afganistanilainen sotapäällikkö From Wikipedia, the free encyclopedia
Ahmad Šah Masud (pers. احمد شاه مسعود, Ahmad Šāh Mas'ūd; noin 1953 – 9. syyskuuta 2001) oli afganistanilainen mujahideenkomentaja, joka taisteli neuvostojoukkoja vastaan, ja 1990-luvulla Rabbanin Afganistanin islamilaisen valtion hallituksen puolustusministeri ja Pohjoisen liiton sotapäällikkö. Masud oli etnisesti tadžikki. Hän sai lempinimen ”Panjshirin leijona.”[1][2]
| Ahmad Šah Masud | |
|---|---|
| حمد شاه مسعود | |
 Vuosina 2004 – 2012 Afganistanin puolustusministerinä toiminut Abdul Rahim Wardak pitämässä puhetta. Kuvan vasemmalla puolella on kuva Ahmad Šah Masudista. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1953 |
| Kuollut | 9. syyskuuta 2001 (47–48 vuotta) |
| Kansalaisuus | Afganistan |
| Poliitikko | |
| Asema | Afganistanin islamilaisen valtion hallituksen puolustusministeri ja Pohjoisen liiton sotapäällikkö |
Masud syntyi Panjshirin laaksossa Kabulin pohjoispuolella. Hänen isänsä oli armeijan eversti ja lähetti pojan kouluun. Masud opiskeli Kabulin teknillisessä instituutissa. Kun kuninkaan serkku Muhammad Daud syöksi kuningas Zahir Shahin vallasta 1973, nuori Masud ei hyväksynyt vallankaappausta. Hän johti opiskelijana mellakkaa Daudia vastaan, haavoittui jalkaan hallituksen joukkojen ampumasta luodista ja pakeni Pakistaniin. Pakistan tuki Afganistanin oppositiota kuten myös Saudi-Arabia. Masud sai koulutusta sabotaasissa pakistanilaisten upseerien johdolla Saudien varoin. Pakistanin ohjeiden mukaan eri puolella maata järjestettiin kapinoita 1974, jotka hallitus kukisti kaikki.[2]
Daudin hallitus kaatui kommunistien kaappaukseen 1978, mikä edelleen kärjisti Afganistanin tilannetta. Neuvostojoukkojen miehitettyä maan 1979 ja kukistettua Hafizullah Aminin hallituksen miehitystä vastustaneet mujahideen-taistelijat alkoivat saada tukea Yhdysvalloista, Pakistanista, Iranista ja Saudi-Arabiasta.[2]
Masud liittyi Burhanuddin Rabbanin Jamiat-i-Islamiin ja palasi Afganistaniin. Masud oli, kuten Rabbanikin tadžikki, eli persiaa puhuva sunni. Neuvostojoukot tekivät kuusi suurta operaatiota (Panjshir I–VI) Masudin johtamia sissejä vastaan, mutteivät onnistuneet kukistamaan heitä.[2]
Kun Neuvostojoukot vetäytyivät Afganistanista 1989, Masudin johtamat mujahideenit valtasivat Kabulin 1992 ja syrjäyttivät presidentti Najibullahin. Burhanuddin Rabbani valittiin Afganistanin islamilaisen valtion presidentiksi ja Masudista tuli hallituksen puolustusministeri ja armeijan komentaja.[2]
Kommunistipresidentti Najibullahin syrjäytys ei lopettanut sisällissotaa. Tammikuussa 1994 sotaherra Gulbuddin Hikmatyar (paštu) liittoutui kenraali Abdul Rashid Dostumin (uzbekki) kanssa syöstäkseen Rabbanin ja Masudin vallasta, mikä aloitti täysimittaisen sodan Kabulista. Vuonna 1994 kaupungissa kuoli 25 000 ja puoli miljoonaa pakeni sieltä kolmanneksen kaupungista raunioituessa.[3]
Talibanin lähestyessä Kabulia tammikuussa 1995 Hikmatyar pakeni ja jätti raskaat aseensa talibanjoukoille. Hizb-i Wahdatia vastaan taistellut Masud teki aselevon talibanin kanssa, joka miehitti Charasyabin. Masudin hyökkäys Hizb-i Wahdatia (šiiat) vastaan sai sen johtajan Abdul Ali Mazarin liittoumaan talibanin kanssa, osan joukosta kuitenkin liittyessä Masudin puolelle. Tuolloin Masud aloitti massiivisen hyökkäyksen ja ajoi talibanjoukot Charasyabista, jonka he kostivat teloittamalla Mazarin. Taistelut jatkuivat kesällä ja syksyllä 1995 kun taliban löi Afganistanin islamilaisen valtion joukot lännessä ja valtasi Shindandin ja Heratin syyskuun alussa.[3]
Heratin menetys oli vakava takaisku hallitukselle, joka menetti tieyhteyden Iraniin. Talibanin menestyksekäs liikkuva sodankäynti viittasi pakistanilaisten neuvonantajien läsnäoloon. Vuonna 1996 taliban valtasi Jalalabadin ja Kabulin syyskuun lopussa.[3] Rabbanin hallituksen kaatumisen jälkeen Masud perusti oman joukkonsa Shura'-ye Nezarin.[1] Masudin joukot olivat vuoteen 1999 tykistönkantaman päässä kaupungista ja ampuivat raketteja sinne. Kabulin menetyksen jälkeen hän alkoi saada tukea Iranista ja Venäjältä.[3]
Vuodesta 1996 talibania vastustavat ryhmittymät liittoutuivat Pohjoiseksi liitoksi eli Yhdistynyt islamilainen rintama Afganistanin pelastamiseksi, joka tuki syrjäytettyä Rabbania, joka oli nimellisesti sen johtaja. Todellinen päätäntävalta oli kuitenkin Masudilla rintaman joukkojen komentajana.[4]
Heinäkuussa 1999 Taškentissa pidetyissä rauhanneuvotteluissa Yhtenäinen rintama ja taliban antoivat julistuksen konfliktin rauhanomaisesta ratkaisusta. Lähes heti sen jälkeen taistelut jatkuivat ja taliban keskittyi ajamaan Masudin joukot Kabulin pohjoispuolelta. Kesällä 2000 taliban jatkoi taistelua Pakistanin merkittävällä tuella ja valtasi Taloqanin. Yhtenäisen rintaman joukot ajettiin tukialueilleen koilliseen- ja keski-Afganistaniin.[3]
Masud kuoli 9. syyskuuta 2001 kahden toimittajiksi naamioituneen al-Qaidan jäsenen itsemurhapommi-iskussa.[5] Kuolemansa jälkeen Masudista tuli Afganistanin kansallissankari.[6] Presidentti Hamid Karzai myönsi hänelle myöhemmin Afganistanin sankarin arvon.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
