Uuno Artturi "Arttu" Suuntala (ent. Flinkhammar, 18. helmikuuta 1920 Luumäki – 10. joulukuuta 1999 Turku)[1] oli suomalainen laulaja, muusikko ja näyttelijä. Suuntala esiintyi kiertueilla ja levytti monien suomalaisten muusikoiden kappaleita. Hän on toiminut esittäjänä kaiken kaikkiaan 122 kappaleessa, joita ovat muun muassa "Ievan polkka" (1966), "Saarijärven polkka" (1972) ja "Viipurin polkka" (1973) sekä "Myllykosken jenkka" (1960), "Kulkurin masurkka" (1965), "Vanha kulkuri" (1967), "Lapsuuden pihapuu" (1967 ja 1976) ja "Väliaikainen" (1971). Ensimmäiset levytyksensä Suuntala teki vuonna 1960 Levytukku-yhtiön Triola-levymerkille. Myöhemmin hän levytti Finnlevy- ja PSO-levy-yhtiöille. Vuosina 1967-68 hän lauloi levylle viisi Toivo Kärjen sävellystä, mm. "Elämänlanka" ja "Lapin taikaa" [2].
Vaikka Suuntala tunnettiin pääasiassa muusikkona, hän myös esiintyi sivuosassa 35 elokuvassa.[1] Suuntala näytteli usein konnien, muusikoiden ja konstaapelien rooleja.[3] Hänen suurimmat roolinsa olivat elokuvissa Majuri maantieltä (luutnantti Lennart Touhu, talousupseeri) ja Kaksi vanhaa tukkijätkää (Brynolf Varttinen, "Tumma"), joista molemmat ovat vuodelta 1954. Suuntalan viimeinen elokuva oli Matti Kassilan ohjaama Vodkaa, komisario Palmu, jossa hänellä oli poliisin rooli. Suuntala oli mukana revyyteatteri Punaisessa Myllyssä kuusi ja puoli vuotta.
Suuntala toimitti ja juonsi 1960-luvun puolivälissä suosittua radio-ohjelmaa "Veitikka silmäkulmassa", jossa hän tarinoi ohjelman otsikon mukaisesti humoristiseen ja leppoisaan tyyliin vanhasta, enimmäkseen 1930- ja 1940-lukujen musiikista ja soitti tuon ajan äänilevyjä, joista jotkut olivat hyvin harvoin kuultuja. Hän teki Pauli Granfeltin kanssa useita kiertueita amerikansuomalaisten parissa 1960-luvulta 1980-luvulle saakka. Granfeltin yhtyeen solistina Suuntala lauloi muutaman LP-levyn. Sanallisen ja laulullisen ammattitaitonsa ja mutkattoman tyylinsä ansiosta Suuntala oli kysytty viihdyttäjä myös harjannostajaisissa ja kauppojen asiakastilaisuuksissa.
Arttu Suuntala sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1985 ja Puolustusvoimien hopeisen ansiomitalin vuonna 1988.[4]
- Vain laulajapoikia (1951)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952)
- Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
- Majuri maantieltä (1954)
- Hei, rillumarei! (1954)
- Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
- Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955)
- Villi Pohjola (1955)
- Juha (1956)
- Rakas varkaani (1957)
- Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
- Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)
- Opettajatar seikkailee (1960)
- Komisario Palmun erehdys (1960)
- Kankkulan kaivolla (1960)
- Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)
- Nuoruus vauhdissa (1961)
- Tulipunainen kyyhkynen (1961)
- Tyttö ja hattu (1961)
- Taape tähtenä (1962)
- Villin Pohjolan kulta (1963)
- Vodkaa, komisario Palmu (1969)
- Arttu Suuntala ja Humppaorkesteri (Triola, 1960)
- Tanssikaa jenkkaa, tanssikaa polkkaa (Triola, 1960)
- Yrjö Saarnion hilpeät musikantit (Triola, 1960)
- Ilta Arttu Suuntalan seurassa (Finnlevy, 1970)
- Vanhaan hyvään aikaan (PSO, 1971)
- Sano morjens vaan − Arttu Suuntala laulaa polkkaa (PSO, 1972)
- Konkaritanssit 3 (PSO, 1973)
- Lapsuuden pihapuu (PSO, 1976)
- Pelko pois, Rosemarie (Mellow, 1976)
- Unohtumattomat (Warner Music, 1999)
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
