Abu Simbel
muinainen egyptiläinen kaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Abu Simbel (arabiaksi: أبو سمبل) on kaupunki Niilin rannalla Egyptissä, Sudanin rajan tuntumassa muinaisessa Nubiassa 275 km:n päässä Assuanista. Sen läheisyydessä on kaksi valtavaa hiekkakivikallioon hakattua temppeliä, jotka löydettiin vuonna 1813 ja kaivettiin esiin lopullisesti vasta 1909. Ne ovat peräisin 19. dynastian ajoilta 1200-luvulta eaa. Temppelit rakennettiin Ramses II:n ja tämän lempivaimon Nefertarin kunniaksi.
Assuanin padon rakentamisen yhteydessä temppelit irrotettiin kalliosta ja siirrettiin osina Nasserjärven tulvavesirajan yläpuolelle. Nelivuotinen projekti alkoi 1964 ja saatiin päätökseen 1968.
Temppelit ovat vuodesta 1979 alkaen osa Unescon maailmanperintöluetteloa.[1]
Rakentaminen
Abu Simbelin temppelit rakennettiin 1284–1264 eaa. Ramses II:n käymän kiistanalaisen Kadeshin taistelun kunniaksi (taistelu oli ilmeisesti pattitilanne). Syrjäinen, kapinoiva Nubia oli saatava keskushallinnon otteeseen. Monumentti palveli aivan ilmeisesti propagandatarkoituksia: Ramseksen voittoa vihollisista haluttiin tuoda julki suuressa mittakaavassa. Paikalle rakennettiin tätä varten kaksi temppeliä. Suuri Ramseksen temppeli omistettiin Ra-Horakhtelle ja pienempi kuningatar Nefertarin temppeli Hathor-jumalalle. Molemmat temppelit hakattiin suoraan kallioon.
Unohdus ja uudelleen löytäminen
Abu Simbelin suuren temppelin kolosseista on löytynyt vanhoja graffiteja antiikin ajalta. Egyptin armeijassa palvelleet kreikkalaiset palkkasoturit kirjoittivat patsaaseen käynnistään paikalla vuonna 591 eaa. Psametik II:n aikana. Jo tällöin patsaat olivat alkaneet hautautua aavikolta puhaltavaan hiekkaan. Sen jälkeen alkaakin pitkä hiljaisuus historiallisissa lähteissä. Näyttää siltä, että paikka jäi ennen pitkää täysin unohduksiin, sillä yksikään kreikkalainen, roomalainen tai arabialainen kirjailija ei mainitse paikkaa. Napoleonin retkikunnan tiedemiehet laativat 1799 listan Egyptin kiinnostavista kohteista, ja Abu Simbel kirjattiin ylös paikkakuntana Niilin varrella, mutta itse monumenteista ei mainita sanallakaan. Alue oli melkein asumatonta erämaata, eivätkä paikallisetkaan tunteneet 1800-luvun alussa kuin pienemmän Hathorille omistetun temppelin. Sveitsiläinen Johann Ludwig Burckhardt sai kuulla siitä talonpojilta ja kävi paikalla 22. maaliskuuta 1813. Hän oli jo lähtemäisillään takaisin käytyään pienemmän temppelin luona, kun sattumalta huomasi kauempana hiekasta pilkottavan kolossin pään. "Oli mahdotonta päätellä, olivatko patsaat istuvassa vai seisovassa asennossa", hän kirjoitti päiväkirjaansa.
Temppeli kaivetaan ulos hiekasta
Burckhardtin muistiinpanot saivat aarteenetsijät liikkeelle. Bernardino Drovetti ja Henry Salt saapuivat paikalle tarkoituksenaan tunkeutua temppeliin hiekan läpi, mutta luopuivat koska eivät saaneet ketään tekemään kaivutyötä. Belzoni, joka oli Luxorissa 1816, sai kuulla temppelistä Saltilta ja päätti vuorenvarmasti olevansa ensimmäinen ihminen sisällä. Hän koki pahan pettymyksen nähtyään itse paikalla, kuinka hiekka valui kallion harjanteelta kuin vesiputous. Belzonin mielestä oli unohdettava temppelin kaivu ulos hiekasta ja keskityttävä tunnelin tekemiseen patsaiden välissä olevalle oletetulle ovelle. Hän palkkasi joukon miehiä kaivamaan, mutta viikon työn jälkeen rahat olivat loppu, eikä työ ollut edistynyt kuin muutaman metrin. Belzoni palasi paikalle vuotta myöhemmin ja ryhtyi uudelleen työhön tällä kertaa onnistuen kolmen viikon kaivamisen jälkeen pääsemään ovenkamaralle 1. elokuuta 1817. Hän laskeutui sisään temppeliin suurin toivein, mutta suuri halli olikin vaikuttavuudestaan huolimatta tyhjä aarteista. Belzoni lähti Abu Simbelistä ja hiekka valtasi sisäänkäynnin uudelleen. Temppeliä luotiin auki vielä 1831 ja 1869, mutta vasta Gaston Masperon kaivausten jälkeen 1909 temppeli on ollut kokonaisuudessaan vapaa hiekasta.
Siirto patojärven tieltä
Egyptin hallitus päätti siirtää maan nykyaikaan kertaheitolla vuonna 1954, jolloin suunnitelma Assuanin suurpadon rakentamisesta tehtiin. Pato uhkasi valmistuttuaan peittää veden alle Nubian menneisyyden muistomerkit, kuten Filain saaren Isiksen temppelin ja Abu Simbelin temppelikompleksin, joka olisi jäänyt kymmenien metrien syvyyteen. 8. maaliskuuta 1960 julistettiin kansainvälinen Unescon johtama kampanja monumentin pelastamiseksi. Tämän ja muiden vastaavien operaatioiden ansiosta Nubian muinaismuistot on nyt dokumentoitu ja tutkittu paremmin kuin minkään muun Niilin alueella.
Alussa pohdittiin eri tapoja pulman ratkaisemiseksi. Tehtiin kolme suunnitelmaa: 1. jätetään temppelit paikalleen, mutta rakennetaan sen päälle kupoli; 2. nostetaan temppelit jonkinlaisella hydraulisella nostimella kokonaisina ylemmäs; 3. sahataan temppelit palasiksi, jotka siirretään ylängölle, minne ne koottaisiin uudelleen mahdollisimman alkuperäisen kaltaisina. Näistä halvimpana valittiin viimeisin vaihtoehto.
Monumentit leikattiin kolmeen tuhanteen 20-tonniseen palaan. Työ alkoi 1964 ja kesti neljä vuotta. Koska uusi sijaintipaikka oli tasamaata, oli tehtävä keinotekoiset vuoret temppelien taustaksi – tähän käytettiin modernia betonitekniikkaa. Suuren temppelin vuoren sisällä on valtava kupoli. Nykyään temppelit sijaitsevat 65 metriä ylempänä noin 200 metrin päässä aiemmasta paikasta. Hanke maksoi 80 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja se saatiin päätökseen hyvissä ajoin ennen Assuanin padon valmistumista 1970. Nasserjärvi ulottuu aivan temppelien juurelle, mutta turvallisen välimatkan päähän.
Ramseksen Ra-Horakhtelle omistettu temppeli
Suuren Ramseksen kalliotemppelin fasadi, joka mukailee perinteisen egyptiläisen temppelin pylonia, on 32 m korkea ja 36 m leveä. Pylonin huipulla on friisi, jossa on 22 paviaanihahmoista korkokuvaa. Julkisivua koristaa neljä 20 m korkeata kolossaalista patsasta. Ne kuvaavat Ramses II:sta istuvassa asennossa Ylä- ja Ala-Egyptin valtiaana, koska hänellä on päässään molempien alueiden komposiittikruunu. Patsaiden päät ovat yli neljä metriä läpimitaltaan ja kädetkin yli 2,5 metriä. Ihminen mahtuisi istumaan patsaiden korvaan. Toinen kolossi vasemmalta on vahingoittunut muinaisessa maanjäristyksessä, ja sen kruunu makaa maassa patsaan juurella. Patsaiden jalustassa on pienempinä kuvattu Ramseksen hoviin kuuluneita henkilöitä. Kolossien välissä on sisäänkäynti temppeliin. Oven yläpuolella on Ra-Horakhten korkokuva.
Suuren temppelin takana rakennelma ulottuu 60 m:n syvyyteen kallion sisälle. Sisätilat on ryhmitelty perinteisesti kapenevaan jonoon. Pienen eteisen jälkeen on 9 m korkea suuri hypostyylihalli, jota kannattelee kahdeksan Osiris-patsasta; pienempi halli, jossa neljä karyatidipilasteria; vestibuuli, josta on sisäänkäynnit kolmeen huoneeseen. Näistä keskimmäinen on varsinainen kaikkein pyhin. Suuresta hallista avautuu molemmille sivuille yhteensä kahdeksan muuta huonetta, joita lienee käytetty temppelin arvotavaroiden ja sotasaaliin säilytykseen. Temppeli on rakennettu niin, että kaksi kertaa vuodessa (22. helmikuuta ja 22. lokakuuta) auringon säteet valaisevat perällä olevan alttarin.
Nefertarin Hathorille omistettu temppeli
Pienempää Hathorin temppeliä koristaa kuusi seisovaa kolossia kallioon hakatuissa syvennyksissä. Patsaista neljä kuvaa Ramsesta ja kaksi Nefertaria, ja niiden korkeus on 10 m. Fasadi on 27,4 m leveä ja 12,2 m korkea. Kalliotemppelin sisäänkäynti keskellä johtaa eteisen kautta suureen saliin (10,4m x 8,2 m), jota kannattelee kuusi Hathor-jumalan päällä varustettua pylvästä.
Temppeli Nasserjärven äärellä
Yleiskuva ulkoa
Temppelin edusta
Ramses Suurta esittävä patsas temppelin aulassa
Hieroglyfejä yhdestä temppelin kammioista
Kuva sisätiloista
Kuva Nefertarin temppelistä.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
