Ahlainen

Ahlainen (ruots. Vittisbofjärd,^[3] aiemmin Hvittisbofjärd) on entinen Suomen kunta Satakunnassa. Kunta liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1972. Naapurikunnat lakkautushetkellä olivat pohjoisessa Merikarvia, idässä Pomarkku ja Noormarkku ja etelässä Pori. Aiemmin kunta oli etelässä myös Porin maalaiskunnan rajanaapuri. Siikaisten kanssa Ahlaisilla oli rajaa yhdessä pisteessä kunnan koilliskulmalla.

Ahlainen Vittisbofjärd
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Pori
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°40′33″N, 021°37′13″E
Lääni	Turun ja Porin lääni
Maakunta	Satakunnan maakunta
Kuntanumero	001
Hallinnollinen keskus	Ahlaisten kirkonkylä
Perustettu	kappeliseurakunta 1691, kirkkoherrakunta 1893, itsenäinen seurakunta 1908
– emäpitäjä	Ulvila
Liitetty	1972
– liitoskunnat	Pori Ahlainen
– syntynyt kunta	Pori
Pinta-ala	km²  [1] (1.1.1971)
– maa	183,6 km²
Väkiluku	2 351  [2] (31.12.1971)
– väestötiheys	13,3 as./km²
Infobox OK

Ahlaisten kirkonkylä on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.^[4] Kirkonkylässä on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puurakenteinen Ahlaisten kirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C. L. Engelin suunnittelema.

Ahlaisten vaakunan suunnitteli Ilmari Sysimetsä ja se vahvistettiin vuonna 1954.^[5]

Ahlaisissa toimii oma urheiluseura, nuorisoseura ja metsästysseura.^[6][7][8]

Historia

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Ahlaisten kirkon kellotapuli.

Ahlaisten ruotsinkielinen nimi Vittisbofjärd ("huittislaisten selkä") viittaa vanhoihin huittislaisten eräomistuksiin. Ahlaisten edustalla oleva merenselkä Keikvesi on taas ollut aikanaan keikyäläisten kalavesi.

Ahlainen oli Ulvilan emäseurakuntaan kuulunut kappeli vuosina 1691–1861, jonka jälkeen se oli Noormarkun kappelina vuodesta 1861 ja oma kirkkoherrakunta vuodesta 1893. Ahlaisten seurakunta itsenäistyi 1908. Vuonna 1972 kunta liitettiin Porin kaupunkiin ja seurakunta muuttui yhdeksi Porin seurakunnista.

Ahlaisten rannikolla ja saaristossa oli aikanaan paljon ruotsinkielisiä asukkaita, mutta 1900-luvulla väestö suomenkielistyi täysin. 1600-luvulla seutu oli valtaosin ruotsinkielistä, ja 1700-luvulla ruotsin ja suomen kielet olivat tasavahvoja. 1860-luvulla papisto alkoi vastustaa ruotsia rippikoulu- ja lukukinkerikielenä. Papiston mielestä Ahlaisten ruotsinkielinen murre oli niin omituista, että väestö voisi yhtä hyvin oppia suomea; ruotsinkieliset vanhemmat vastustivat suomenkielistämistä, mutta nuorempi väestö alkoi papiston vaatimusten myötä hävetä murteellista ruotsiaan mikä lopulta johti suomenkielistymiseen. Ahlaisten ruotsinkielinen murre oli vanhoillista ja vaikka sen katsotaan kuuluneen osaksi ruotsinkielisen Pohjanmaan murrealuetta, se myös poikkesi läheisistä Merikarvian ja Lapväärtin murteista.^[9] Vuonna 1880 Ahlaisten 3 618 asukkaasta 476 oli ruotsinkielisiä,^[10] mutta vuoden 1960 väestönlaskennassa kunnan silloisista 2 984 asukkaasta vain yksi oli ruotsinkielinen.^[1]

Ahlaisiin asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.^[11]

Maantiedettä

Ahlaisten alueella laskee Pohjanlahteen kaksi Noormarkun puolelta tulevaa suurempaa jokea: Keikveden lahteen laskeva, Noormarkun Poosjärvestä alkunsa saava Pohjajoki (ylempänä myös nimillä Lampinjoki ja Poosjoki) ja Baablinginlahden luona mereen laskeva Eteläjoki (ylempänä Noormarkunjoki), joka saa alkunsa Noormarkun Inhottujärvestä. Nämä ovat osa Pohjois-Satakunnasta alkunsa saavan Karvianjoen vesistöä ja muodostavat tämän vesistön kaksi eteläistä lasku-uomaa. Pienempiä, pienet rannikkovesistöalueet muodostavia jokia ovat etelässä Puodanlahteen laskeva Kellahdenjoki (ylempänä Söörmarkunjoki) ja pohjoisessa, Merikarvian rajalla, lähellä Keikveden lahden suuta mereen laskeva, osittain Merikarvian puolella virtaava Uksjoki.

Ahlaisten itäosissa sijaitsevia järviä ovat Uksjokeen laskeva Uksjärvi pohjoisessa lähellä Merikarvian rajaa sekä Pohjajoen varressa entisellä Noormarkun rajalla sijaitsevat Lampinjärvi, Kivijärvi, Haapijärvi ja Poikeljärvi.

Ahlaisten edustalla Selkämeressä ovat etelässä Kolpanlahti, lännessä Pohjaselkä ja sitä pohjoisempana Baablinginlahti, Plaantunlahti, Lanskatanlahti ja Keikvesi.

Ahlaisten saarista ovat oman kylänsä muodostavat Anttoora, Pastuskeri ja Rankkuu. Muita saaria ovat muun muassa Lynaskeri, Iso-Enskeri, Gummandoora, Hamskeri ja Kiislee. Rannikolla sijaitsevia niemiä ovat Fiskee, Saantee ja Lanskata.

Ahlaisten itäosaa halkoo valtatie 8. Seututie 272 alkaa lännessä Lampaluodosta ja yhdistyy Lampin eteläpuolella valtatiehen 8. Lampin kohdalta valtatieltä erkanee yhdystie 2680, joka kulkee ensin länteen ja sitten pohjoiseen Pohjajoen kautta Merikarviaan kirkonkylään. Tämä tieosuus on Pohjanlahden rantatien matkailutietä.

Ylikylän kartta^[12] vuodelta maanmittari Daniel Ekmanin tekemä vuodelta 1730.

Kylät ja kulmakunnat

Ahlaisissa on 9 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967)^[13]:

• Alakylä (ruots. Nederby^[14])
• Anttoora^[15] (myös Antoora,^[13] ruotsiksi Antören^[14])
• Pastuskeri^[16] (myös Bastuskäri,^[13] ruotsiksi Bastuskär^[3])
• Kellahti (Källfjärd^[3])
• Lampaluoto (Lambalot^[14])
• Lamppi^[17] (myös Lampi^[13], ruotsiksi Lampis^[14])
• Rankkuu^[18] (myös Rankku,^[13] ruotsiksi Rankö^[14])
• Suosmeri (Svartsmark^[3]), varsinaisesti kylä Ulvilassa^[3]
• Ylikylä (Överby^[14])

Kulmakuntia Ahlaisissa ovat Hara, Kankaankulma, Keikvesi, Korkeakoski, Lampinkartano, Mustalahti, Pirttijärvi, Pohjajoki (Norrland),^[14] Puoda, Ristikallio, Sahakoski, Trikanmäki ja Ämttöö.

Nykyisessä Porin kaupungin tilastollisessa aluejaossa Anttoora, Bastuskär ja Lampaluoto kuuluvat Meri-Poriin, Alakylä, Kellahti, Lamppi, Rankku ja Ylikylä Pohjois-Poriin. Vuonna 2013 Alakylässä oli 408 asukasta, Anttoorassa 3, Bastuskärissä 17, Kellahdessa 241, Lampaluodossa 77, Lampissa 156, Rankussa 10 ja Ylikylässä 453.^[19] Näiden tietojen perusteella entisen Ahlaisten kunnan alueella olisi 1 365 asukasta.

Taajamat

Ahlaisten kirkonkylä ja kirkko.

Ahlaisten alueen ainoa taajama on Ahlaisten kirkonkylä, jossa vuoden 2011 lopussa oli 401 asukasta.^[20] Vuoden 1960 väestönlaskennassa Ahlaisten taajamia olivat Alakylä ja Ylikylä. Alakylässä oli 392 asukasta 1,7 neliökilometrin alueella ja Ylikylässä 255 asukasta 2,0 neliökilometrin alueella.^[21] Vuoden 1970 väestönlaskennassa taajamat olivat yhdistyneet Alakylä-nimiseksi taajamaksi, jossa oli 463 asukasta ja jonka pinta-ala oli 2,22 neliökilometriä.^[22] Vuoden 1990 väestönlaskennassa taajama oli myös nimeltään Alakylä. Tuolloin siellä oli 509 asukasta, ja sen pinta-ala oli 3,9 neliökilometriä.^[23] Ahlaisten kirkonkylä on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.^[24]

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahlaisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Ahlaisten väestönkehitys 1880–1970
Vuosi			Asukkaita
1880			3 618
1890			4 098
1900			4 107
1910			4 313
1920			3 990
1930			3 948
1940			3 348
1950			3 598
1960			2 984
1970			2 438
Lähde: Tilastokeskus.[25]

Tunnettuja ahlaislaisia

• Juho Aromaa (1878–1956), kansanedustaja^[26]
• Elin Danielson-Gambogi (1861–1919), taidemaalari, syntyi Ahlaisissa
• Matti Kallela (1923–1986), yrittäjä ja yritysjohtaja, kauppaneuvos
• Kalevi Lamminen (1935-2021), kansanedustaja^[27]
• Jukka-Pekka Lehto (s. 1958), säveltäjä
• Toini Pöysti (s. 1933), maastohiihtäjä ja olympiamitalisti
• Juho Vesterlund (1888–1940), kansanedustaja^[28]
• Regina Wittsberg, kaupunginvaltuutettu, Oikeusministeriön demokratiapalkinnon saanut Ahlaisten kyläyhdistyksen sihteeri^[29]

Kulttuuri

Murre

Ahlaisten alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Ahlaisten murre kuuluu Porin ryhmän yläatakuntalaiseen pohjoispuoliskoon. Ahlaisten murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustuksen puuttuminen.^[30]

Ruokakulttuuri

Ahlaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla nahkiaissoppa ja madesoppa.^[31]