Raamatun henkilö From Wikipedia, the free encyclopedia
Aamos (tai Amos; hepr. עָמוֹס, Amos) oli Vanhan testamentin henkilöitä, yksi niin sanotuista pikkuprofeetoista. Hänen mukaansa on nimetty Vanhan testamentin Aamoksen kirja. Aamoksen historiallisuudesta ei ole juuri tietoa, mutta hänen arvioidaan eläneen 700-luvulla eaa. Aamoksen sanoma, jossa oli voimakas siveellinen painotus, kohdistui Juudan ja Israelin kuningaskuntien ohella myös naapurimaille. Hän julisti ”Herran päivää”, joka merkitsi kuolemaa, tuomiota ja tuhoa, mutta toisaalta myös mahdollisuutta kääntymykseen.
| Aamos עָמוֹס |
|
|---|---|
 Aamosta esittävä ikoni Kižin saarelta Karjalan tasavallasta Venäjältä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 700-luvulla eaa. Tekoa, Juudan kuningaskunta |
| Kuollut | 700-luvulla eaa. |
| ” | Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’” | ” |
– Aamos kertoo itsestään Aamoksen kirjassa pappi Amasjalle.[1] | ||
Aamoksen kirjan mukaan Aamos oli kotoisin pienestä Tekoan kaupungista Juudan kuningaskunnasta noin kymmenen kilometrin päässä Betlehemistä ja noin 20 kilometrin päässä Jerusalemista. Kaupungista on nykyään jäljellä vain raunioita. Aamoksen kirjassa hän sanoo olevansa ammatiltaan karjapaimen ja metsäviikunoiden viljelijä. ʿĀmōs merkitsee heprean kielessä kuormitettua, vaivattua tai taakankantajaa. Hänen arvioidaan eläneen 700-luvulla eaa.[2]
Aamos ei ollut käynyt mitään profeettakoulua, mutta omien sanojensa mukaan Jumala kutsui hänet profetoimaan Israelin kuningaskunnalle. Hänen profeetalliset näkynsä ja toimintansa ajoittuvat ajanjaksoon, jolloin Juudan kuninkaana oli Ussia ja Israelin kuninkaana Jerobeam II. Hänen kirjansa alussa hänen näkyjensä sanotaan alkaneen ”kaksi vuotta ennen maanjäristystä”. Tämä sijoittuisi 700-luvun puolivälin eaa. tienoille.[3]
Tuohon aikaan molemmat valtakunnat olivat aineellisessa mielessä kukoistavia ja vauraita, mutta niiden uskonnollisen ja moraalisen tilan sanotaan olleen heikolla tolalla. Epäjumalanpalvelusta harjoitettiin ja rikkaat elivät yltäkylläisyydessä toisten kärsiessä puutetta. Tässä tilanteessa Israelin Betelissä naapurivaltakunnasta tullut Aamos alkoi julistaa suuren sadonkorjuujuhlan aikana. Julistuspaikasta huolimatta hänellä oli julistettavana sanomia molemmille kuningaskunnille, myös omalleen, sekä lisäksi naapureille, Edomille, Filistealle, Tyyrokselle, ammonilaisille, Moabille sekä Damaskokselle. Aamoksen julistuksessa oli voimakas siveellinen painotus, ja hän julisti ”Herran päivää”, joka merkitsi kuolemaa, tuomiota ja tuhoa.[4]
Toisaalta Aamos julisti myös mahdollisuutta kääntymykseen ja toivoi kovasti, että kansa myös kääntyisi. Tuomion ja rangaistuksen ohella hänen julistuksessaan näkyivät armon lupaukset kääntyneille ja Jumalan laupeus kansaansa kohtaan. Tuomion tarkoitus oli puhdistaa, ei hävittää kansa, ja sillä oli yhä mahdollisuus kääntyä ja muuttaa tapansa ja ajatuksensa. Aamos myös painotti yksijumalaisuutta aikana, jolloin monet palvoivat myös toisia jumalia.[4]
Aamos sai osakseen syytteitä vehkeilystä kuningas Jerobeamia vastaan ja Betelin ylipappi Amasja esitti häntä vastaan uhkauksiaan (Aam. 7:10). Saatettuaan tehtävänsä profeettana Aamos mahdollisesti palasi Juudaan. Hänen kirjansa ei kerro hänen myöhemmästä elämästään tai kuolemastaan.[4]
Raamatun ulkopuolella Aamoksen myöhemmistä vaiheista kertoo apokryfinen teos Profeettojen elämät, joka on viimeistään ensimmäisen vuosisadan alussa hepreaksi tai kreikaksi kirjoitettu teksti. Se on säilynyt ainoastaan kristillisinä versioina kreikaksi, syyriaksi, armeniaksi ja arabiaksi. Sen mukaan Aamos olisi joutunut edellä mainitun pappi Amasjan pojan surmaamaksi. Aamos oli moittinut tätä siitä, että Israelissa palvottiin kahta kultaista vasikkaa. Tämän kertomuksen mukaan Amasjan poika iski Aamosta sauvalla päähän kuolettavasti. Aamos oli vajonnut maahan mutta onnistunut kuitenkin palaamaan vielä kotimaahansa Juudaan, jossa hän kuitenkin menehtyi kaksi päivää myöhemmin ja haudattiin isiensä viereen.[5]
Talmudiin kuuluvassa Mišnassa vuosina 180–279 elänyt rabbi Yoḥanan bar Nafḥa kirjoittaa, kuinka profeetat olivat kaikki varakkaita ja käyttää esimerkkinä Aamosta. Mišnan Nedarimissa Aamoksen varakkuutta selitetään Aamoksen omilla sanoilla. Hän oli sanonut olevansa paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä eikä profeetta. Hänellä oli siis karjaa ja puita eikä hänellä ollut siksi taloudellista syytä ryhtyä profeetaksi.[6] Tähän liittyy myös jossain määrin raamatuntutkimus, sillä Aam. 1:1 oleva Aamoksen ammattia kuvaava sana nōqēd viittaisi hänen olleen jonkinlainen paimenten esimies, joka olisi mahdollisesti vastannut siitä, että Jerusalemin temppelissä olisi riittänyt uhrattavaa. Hänen kotipaikkansa Tekoahan oli vain 20 km Jerusalemista etelään.[7]
Kirkkohistorioitsija Eusebioksen (k. 339) sekä Hieronymuksen (k. 420) mainintojen mukaan heidän elinaikanaan Tekoassa esiteltiin edelleen hautakammiota, jonka sanottiin kuuluvan profeetta Aamokselle.[5]
Aamos uskoi Jumalan täydelliseen suvereeniuteen suhteessa ihmiseen. Hän katsoi Jumalan vaativan sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille, niin rikkaille kuin köyhillekin. Vaikka juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa ei se tehnyt poikkeusta tähän sääntöön, vaan myös heidän oli kärsittävä rangaistus rikkoessaan sitä. Aamos katsoi moraalisen järjestyksen menevän yli kansallisten intressien.[8]
Aamoksen elämänvaiheista tiedetään vain se, mitä Aamoksen kirja hänestä kertoo. Kirjan on todennäköisesti kirjoittanut joku muu kuin päähenkilö itse.[8] Kyse ei ole historiankirjoituksesta vaan profeetallisesta kirjallisuudesta, eikä tekstissä juurikaan mainita historiallisia tapahtumia, joiden avulla voitaisiin hahmotella aikalaiskontekstia. Jos Aamos todella kirjoitti kirjansa itse, hän joko oli lukutaitoinen tai hyödynsi kirjurin palveluja.[9]
Aamoksen kirjan alussa hänen sanotaan aloittaneen toimintansa kaksi vuotta ennen maanjäristystä. Samaan Juudan kuningas Ussian aikana tapahtuneeseen maanjäristykseen viitataan myös Sakarjan kirjassa. Myös juutalainen historioitsija Josephus kirjoittaa siitä teoksessaan Juutalaisten muinaisajat. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty todisteita mittavasta maanjäristyksestä alueella ja se on ajoitettu vuoden 760 eaa. tienoille.[10]
Aamoksen kirjan mukaan Israelin kuningas oli tuolloin Jerobeam II ja Juudan kuninkaana Ussia. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Israeliin, ja historiantutkimus on perinteisesti antanut kirjalle suuren arvon Jeroboam II:n valtakauden (785–744) olosuhteiden kuvaajana. Mahdollisesti kirjassa on kuitenkin useita redaktion kerrostumia, mikä näkyy erilaisina anakronismeina. Monet Aamoksen suuhun pannut profetiat ja näyt saattavatkin todellisuudessa heijastella myöhäisempiä tapahtumia: Tiglatpileser III:n sotaretkiä vuosina 738–732 sekä niiden Israelissa aiheuttamia tuhoja.[11]
Juutalaisten Talmudissa Aamoksen tulkitaan olevan yksi niistä kahdeksasta ruhtinaasta, joiden Miikan kirjassa sanotaan ilmestyvän aikojen lopulla Assyrian uhatessa Pyhää maata. Muut ovat Iisai, Saul, Samuel, Sefanja, Sidkia, Messias sekä Elia. Näiden lisäksi ilmestyisi seitsemän paimenta, Talmudin mukaan Daavid, Aadam, Set, Metusalah, Abraham, Jaakob sekä Mooses.[12]
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Aamosta pyhänä ja viettää hänen muistopäiväänsä 15. kesäkuuta.[5] Katolisen kirkon Marttyyriluettelossa häntä muistetaan myös 15. kesäkuuta, joissain katolisen kirkon kalentereissa myös 31. maaliskuuta.[13] Aamos lasketaan kuuluvaksi niin sanottujen 12 pienen profeetan joukkoon, mutta tämä nimitys perustuu heidän profeettakirjojensa lyhyyteen suhteessa Jesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjoihin kirjoihin eikä siis tarkoita, että ne olisivat vähemmän merkittäviä. Aamoksen, kuten muidenkin Vanhan testamentin profeettojen, tekstejä luetaan myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa.[14] Suomessa toimii ainakin yksi Aamoksen mukaan nimetty seurakunta, Laitilassa toimiva ja Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Aamoksen seurakunta.[15]
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko tulkitsee Aamoksen kirjan 3. luvun 7. jaetta (”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.”) siten, että Jumala antaa jatkuvasti uutta ilmoitusta profeettojensa kautta. Tätä opetti muun muassa liikkeen presidentti Nathan Eldon Tanner (1898–1982). Kirkon presidentti toimii samalla sen profeettana.[16]
Aamoksen tekstejä on hyödynnetty myös muissa kuin uskonnollisissa puheissa. Eräs suosittu kohta on Aamoksen kirjan 5. luvun jae 24, joka menee vuoden 1992 raamatunkäännöksessä seuraavasti: ”Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. Martin Luther Kingin kuuluisassa ”I Have a Dream” -puheessa on selkeä viittaus tähän hänen sanoessaan ”we will not be satisfied until justice rolls down like waters and righteousness like a mighty stream”.[17] Bernie Sanders käytti sitä myös puheessaan vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentivaalikampanjan aikana.[18] James Comey käytti kyseistä kohtaa twiitissään kommentoidessaan Michael T. Flynnin toteamista syylliseksi FBI:n agenteille valehtelemiseen osana Venäjän vaalivaikuttamista koskevaa tutkintaa.[19]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
