Alavus

Alavus (ruots. Alavo) on Suomen kaupunki Etelä-Pohjanmaalla Lapuanjoen yläjuoksulla. Kaupungissa asuu 10 834 ihmistä^[2], ja sen pinta-ala on 1 151,50 km², josta 64,26 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 9,96 asukasta/km².

Alavus Alavo
vaakuna	sijainti
Alavuden rautatieasema vuonna 2014.
Sijainti	62°35′10″N, 023°37′10″E
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Kuusiokuntien seutukunta
Kuntanumero	010
Hallinnollinen keskus	Alavuden keskustaajama
Perustettu	1865
– kauppalaksi	1974
– kaupungiksi	1977
Kuntaliitokset	Töysä (2013)
Kokonaispinta-ala	1 151,50 km² 102:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	1 087,24 km²
– sisävesi	64,26 km²
Väkiluku	10 834 90:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys	9,96 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	16,7 %
– 15–64-v.	54,6 %
– yli 64-v.	28,7 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	97,4 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	2,5 %
Kunnallisvero	9,60 % 48:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste	11,1 % (2015)
Kaupunginjohtaja	Liisa Heinämäki
Kaupunginvaltuusto	31 paikkaa
2021–2025[6]  • Kesk.  • PS  • Kok.  • KD  • SDP  • Vihr.	13 7 4 4 2 1
www.alavus.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Alavuden alueella eteläpohjalainen lakeus vaihtuu Suomenselän mäkimaisemaksi. Alavus tunnetaan kymmenistä järvistään, jotka ovat muulla Etelä-Pohjanmaalla harvinaisia. Alavudella sijaitsee myös kansainvälisesti arvokas Kuivasjärven lintujärvi.^[7]

Järviä on 60 kappaletta ja rantaviivaa yhteensä 324 kilometriä. Seinäjoelle on matkaa Alavuden keskustasta vajaa 60 kilometriä ja Tuurin kauppakylään noin seitsemän kilometriä.

Alavuden naapurikunnat ovat Alajärvi koillisessa, Kuortane pohjoisessa, Seinäjoki lännessä, Virrat etelässä ja Ähtäri idässä. Entisiä naapurikuntia ovat Seinäjokeen liitetyt Nurmo ja Peräseinäjoki. Vuonna 2013 Alavuteen on liitetty Töysän kunta.

Historia

Asutuksen synty

Ihminen saapui Alavuden seudulle heti mannerjään peräydyttyä. Vanhimmat seudulta löytyneet kivikauden aikaiset löydöt sijoittuvat Suomusjärven kulttuurin aikaan, noin 8000–5000 eaa. Kiviaseet, nuotion pohjat, kodan jäännökset ja palaneet luut kertovat paljon kivikautisen väestön elämästä.^[8] Rantaviivan siirtyessä lännemmäksi myös asutus Alavuden alueella väheni huomattavasti, eikä siitä ole löydetty merkkejä kivikauden lopulla. Rautakautiset esineet osoittavat edullisen liikesijainnin ja hyvien kala-apajien houkutelleen paikalle väkeä jatkuvasti, vaikka suora vesitie olikin jo katkennut maankohoamisen vuoksi.^[8]

Asutus pysyi liikkuvana pyyntikulttuurina aina 1500-luvulle. Hämäläiset käyttivät seutua reittinä erämaihinsa ja Pohjanlahdelle. Savolaista kaskenpolttajaväestöä alkoi 1500-luvun lopulla asettua seudulle. Lapuanjoen laakson yläosaa kutsuttiinkin 1600-luvulla Lapuan Savoksi. Savolaisten kulttuuri oli jonkinlainen pysyvän maatalouden ja liikkuvan pyyntikulttuurin välimuoto. Suurin osa seudun väestöstä siirtyi muualle. Lopullinen asuttaminen tapahtui lännestä, pääasiassa Kyröjoen ja Lapuanjoen keskijuoksulle, jonne asettui satakuntalaisperäistä väestöä.^[8]

Alavuden vesistönimissä on nähtävissä jälkiä alueen saamelaisasutuksesta, joka on väistynyt alueelta 1500-luvun tienoilla. Saamelaisperäisiä nimiä ovat esimerkiksi Kaidesluoma (joki), Kuorasjärvi, Kuotesjärvi, Kätkänjoki, Paatsjoki ja Sapsalampi. Kaidesluoma on muotoutunut saamen sanasta skaidi, joka tarkoittaa jokihaarojen väliin jäävää niemimäistä maa-aluetta. Kuoras-nimi puolestaan tulee saamen pikkusiikaa merkitsevästä sanasta guora, joka toisaalta liittyy myös suomen kuore-sanaan. Kuotesjärvi saa nimensä järven kannasmaisesta saaresta, jota ilmaistaan esimerkiksi nykyisessä inarinsaamessa sanalla kuotku - kapea saari, joka luoteen aikana yhdistyy mantereeseen. Kätkänjoki-nimen taustalla on saamen ahmaa merkitsevä sana geatki, paats-nimi merkitsee 'käpyä' ja Sapsalammen sapsa on muotoutunut siikaa merkitsevästä kantasaamen muodosta sapse. ^[9][10]

Uudenkaarlepyyn kaupungin perustaminen Lapuanjoen suulle oli tärkeä tapahtuma Alavuden historiassa. Vuonna 1617 määrättiin Näsijärven pohjoispäässä sijaitseva Ruovesi Uudenkaarlepyyn kauppapiirin. Kuljetukset tapahtuivat Suomenselän yli pitkin Näsijärven muinaisen laskujoen vartta. Tämän vaiheen alkaessa Alavuden seutu oli vielä niin harvaan asuttu, että siellä oli veroluetteloiden mukaan vain kuusi taloa.^[8]

Liikennettä välitti aluksi vain Hämeestä Pohjanmaalle johtanut ratsupolku, joten kaupankäynti jäi varsin vaatimattomaksi. Alavuden kehitys olikin hidasta koko 1600-luvun ajan. Tilanne muutti kuitenkin 1600-luvun lopulla, kun Ruovedeltä Uuteenkaarlepyyhyn rakennettiin maantie. Talojen lukumäärä oli noussut sadassa vuodessa ainoastaan kahteenkymmeneen. Taloja oli 1700-luvun lopussa jo yli sata ja asukasluku nousi lähelle kahta tuhatta.^[8]

Seurakunnan synty

Alavuden seutu kuului aluksi Ilmajoen seurakuntaan. Vuonna 1674 Alavudesta muodostettiin Ilmajoen saarnahuonekunta. Alavudesta tuli 1701 kappeliseurakunta ja se sai oman papin. Alavus liitettiin vuonna 1798 kappeliseurakunnaksi vasta perustettuun Kuortaneen kirkkoherrakuntaan. Alavutelaiset olivat tyytymättömiä siihen, että kirkkoherra asui Kuortaneella, joten vuonna 1835 Alavudesta tuli emäseurakunta jonka kappeliseurakunnaksi Kuortane puolestaan liitettiin ja vuonna 1837 Kuortaneen kirkkoherra muutti Alavudelle. Koko pitäjän nimeksi tuli vielä tuolloin Kuortane. Kuortane ja Alavus erotettiin kumpikin omaksi emäseurakunnakseen 1859 ja Alavus sai takaisin vanhan nimensä. Käytännössä seurakuntien ero tapahtui kuitenkin vasta 1875. Töysä erosi omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1896.^[8][11]

Ensimmäinen kirkko rakennettiin Alavudelle todennäköisesti 1677, toinen kenties 1740-luvulla. Vuosina 1823–1825 rakennettu, Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko tuhoutui tulipalossa 1912. Vain Carl Bassin suunnittelema kellotapuli säilyi. Kaupungin nykyinen Kauno Kallion piirtämä rapattu tiilikirkko valmistui 1914.^[8]

Alavuden taistelu

Suomen sodassa Alavudella käytiin tärkeä taistelu, joka tunnetaan nykyisin Alavuden taisteluna. Suomen kenttäarmeija oli saanut perääntymisvaiheen aikana 14. heinäkuuta 1808 voiton Lapualla, mutta venäläiset uhkasivat tehdä sen tyhjäksi valloittamalla Alavuden tärkeän tienristeyksen. Carl Johan Adlercreutz päätti tällöin vallata Alavuden takaisin ja hyökkäsi 17. elokuuta noin 4 000 miehen voimin lähes puolta pienemmän venäläisjoukon kimppuun. Suomalaiset ryhmittyivät hyökkäykseen Alavuden kirkon vaiheille ja etenivät hyökkäykseen Alavudenjärven länsirantaa etelään. Röyskön tilan mailla Adlercreutz itse johti hyökkäystä venäläisten vasenta sivustaa vasten. Alipäällikköinään hänellä olivat muun muassa Vänrikki Stoolin tarinoista tutut Karl Leonhard Lode ja Johan Reinhold von Törne. Kun nykyisen Harrin kesäteatterin tienoilla sijainnut Härkönen oli vallattu rynnäköllä, venäläisiä ajettiin takaa puolitoista peninkulmaa pitkin Kuortaneen-Ruoveden harjua. Alavuden voittoa Suomen armeija ei kuitenkaan osannut käyttää hyväkseen.^[8]

Alavuden vaakuna (1952–2012).

Autonomian aika oli Alavudella ripeän kehityksen kautta. Uutta peltoa raivattiin ja väkiluku moninkertaistui. 1900-luvun alussa ylitettiin jo kymmenentuhannen asukkaan raja.^[8]

Rautatieliikenteen vaiheet

Alavuden liikennesijainti oli parantunut entisestään Haapamäen–Seinäjoen rautatien avautuessa 1883. Rata linjattiin kuitenkin noin 3 kilometriä kirkonkylän pohjoispuolelta. Keskus jakautui kahtia, asemanseuduksi ja kirkonseuduksi. Maantieyhteyden merkityksen vähentyessä kehityksen painopiste siirtyi ainakin osittain asemanseudulle. Tämä kaksijakoisuus on ilmeisesti jossain määrin heikentänyt kaupunkimaisemman asutuksen kasvua. Toinen kasvua jarruttanut tekijä oli tiheään asutun kaupallisen vaikutusalueen puuttuminen. Naapurikunnat ovat Suomenselän tapaan pieniä ja kuntien väliset etäisyydet ovat pitkät. Alavuden liikennesijainti heikkeni 1971, jolloin Pohjanmaan rataa oikaistiin Alavuden ohi Tampereelta suoraan Seinäjoelle. Alavus oli kauppalana 1974–1976 ja kaupunginoikeudet se sai 1. tammikuuta 1977.^[8]

Vuoden 2013 alussa Töysän kunta yhdistyi Alavuden kaupunkiin kuntaliitoksen myötä.^[12] Alavuden uudeksi vaakunaksi otettiin silloinen Töysän vaakuna.^[13]

Maantiede

Töysänjokea Alavudella.

Alavuden keskustaajaman kartta OpenStreetMapissä 7/2013.

Alavuden kaupunki sijaitsee Pohjanmaan ja Järvi-Suomen vedenjakajan Suomenselän tuntumassa kaakkoisella Etelä-Pohjanmaalla. Se jakaantuu kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan, itäiseen ja läntiseen, jotka ovat hyvin erilaisia. Läntinen puolisko on tasaista, aavistuksen verran luoteeseen kallistuvaa, pienten järvien ja soiden luonnehtimaa. Se on juuri sellaista, miksi Suomenselän suomaa tavallisesti kuvaillaan. Itäosa muistuttaa enemmän hämäläistä maisemaa.^[8]

Maisema

Maisemallinen raja läntisen suomaan ja itäisen mäkimaan välillä noudattaa suurin piirtein Lapuanjoen ja sen suurimman sivuhaaran Nurmonjoen välistä vedenjakajaa. Alavuden länsiosan maisemat ovat vaihtelevat. Suomenselän lakialueita luonnehtivat osittain puuttomat aapasuot, mutta alemmilla mailla on myös juovikkaita kermikeitaita.

Vesistö

Lapuanjoki alkaa Kukkolammesta Virroilta ja laskee savirantaiseen Rimpijärveen sekä edelleen kauniiseen kallio- ja hiekkarantaiseen Sapsalampeen. Täältä joki jatkuu Pahajoki-nimisenä ja virtaa mm. Alavudenjärven läpi kohti Kuortaneenjärveä. Alavuden länsiosan vedet keräävä Nurmonjoki alkaa Vehkajokena Vehkajärvistä aivan Suomenselän laelta. Allasjärvien kautta virrattuaan joki jatkuu allasjokena, kunnes se muuttuu hieman leveämmäksi Ahvenjoeksi Myllyjoen yhdyttyä siihen. Ahvenjoki virtaa aluksi Jääskänjärven läpi ja jatkuu edelleen Seinäjoen rajalle, jossa se levenee Lehmijoen haarassa Nurmonjoeksi. Nurmojoki saa vielä Kuorasluoman kautta Kuorasjärven vedet Alavuden puolelta. Nurmonjoki purkautuu Lapuanjoen pääuomaan Lapuan kaupungin keskustassa. Kaksi kilometriä leveä ja kymmenen kilometriä pitkä Kuorasjärvi on Alavuden suurin järvi. Yhdessä Jääskänjärven kanssa se poikkeaa rannoiltaan Suomenselälle tyypillisistä suolammista. Järvien kiviset ja hiekkaiset moreeniselännerannat ovat niin jyrkkiä, ettei vesialue pääse laajalti ruohottumaan. Näistä rannoista onkin tullut yksi läheisen Seinäjoen kaupungin tärkeimmistä virkistysalueista.^[8]

Luonto

Järvien ja soiden väliin jäävät metsät ovat yleensä puolukkatyypin kankaita, joiden pinnassa jäkälikkö usein paljastaa peruskallion läheisyyden. Jääkauden tasaiseksi silottamia avokallioita on varsin paljon. Muutamilla ympäristöstään hiukan korkeammalle kohoavilla moreeniselänteillä maaperä on hedelmällisempää. Metsät vaihtuvat niillä kuusikkoisemmiksi mustikkatyypin kankaiksi.^[8]

Läntisen Alavuden selänteiden suhteelliset korkeudet jäävät tavallisesti alle kymmenen metrin. Itäisellä mäkimaalla 20–30 metrin korkeuserot ovat tavallisia. Kalliopaljastumia on runsaasti. Kallioiden väliin on usein patoutunut pieni lampi. Laaksot ovat pienehköjä, joten luonto ei ole tarjonnut kovin hyviä edellytyksiä maanviljelykselle. Metsätalouden merkitys onkin itäisellä Alavudella huomattava. Alueen halki pohjois–eteläsuunnassa kulkeva Lapuanjoen latvahaaran laakso poikkeaa kuitenkin jyrkästi ympäristöstään. Leveän laakson pohjalla kiemurtelee pieni Pahajoki. Näsijärven muinaisen meriyhteyden pohjalle kerrostui aikanaan runsaasti hienojakoisia aineksia. Ne ovat nykyisin erinomainen perusta maanviljelykselle. Lapuanjoen kuuluisa lakeus alkaa täältä, joskin vielä vaatimattomana.^[8]

Itäisen Alavuden luonnosta erottuu mäkimaan sekä harju- että laaksoseudun lisäksi kolmaskin alue. Se ei ehkä ole luonnonmaisemallisesti erityisen merkittävä, mutta elinkeinoelämän kannalta se on tärkeä. Koillisesta nimittäin suuntautuu kohti Lapuanjokea Kätkänjoen laakso. Joki leviää Ranta-Töysän järveksi hiukan ennen laskemistaan Lapuanjokeen asemanseudun pohjoispuolella. Kätkänjoen viljelyaukeat eivät vedä vertoja Lapuanjoen laaksolle. Metsät ovat sille tyypillisempiä muun itäisen Alavuden tapaan. Toiminnallinen yhteys ympäristöön on vahva. Itäisen Alavuden metsävarat on edullisinta kuljettaa laaksojen suuntaisesti Ranta-Töysään. Kun asemanseutukin on lähellä, ovat edellytykset puunjalostukselle hyvät.^[8]

Kylät

Kuntaliitosta edeltäneen Alavuden alueella on 5 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):^[14]

• Alavus
• Rantatöysä
• Sapsalampi
• Sulkava
• Sydänmaa

Alavuden osaksi liitetyssä Töysässä on 2 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):^[15]

• Ranta-Töysä
• Töysä

Muita kulmakuntia Alavuden ja siihen liitetyn Töysän alueella ovat Hakojärvi, Housunkylä, Jokivarsi, Kattelus, Kaukola-Vehkajoki, Kontiainen, Kätkänjoki, Länsipuoli, Niinimaa, Pollari, Salonkylä, Seinäjärvi, Taipaleenkylä, Timanttimaa, Tohni, Tuuri, Vetämäjärvi ja Ylipää.^lähde?

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Alavudella oli 11 713 asukasta, joista 6 918 asui taajamissa, 4 712 haja-asutusalueilla ja 83:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Alavuden taajama-aste on 59,5 %.^[16] Alavuden taajamaväestö jakaantuu neljän eri taajaman kesken:^[17]

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Alavuden keskustaajama	3 973
2	Alavuden asemanseutu	1 272
3	Töysän kirkonkylä	890
4	Tuuri	783

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Väestö

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Alavuden väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			13 580
1985			13 781
1990			13 785
1995			13 472
2000			13 135
2005			12 868
2010			12 439
2016			11 907
2020			11 452
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Kieli ja etnisyys

Alavuden väestöstä oli vuonna 2023 suomenkielisiä 97,4 prosenttia, ruotsinkielisiä 0,1 prosenttia ja vieraskielisiä 2,5 prosenttia.^[19] Alavudella asui vuoden 2023 lopussa 224 ulkomaan kansalaista, mikä on 2,0 prosenttia kunnan väestöstä. Suurin yksittäinen ulkomaalainen väestöryhmä on ukrainalaiset, joita asuu Alavudella 60 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat venäläiset (33) ja virolaiset (22).^[20]

Uskonto

Alavuden kirkko.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Alavudella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[21]

• Alavuden seurakunta
  • Töysän kappeliseurakunta

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä Alavudella toimii vanhoillislestadiolaisten Alavuden rauhanyhdistys, johon kuului vuonna 2023 yhteensä 253 jäsentä.^[22] Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Alavudella vuonna 1999.^[23]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Alavuden kaupungin nykyisellä alueella.^[21]

• Töysän seurakunta (liitetty Alavuden seurakuntaan 2013)

Kunnassa toimii myös helluntaiherätykseen kuuluva Alavuden helluntaiseurakunta^[24], Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Alavuden vapaaseurakunta^[25], Suomen baptistilähetykseen kuuluva Alavuden baptistilähetys^[26] sekä Jehovan todistajien seurakunta.^[27] Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Alavuden alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.^[28]

Talous

Alavuden työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)^[19]

  Alkutuotanto (8.5%)

  Jalostus (23.0%)

  Palvelusektori (67.5%)

  Muut sektorit (1%)

Talousalueena Alavus kuuluu Kuusiokuntien seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 33 036 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 61. suurin ja maan yhdeksänneksi pienin.^[29]

Aalvudella oli vuonna 2022 yhteensä 4 042 työpaikkaa ja kunnassa asui 4 207 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 74,6 prosenttia. Alavuden työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 67,5 prosenttia, jalostuksen 23,0 prosenttia ja alkutuotannon 8,5 prosenttia.^[19]

Alavuden työpaikkaomavaraisuus on 96,1 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 75,7 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 6,9 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Kuortaneella on 163,9 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.^[19]

Yritykset

Alavuden elinkeinoelämä tunnetaan erityisesti Tuurin kyläkaupasta, joka on suosittu turistikohde. Keskisen lisäksi merkittäviä yrityksiä ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja Kuusiolinna Terveys Oy sekä lasi- ja alumiinirakentamiseen erikoistunut Riikku Rakenteet.^[30] Alavuden suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuuluivat vuonna 2021 myös maarakennuskoneiden toimittaja Latenkone, Akonkosken Saha sekä Nahkapaikka Oy Toivonen.^[31]

Nähtävyydet

Tuurin kyläkauppa.

• Taidekeskus Harri
• Alavuden kirkko ja kellotapuli
• Muistojen Kappeli
• Sotavanhuksen Museo
• Pankkimuseo
• Pentti Valkealahden kotimuseo
• Raija Immonen-Oravan lasimaalaukset
• Galleria Lasiatelje Myllynkivi
• Entisen Kahran Kestikievarin lutti kantatie 66:n varrella
• Uittomiesten muistomerkki
• Kyläkauppa Veljekset Keskinen

Liikenne

Valtatien 18 ja Haapamäen–Seinäjoen-radan tasoristeys Tuurissa.

Alavus sijaitsee valtatien 18 ja kantatien 66 risteyskohdassa. Alavuden halki kulkee myös Haapamäki–Seinäjoki-rata, jolla kulkee jonkin verran matkustaja- ja tavaraliikennettä. Rata kuitenkin sivuaa Alavuden keskustan, ja Alavuden rautatieasema sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen. Toinen rautatieasema sijaitsee Tuurissa.

Kulttuuri

Musiikki ja esittävät taiteet

Alavudella kansanmusiikkiperinne on ollut suosittua. Kesällä 2008 Alavudella järjestettiin kansanmusiikkitapahtuma Etelä-Pohjanmaan Spelit, joiden kävijämäärä kohosi 28 000 kävijään. Alavutelaista kansanperinnettä on maailmalle ollut viemässä muun muassa tanssi- ja musiikkiryhmä Lipparit. Alavudelta on tullut useita tunnettuja musiikin alan henkilöitä. Pauli Hanhiniemi lienee näistä tunnetuin, mutta myös pop-yhtye Movetronin kaksi jäsentä ovat alavutelaislähtöisiä. Myös Toivo Kuulan tiedetään syntyneen Alavudella. Säveltäjän nimeä kantava Toivo Kuula ‑laulukilpailu^[32] on järjestetty Alavudella vuosina 2012 ja 2016. Vuoden 2020 kilpailu siirrettiin Covid-19 epidemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten vuoksi elokuulle 2021.

Alavuden kaupunginteatteri on vuonna 2020 perustettu ammattilaisjohtoinen harrastajateatteri, joka tuottaa teatteriesityksiä ja esittävän taiteen kokonaisuuksia.^[33]

Museot

Alavudella sijaitsevia museoita ovat Jari-Matti Latvalan ralli- ja keräilyautoja esittelevä J-M Rally Parc Fermé, Alavus-seuran ylläpitämä kotiseutua esittelevä Sotavanhuksen museo, eteläpohjalaista pankkitoimintaa esittelevä Säästöpankkimuseo sekä 1800-luvun Rannanjärven kotimuseo. Töysässä sijaitsevat paikallishistoriaa esittelevä Töysän museo, seurakuntaa ja kirkkohistoriaa esittelevä Töysän viljamakasiini sekä Töysän apteekkimuseo.^[33][34]

Taide

Alavudella sijaitsee Taidekeskus Harri, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä. Seudulla toimii myös vuonna 1946 perustettu kotiseutuyhdistys Alavus-seura.

Ruoka

Alavuden pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla maitoperunat, keitetyt perunat ja sipulit maitoliemessä, lisukkeina ruisleipä ja suolasilakka.^[35]

Urheilu

Alavuden Peli-Veikot, APV, pelasi aluksi jalkapalloa jääkiekon tullessa myöhemmin saman nimen alle. Naisten jääkiekkojoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla SM-sarjassa ja miehet taas jääkiekon II-divisioonassa. Nuorten joukkueet ovat viime vuosina saavuttaneet mitaleja eri ikäluokkien maakunnallisissa sarjoissa. Alavudelle rakennettiin vuonna 2008 jäähalli, jossa voidaan pelien lisäksi järjestää erilaisia tapahtumia.

SC Alavus on vuonna 1996 perustettu salibandyseura. Tällä hetkellä seuran väreissä on pelaajia viiden kunnan alueelta. Seuraan kuuluu miesten joukkue V-divisioonassa, naisten joukkue II-divisioonassa ja lisäksi C2-poikien joukkue.

Alavuden Sydänmaan Nuorisoseuralla on edustusjoukkue salibandyn miesten IV-divisioonassa.

Alavudella on myös hyvät mahdollisuudet uintiin, yleisurheiluun ja eri sisäliikuntamuotoihin Alavuden Kirkkokankaalla sijaitsevan Kunto-Lutran ja Urheilukeskuksen ansiosta. Urheilukeskuksessa sijaitsevat yleisurheilukenttä ja jäähalli. Seuratoimintaa Alavudella pitää yllä Alavuden Urheilijat, jonka lajeihin kuuluvat paini, uinti, yleisurheilu, painonnosto, voimistelu ja hiihto.

Alavudella on myös paljon motocross-harrastajia, ja Alavudella sijaitseekin yksi Suomen hienoimmista motocrossradoista. Alavudella järjestetään motocrossin SM-osakilpailuja.

Hallinto ja politiikka

Hallinto

Alavuden kaupunginjohtaja on Liisa Heinämäki. Kunnanvaltuustossa on 31 paikkaa, joista 13 on Keskustan hallussa kaudella 2021–2025.^[6]

Politiikka

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa. Lähde: Oikeusministeriö^{[36][37][38][6]}

Vuosi	KESK		PS		KOK		SDP		KD		VIHR		VAS		Muut		Johto
	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%	Ääniä	%
2008	2 403	51,5	139	3,0	978	21,0	698	15,0	183	3,9	79	1,7	186	4,0	–	–	30,5
2012	2 715	45,8	1 023	17,2	1 143	19,3	692	11,7	176	3,0	92	1,6	91	1,5	–	–	26,5
2017	2 350	44,2	928	17,5	784	14,8	678	12,8	204	3,8	220	4,1	95	1,8	54	1,0	26,7
2021	2 008	41,6	1 357	28,1	609	12,6	431	8,9	267	5,5	160	3,3	–	–	–	–	13,5

Kaupunginjohtajat

• 1972–1991: Seppo Aho
• 1991–2000: Silja Hiironniemi
• 2000–2019: Pekka Ala-Mäenpää
• 2019– Liisa Heinämäki

Tunnettuja asukkaita

Seppo Aho (1942–2017), kunnallisneuvos, kauppalan-, kunnan-, kaupunginjohtaja 1972–1991 Juhani Ahtiluoto (1869–1942), kansakoulunopettaja ja kirjailija Matti Asunmaa (1921–1998), kansanedustaja Erkki Ertama (1927–2010), musiikkineuvos, säveltäjä ja kapellimestari Pauli Hanhiniemi (s. 1964), muusikko[39] Airi Hautamäki[40], Mestaripelimanni Toni Hellinen (s. 1982), meteorologi Heikki Huhtamäki (1900–1970), vuorineuvos Raija Immonen-Orava[41], lasitaiteilija Timo Isomäki [42](s.1968), festivaalipromoottori Sisko Istanmäki (s. 1927), kirjailija Artturi Järviluoma (1879–1942), lehtimies, elokuvakäsikirjoittaja ja kirjailija Janne (Kaarina) Kantokorpi[43] (s. 1935), kuvataiteilija ja kuvataideopettaja Voitto Kantokorpi (1935–2021), kuvanveistäjä ja taidemaalari Vesa Keskinen (s. 1967), kyläkauppias Toivo Kuula (1883–1918), säveltäjä Sirkka Lamminen, oopperalaulaja, sopraano Jari-Matti Latvala (s. 1985), ralliautoilija[44]

Pentti Laurila (1927–1990), pankinjohtaja ja yrittäjä, teollisuusneuvos Toivo Louko (1884–1944), oopperalaulaja, baritoni[45] Antti Paalanen (s. 1977), harmonikansoittaja Ahti Pakkanen, (1937–2002), professori, fysiikka Anneli Ranta (s. 1955), näyttelijä Eevi Rintamäki, (os. Pakkanen), professori, kasvibiologia [46] Jussi Lampi (s. 1961), näyttelijä Aapo Saari (s. 1944), kansanedustaja (Keskusta 1983–1999) Eero Saari (1907–1955), kansanedustaja Kari Saari, (1956–1997), ateistiaktivisti Saila Saari (s. 1989), jääkiekkoilija Mari Sepänmaa (s. 1985), korkeushyppääjä Juha Siltala (s. 1957), historioitsija, Suomen historian professori Josef Stenbäck (1854–1929), arkkitehti Lauri Taipalus (s. 1988), jääkiekkoilija Pekka Tuokkola (s. 1983), jääkiekkomaalivahti Tuomas Tuokkola (s. 1976), jääkiekkovalmentaja Rauli Virtanen (s. 1948), toimittaja Jaska Mäkynen (s. 1952), laulaja

Yhtyeitä

• Bingoksi Lämmin, uuden aallon yhtye
• Kolmas Nainen
• Spiritus Mortis, doom metal -yhtye

Katso myös

• Luettelo Alavuden julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• Perälä, Ossi: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 41–45. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
• Perinnealbumi Etelä-Pohjanmaa 1, toim. Olavi A. Anttila KIMY-kustannus OY Kuopio, 1981 ISBN 951-840-004-0
• Alavuden kaupungin internetsivut
• APV:n internetsivut ^{[vanhentunut linkki]}
• Alavuden Urheilijoiden internetsivut
• SC Alavuden internetsivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sydänmaa Salibandyn Facebook-sivut

Viitteet

1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
2. Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
6. Kuntavaalit 2021, Alavus Oikeusministeriö. Viitattu 21.8.2021.
7. Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 18. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
8. Perälä 1986, s. 41–45
9. Hopiavuori, Sofia: Alavuden vesistönimistön etymologiat ja niiden kielellisesti erilähtöiset kerrostumat Jyväskylän yliopisto. 21.06.2021. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 30.06.2021.
10. Aikio, Ante: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland academia.edu.
11. Alavus www.genealogia.fi.
12. Alavuden ja Töysän liitolle valtiovallan sinetti viiskunta.fi. Arkistoitu 20.12.2019. Viitattu 22.6.2012.
13. Kaupungin vaakuna ja tunnus Alavuden kaupunki. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 21.8.2015.
14. Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 33. Helsinki: WSOY, 1967.
15. Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 7, Ruotsinpyhtää – Öja, s. 317. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X
16. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 11.1.2018.
19. Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 10.12.2024.
20. Kansalaisuus sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2024.
21. Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
22. Järjestävät rauhanyhdistykset Kauhavan suviseurat 2023 . Arkistoitu 5.11.2023. Viitattu 5.11.2023.
23. Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 6.11.2022.
24. Alavuden helluntaiseurakunta gospeli.net. Viitattu 29.12.2009.
25. Alavuden vapaaseurakunta alavus.svk.fi. Viitattu 29.12.2009.
26. Alavuden Baptistilähetys uskonnot.fi. 26.10.2011. Arkistoitu 1.1.2014. Viitattu 21.12.2012.
27. Jehovan todistajat uskonnot.fi. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 29.12.2009.
28. Tampereen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 9.3.2024.
29. Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2022 Tilastokeskus. Viitattu 10.12.2024.
30. Kuvaus kunnasta Alavus Finder. 6.12.2022. Viitattu 6.12.2022.
31. Katso, mikä yritys maksoi eniten veroja kunnassasi Yle. Viitattu 6.12.2022.
32. Toivo Kuula ‑laulukilpailu 2021 Alavuden kaupunki. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 28.7.2021.
33. Etelä-Pohjanmaan kulttuurikartta Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 10.5.2022.
34. Museot Visit Alavus. Viitattu 10.5.2022.
35. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 145. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
36. Kuntavaalit 2008, Alavus Oikeusministeriö. Viitattu 21.8.2021.
37. Kuntavaalit 2012, Alavus Oikeusministeriö. Arkistoitu 23.7.2016. Viitattu 21.8.2021.
38. Kuntavaalit 2017, Alavus Oikeusministeriö. Viitattu 21.8.2021.
39. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
40. Alavutelainen Airi Hautamäki on opettanut monta kaksirivisen Suomen Mestaria Yle Uutiset. Viitattu 28.7.2021.
41. Viiskunta: Raija Immonen-Oravan lasityö ihmeitä täynnä 13.11.2012. Viiskunta. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 28.7.2021.
42. Loppuunmyyty Tom Jonesin keikka ja yhtye kieltäytyy esiintymästä – silloin promoottori Timo Isomäki pelastaa Helsingin Sanomat. 3.7.2015. Viitattu 28.7.2021.
43. I.-Mediat Oy: Lakeuksien rakastettu taiteilijapari pitää nyt viimeistä näyttelyään – ”Minulla ei ole paljon aikaa jäljellä”, Voitto Kantokorpi sanoo Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 28.7.2021.
44. Ranta, Jarno: Olympiavoittaja, muuta Ilmajoelle. Ilkka, 5.11.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.6.2021.
45. Nuorivaara, Johanna: Toivo Louko: Kymmenen virran maa Yle Elävä arkisto. 8.12.2006. Viitattu 1.7.2021.
46. Eevi Rintamäki Turun yliopisto. Viitattu 19.5.2023.

Aiheesta muualla

• Alavuden kaupungin kotisivu
• Tilastokeskus – Alavuden avainluvut
• Tietoja Alavuden seurakunnasta ja historiasta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Alavus-seuran kotisivu