tri Pahalle ja Kultamunalle.
Austin ja Vosu tapaavat herra Roboton, joka vakuuttaa olevansa tietämätön Nigelin olinpaikasta. Epäluuloiset Austin ja Vosu soluttautuvat Roboton tehtaaseen, missä vetosäteen komentoyksikköä lastataan parhaillaan Kultamunan autoon. Roboto ojentaa Kultamunalle kultaisen avaimen, jota tarvitaan vetosäteen aktivoimiseksi. Vosu menee kohtaamaan Kultamunan sillä välin, kun Austin yrittää vapauttaa Nigelin. Kultamuna onnistuu kuitenkin pakenemaan komennusyksikkö mukanaan ja vetäytyy tri Pahan sukellusveneeseen. Nigel ja Austin eivät pysty selvittämään välillään olevia ristiriitoja ja päättämään, mitä tehdä asioiden nykyiselle tolalle. He lähtevät kumpikin omille teilleen. Sillä välin tri Pahan poika, Scott Paha (Seth Green), on muuttumassa yhä enemmän pahaksi (ja jopa kaljuuntumassa isänsä tavoin) yrittäessään todistaa arvonsa isälleen. Hän esittelee isälleen lauman laserpäisiä haita, joita tri Paha ei ensimmäisessä elokuvassa toivomuksestaan huolimatta saanut. Tri Paha alkaa suosia Scottia lempipoikanaan Mini-Minän sijasta. Hylätty Mini-Minä vaihtaa puolta ja liittyy Austinin joukkoihin.
Austin, Vosu ja Mini-Minä soluttautuvat sukellusveneeseen, mutta Austin ja Mini-Minä jäävät vangeiksi. Tri Paha valmistautuu aktivoimaan vetosäteen, mutta Vosu on varastanut tarvittavan avaimen ja vapauttaa Austinin ja Mini-Minän. Austin valmistautuu ampumaan tri Pahan, kun Nigel ilmestyy paikalle ja paljastaa, että tri Paha ja Austin ovat itse asiassa veljeksiä. He joutuivat toisistaan eroon pikkulapsina, kun heidän äitinsä kuoli salamurhayrityksessä. Belgialaiset löysivät iskussa kadonneen tri Pahan ja kasvattivat hänet. Tri Paha ja Austin syleilevät toisiaan samalla, kun Kultamuna takavarikoi vetosäteen ohjausjärjestelmän itselleen. Hän vetää housujensa vetoketjun alas ja paljastaa, että hänen kullatut sukuelimensä ovat itse asiassa järjestelmän vara-avain. Kultamuna aktivoi vetosäteen, mutta Austin ja tri Paha onnistuvat yhdessä kääntämään vetosäteen napaisuuden, tuhoamaan meteorin ja pelastamaan maailman.
Kaksikko pidättää Kultamunan, joka kääntyy kameraan paljastaen, että kaikki tapahtumat on tosiasiassa sovitettu Steven Spielbergin ohjaamaksi elokuvaksi. Sen tähtinä ovat Austinia näytellyt Tom Cruise, tri Pahaa näytellyt Kevin Spacey, Mini-Minää näytellyt Danny DeVito ja Kultamunaa näytellyt John Travolta. Austin, Vosu, tri Paha ja Mini-Minä katselevat elokuvaa parhaillaan eräässä elokuvateatterissa Hollywoodissa. Poistuttuaan teatterista he törmäävät Paksu Paskiaiseen, joka on laihduttanut normaalipainoonsa Subway-dieetin avulla. Austin ja Vosu suutelevat. Sillä välin tri Pahan Hollywoodissa sijaitsevassa tukikohdassa Scott, joka on nyt täysin kalju ja pukeutunut samanlaisiin vaatteisiin kuin isänsä ja jopa nauraa samalla tavalla, julistaa kostavansa Austinille ja alkaa tanssia laulaja Michael Jacksonin tavoin.
| Mike Myers | … | Austin Powers/Tri Paha/Kultamuna/Läski Paskiainen |
| Beyoncé Knowles | … | Vosu Kleopatra |
| Seth Green | … | Scott Paha |
| Robert Wagner | … | Numero Kaksi |
| Michael York | … | Basil Exposition |
| Mindy Sterling | … | Frau Farbissina |
| Verne Troyer | … | Mini-Minä |
| Michael Caine | … | Nigel Powers |
| Aaron Himelstein | … | Nuori Austin Powers |
| Josh Zuckerman | … | Nuori Tri Paha |
| Fred Savage | … | Numero Kolme |
Elokuvassa vierailevat myös muun muassa Britney Spears, Tom Cruise, Danny DeVito, John Travolta, Kevin Spacey, Steven Spielberg, Ozzy Osbourne ja Gwyneth Paltrow.
Austin Powers ja kultamuna sai arvostelijoilta vaihtelevia kommentteja, usein moitteita alatyylisyydestä ja elokuvasarjan tason laskusta.
Helsingin Sanomien Mikko-Pekka Heikkinen piti Kultamunaa yhtenä vuoden huonoimmista elokuvista, ”rujoista miehistä, hehkeistä naisista ja pyllyhuumorista rykäisty räkäklimppi, lajissaan merkille pantavan vastenmielinen”. Hän ei edes ollut varma, voiko sitä kutsua elokuvaksi: siinä ei juuri ole juonta, ja senkin vähän kuljetuksesta puuttuu roti.[1] Chicago Sun-Timesin Roger Ebert oli lempeämpi mutta myönsi elokuvan olevan aiempia Austin Powerseja selvästi huonompi. Hän antoi elokuvalle kaksi tähteä neljästä.[2] San Francisco Chroniclen Mick LaSalle piti elokuvan parhaana antina sen kekseliäitä visuaalisia vitsejä[3].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
