From Wikipedia, the free encyclopedia
Wolofit[2] ovat wolofin kieltä puhuva kansa Senegalissa, Gambiassa, Mauritaniassa ja naapurimaissa. He ovat Senegalin suurin etninen ryhmä. Wolofien pääelinkeino on maanviljely. Uskonnoltaan he ovat muslimeja.
| wolofit | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet |
wolof ranska englanti hassaniyya |
|||||||||
| Uskonnot |
islam (90 %) animismi (6 %) kristinusko (2 %) |
|||||||||
| Sukulaiskansat | lebut | |||||||||
Suurin osa kansasta asuu Senegambian luoteisosassa Senegal- ja Gambiajokien välisellä alueella. Wolofit ovat Senegalin suurin ja vaikutusvaltaisin etninen ryhmä, johon sulautuu myös muiden kansojen edustajia.[3] He muodostavat 43,3 prosenttia maan väestöstä[4].
Gambiassa wolofit ovat mandinkojen ja fulbejen jälkeen maan kolmanneksi suurin etninen ryhmä. Vuoden 2003 väestönlaskennan mukaan heitä oli lähes 180 000 henkeä eli 14,5 prosenttia maan väestöstä.[5]
Mauritaniassa wolofin puhujia on noin seitsemän prosenttia[6]. He asuvat etupäässä Trarzan alueella ja Rosson rajakaupungissa[7]. Pieniä wolofiryhmiä on myös Malissa, Guineassa ja Guinea-Bissaussa[8].
Wolofin kieli kuuluu nigeriläis-kongolaisten kielten maantieteellisin perustein erotettuun atlanttiseen ryhmään[8][9]. Sen sukukieliä ovat serer ja fulani[3]. Wolofia on kirjoitettu arabialaisella ja 1970-luvun alusta lähtien latinalaisella kirjaimistolla. Wolof toimii Senegalin kansojen yhteisenä kielenä.[8] Sitä puhuu äidinkielenään noin puolet maan väestöstä ja toisena kielenään 20–30 prosenttia[10].
Wolofien alaryhmänä voidaan pitää lebuja, jotka asuvat Kap Verden niemellä ja sen eteläpuolisella rannikolla. Heidän pääelinkeinonsa on kalastus.[8]
Kansa on muodostunut Senegaljoen keskijuoksulla eri etnisten ryhmien sulautumisen tuloksena. 1100-luvun lopusta lähtien wolofit muodostivat Jolofin valtakunnan, joka hajosi 1500-luvun puolivälissä pieniksi osiksi.[8]
Ranskalaiset alkoivat valloittaa wolofien kuningaskuntia 1800-luvun puolivälissä. Sitkeästä vastarinnasta huolimatta he onnistuivat alistamaan ne vuosisadan loppuun mennessä. Siirtomaa-aikana wolofien keskuuteen levisi islaminusko ja kaupungistuminen ja länsimaistuminen saivat alkunsa.[3]
Perinteinen elinkeino on kaskeamiseen perustuva kuokkaviljely, joka on muuttumassa kyntöviljelyksi. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra, pavut ja puuvilla sekä kasvimailla maissi, vihannekset, tupakka, kurpitsa, mukulakasvit ja hedelmät. Maapähkinästä tuli 1900-luvun alussa tärkein rahakasvi. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja. Wolofien naudat annetaan yleensä fulbejen laidunnettavaksi. Lisäksi harjoitetaan kalastusta, metsästystä ja keräilyä. Käsityöammatteja ovat metallin, puun ja nahkan käsittely sekä kultasepäntyöt. Naiset tekevät saviastioita ja kehräävät, miehet kutovat kankaita. Wolofit muodostavat suurimman osan Senegalin teollisuustyöväestä, virkamiehistä ja kauppiaista.[8]
Wolofien hajanaiset tai moskeijan ympärille tiiviisti rakennetut kylät ovat yleensä pieniä. Perinteinen asumus on hirssinvarsista tai savesta pystytetty[11] pieni pyöreä maja, jossa on maalattia ja kartiomainen olkikatto. Nykyään yleisempiä ovat neliskulmaiset talot[8], jotka varakkaammalla väellä on rakennettu sementistä ja varustettu tiili- tai peltikatolla. Taloja, eläinsuojia ja talousrakennuksia ympäröi hirssinvarsista tehty aita.[11] Maaseudulla miehet pitävät leveitä housuja ja pitkiä paitoja, naiset hameita, puseroita ja leninkejä. Ruokavalio koostuu puuroista, keitoista ja kakkaroista, joita syödään maidon, lihan tai kalan kanssa.[8] Hirssin ohella toinen peruselintarvike on riisi, joka yleensä ostetaan muualta[11].
Perinteinen yhteiskunta perustuu patrilokaalisiin suurperheisiin. Sukujärjestelmä on patrilineaarinen, mutta siinä on myös matrilineaarisia piirteitä. Polygynia ja serkusaviolitot ovat yleisiä, ja myös sororaattia ja leviraattia esiintyy.[12]
Wolofien yhteiskuntajärjestys on hierarkkinen. Sen huipulla ovat ”jalosukuiset” ja talonpojat, heidän alapuolellaan käsityöläiset ja griotit ja alimpana orjien jälkeläiset. Kastijakoa muistuttava järjestelmä on olennainen osa maaseudun elämää ja sillä on merkitystä myös kaupungeissa.[13]
Lähes kaikki wolofit ovat muslimeja. He kuuluvat etupäässä suufilaisiin Tidjaniyya ja Muridiyya -veljeskuntiin. Islamin rinnalla elävät perinteiset uskomukset ja tavat.[14] Kaupungeissa on jonkin verran katolisia[8].
Monista muista Länsi-Afrikan kansoista poiketen wolofeilla ei ole puuveistoksia tai naamioita. Naiset esittävät tansseja ja kiertävät näyttelijät järjestävät satiirisia esityksiä. Soittimia ovat rummut, kitaran kaltainen kielisoitin xalam,[14] huilut ja ksylofonit. Suulliseen kansanperinteeseen kuuluu historiallisia kertomuksia, sananlaskuja ja eläinsatuja.[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
