henkilöautomalli From Wikipedia, the free encyclopedia
Audi Quattro oli saksalaisen Audin valmistama GT-luokan henkilöauto, jonka pohjalta rakennettiin myös tehtaan B-ryhmään luokiteltu ralliauto. Audi Quattro oli ensimmäisiä nelivetoisia henkilöautoja. Ennen Audia nelivetokonstruktioon oli päädytty henkilöautossa vain vuoden 1966 Jensen FF -urheiluautossa ja Subaru Leonessa vuonna 1972. Quattro on italiaa ja tarkoittaa numeroa neljä.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Audi Quattro | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Valmistaja | Audi |
| Konserni | VAG-konserni |
| Valmistusvuodet | 1980–1991 |
| Tuotantomäärä | 11 452 |
| Korimalli | coupé |
| Luokka | urheiluauto |
| Muotoilija | Jörg Bensinger, Walter Treser, Ferdinand Piëch |
| Edeltäjä | Audi Coupé |
| Seuraaja | Audi Coupé S2 |
| Teknisesti samankaltaisia | Audi 80 |
| Tekniset tiedot | |
| Rakenne | etumoottori |
| Iskutilavuus | 2 144 - 2226 cm³ |
| Teho | 119 kW (162 hv) - 390 kW (530 hv) |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | neliveto |
| Mitat | |
| Massa | 1 290 – 1 350 kg |
| Pituus | 4 404 mm |
| Leveys | 1 723 mm |
| Korkeus | 1 344 mm |
Audin mallimerkistössä auton mallinimi oli yksinkertaisesti vain "Quattro", mutta pian termiä alettiin käyttää mistä tahansa Audin nelivetoisesta automallista tai koko Audin nelivetotekniikasta yleisemminkin. Pelkästä Audin nelivetotekniikasta tai mallin vetotavasta puhuttaessa tosin "quattro" kirjoitetaan edelleen pienellä alkukirjaimella (esim. Audi 80 quattro). Monissa lähteissä alkuperäiseen Audi Quattroon viitataan nimellä Ur-quattro (Ur on lyhenne saksan sanasta Ursprünglich, alkuperäinen).
Audi esitteli alkuperäisen Quattron vuonna 1980 ja oli silloin ensimmäinen autovalmistaja, joka oli yhdistänyt nelivetotekniikan ja turboahdetun moottorin samaan autoon. Alkuperäinen voimanlähde oli 2,1 litran (2144 cm³) viisisylinterinen rivimoottori, jossa oli kaksi venttiiliä kutakin sylinteriä kohden. Moottorin tuottama teho oli 149 kW (n. 200 hv). Seuraavassa kehitysvaiheessa 1987 moottorin kokoa kasvatettiin 2226 cm³:een. Kolmannessa kehitysvaiheessa 1989 koneen iskutilavuus säilyi samana mutta sylinterinkanteen ilmaantui toinen nokka-akseli ja venttiilien määrä kasvoi 10:stä 20:een. Tämä RR-koodilla tunnettu moottori tuotti siviiliversiossaan pienillä ahtopaineilla 164 kW eli noin 220 hv. Audi Quattron kokonaistuotantomäärä vuosien 1980 ja 1991 välillä oli vain 11 452 yksilöä, joista osa päätyi ralliautoiksi.
Ensimmäiset Audi Quattrot laivattiin Pohjois-Amerikkaan 1983. Nämä olivat ulkokuoreltaan ensimmäisen sarjan Quattrojen kaltaisia, toisin kuin Euroopassa myytävät pienen faceliftin läpikäyneet sisarensa. Kaikkiaan USA:n ja Kanadan markkinoille myytiin vain 664 autoa mallivuosina 1983–1986. Muun muassa paikallisten päästömääräysten vuoksi turbon ahtopainetta oli laskettu ja moottorinohjaus varustettu poikkeavalla ohjelmalla. Näistä johtuen käytettävissä ollut moottoriteho oli vain 127 kW.
Ennen Quattroa nelivetoisien autojen ajateltiin olevan hyödyttömiä.[1] Lisääntyvän painon ja monimutkaisuuden arveltiin hävittävän kaikki nelivedosta saatavat edut.[2]
Syyskuussa 1979 Audi kysyi ralliin osallistuvilta valmistajilta ja sääntöjen tekijöiltä vastustiko kukaan poistamasta sääntöä, joka esti nelivetoisten autojen osallistumisen kilpailuun. Tuolloin oli tiedossa Audin kehittävän maastoautoa armeijalle. 3. maaliskuuta 1980 Audi esitteli Quattron tiekäyttöön. 1. tammikuuta 1981 auto homologoitiin ja Franz Wittmann voitti kymmenen päivää myöhemmin Itävallassa Jänner Rallye -tapahtumassa voittaen kaikki 31 erikoiskoetta 20 minuutin erolla seuraavaan. Muutamaa päivää myöhemmin Hannu Mikkola ajoi rallin maailmanmestaruuskilpailussa Monte Carlossa, jossa hän oli kuuden minuutin johtoasemassa kun hän keskeytti jarruvian vuoksi. Seuraava kilpailu oli Ruotsin ralli 1981, jonka Mikkola voitti. Mikkolan voitto oli ensimmäinen nelivetoisella autolla rallin MM-sarjassa.[3]
Varhainen tekniikka oli kokonaan mekaanista (ei hydraulista kuten moderneissa ralliautoissa), jolloin käsijarrua ei voinut käyttää kun keskitasauspyörästön lukko oli käytössä. Iskunvaimennuksen joustovara oli pienempi kuin moderneissa autoissa ja oli käytettävä vasemman jalan jarrutusta, jolloin oikea jalka voitiin pitää kaasulla ja siten pitää turbon paineet ylhäällä.[4] Kilpailijat havaitsivat ongelmat Audin ratkaisussa ja tuotantoautosta tulevat ongelmat: viisisylinterinen moottori oli pitkällä edessä, joka aiheutti käsittelyyn suuria ongelmia, ja Audi käytti pitkään lukittua keskitasauspyörästöä.[1]
Auton eri versioita käytetään nimiä A1, A2, S1 ja S1 E2.
Alkuperäisen ns. pitkän Quattron jäätyä teknisesti alakynteen Audi rakensi B-ryhmän luokitteluun tarvittavan määrän akseliväliltään huomattavasti lyhennettyjä malleja. Alkuperäiseen Quattroon verraten auton akseliväli oli lyhentynyt 32 cm. Lyhentäminen oli toteutettu poistamalla autosta vastaava pala heti etuovien takaa. Muita korissa havaittavia muutoksia olivat kevlarista valmistetut lokasuojat, jotka kätkivät sisäänsä 8 tuumaa leveät vanteet, kun alkuperäisen Quattron vannekoko oli 7 tuumaa.
Audi Quattrolla rallikilpailuihin osallistuneiden kuljettajien (mm. Hannu Mikkola, Stig Blomqvist, Michèle Mouton) yhteisestä toivomuksesta Sport Quattron tuulilasi oli pystympi kuin alkuperäisessä Quattrossa, millä pyrittiin vähentämään loivan tuulilasin aiheuttamia heijastuksia. Sport Quattro oli myös alustaltaan tehty suoraan kilpailukäyttöä silmällä pitäen, kun vanha pitkä Quattro oli koottu lähinnä vakiomallien alustaosista. Moottorin iskutilavuus oli pienentynyt 2133 cm³:een, mutta 5-sylinterisestä 20-venttiilisestä moottorista oli puristettu ulos 257 kW:n tehot. Myöhemmissä kehitysversioissa moottoriteho nousi tästä vielä yli 100 kW:lla.
Sport Quattro tuotti tehoa 331 kilowattia (450 hevosvoimaa) loppuvuodesta 1984. S1-mallin tehot olivat virallisen ilmoituksen mukaan 350 kilowattia (476 hevosvoimaa), mutta ilmankierrätysjärjestelmän kanssa, joka piti turboahtimen pyörimässä, tehomäärä oli luultavasti yli 500 hevosvoimaa 8000 kierroksen kohdalla. 1090 kilogrammaa painava auto kiihtyi 0-100 km/h nopeuteen 3,1 sekunnissa.[5]
Pikes Peak -kilpailussa käytetty S1 tuotti 447,4 kilowattia (600 hevosvoimaa) tehoa.[6][5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
