saksalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Winfried Georg Maximilian Sebald (18. toukokuuta 1944 Wertach, Saksa – 14. joulukuuta 2001 Norfolk, Britannia) oli saksalaissyntyinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.[1]
W. G. Sebald | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. toukokuuta 1944 Wertach, Saksa |
Kuollut | 14. joulukuuta 2001 (57 vuotta) Norfolk, Britannia |
Kansalaisuus | saksalainen |
Ammatti | kirjailija, kirjallisuudentutkija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa, englanti |
Aiheesta muualla | |
www.wgsebald.de | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
W. G. Sebald opiskeli muun muassa Sveitsissä ja Englannissa. Vuonna 1970 hän muutti pysyvästi Englantiin Norwichiin, jossa hän toimi eurooppalaisen kirjallisuuden professorina University of East Angliassa.[2]
Sebald tunnetaan esseistisen proosan taitajana.[3] Essee, tutkielma ja matkakirja yhdistyvät hänen tuotannossaan omaksi lajityypikseen.[4]
W. G. Sebald syntyi Wertachin pikkukaupungissa Baijerin alppiseudulla lähellä Itävallan rajaa kolmilapsisen perheen keskimmäisenä lapsena.[5] Lukkosepäksi kouluttautunut isä siirtyi sotilasuralle jo 1920-luvun lopussa ja palveli sittemmin sekä Wehrmachtissa että Bundeswehrissä. Lapsuuden tärkeä esikuva ja läheisin ihminen oli kirjailijan äidinpuoleinen isoisä, jonka menetys oli suuri järkytys 12-vuotiaalle pojalle. Nuoruutensa kotiseutua Sebald kuvasi myöhemmin muun muassa romaanissa Huimaus ja useissa runoissaan.lähde?
Valmistuttuaan ylioppilaaksi Oberstdorfissa 1963 Sebald aloitti Saksan kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen opinnot Freiburgin yliopistossa. Tuolta ajalta ovat peräisin Sebaldin ensimmäiset runot, jotka ilmestyivät paikallisessa ylioppilaslehdessä. Vuosina 1965–1966 hän opiskeli myös Sveitsissä Fribourgin yliopistossa ja siirtyi sitten Englantiin Manchesterin yliopistoon, jossa hän valmisteli loppuun tutkielmansa maisterintutkintoa varten. Saksalaista kirjailijaa Carl Sternheimia käsittelevä opinnäyte hyväksyttiin 1968, ja tekijälle myönnettiin Master of Arts with distinction -oppiarvo. Samanaikaisesti Sebald toimi yliopistossa saksan kielen lehtorina.[6] Manchesterin ajan kokemuksiaan hän käsitteli myöhemmin romaanissa Vieraalla maalla (ks. kertomus Max Aurach) sekä postuumina julkaistussa runoelmassa Bleston. Vuonna 1967 Sebald solmi Englannissa avioliiton kouluaikojensa tyttöystävän kanssa.lähde?
Vuodesta 1970 elämänsä loppuun Sebald toimi tutkijana ja opettajana Norwichissa Itä-Anglian yliopistossa, aluksi Saksan nykykirjallisuuden dosenttina ja 1980-luvun lopulta lähtien Euroopan kirjallisuuden professorina. Saksalaista kirjailijaa Alfred Döbliniä käsitellyt väitöskirja oli valmistunut jo 1973, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1980. Lisäksi Sebald oli suorittanut niin sanotun habilitaation Hampurin yliopistoon. Sebaldin aloitteesta Itä-Anglian yliopistoon perustettiin 1989 käännöstieteen laitos British Centre for Literary Translation.[7]
Sebaldin ensimmäinen kaunokirjallinen teos, runoelma Nach der Natur, julkaistiin Saksassa vuonna 1988. 1990-luvulla hän alkoi keskittyä yliopistotyönsä ohella yhä enemmän myös kaunokirjalliseen proosaan. Huimaus ilmestyi 1990, Vieraalla maalla 1992 ja Saturnuksen renkaat 1995. Kun ensimmäiset proosateokset olivat ilmestyneet myös käännöksinä englanniksi, alkoi Sebaldin maine lyyris-melankolisena, taitavasti esseetä, filosofista pohdiskelua sekä romaanikerrontaa ja historiallista dokumentaarisuutta yhdistelevänä kirjoittajana levitä varsinkin englantia puhuvissa maissa.[8]
Sebald piti vuonna 1997 Sveitsissä Zürichissä järjestetyssä seminaarissa luentosarjan, jossa hän arvosteli Saksan sodanjälkeistä kaunokirjallisuutta sen kyvyttömyydestä kuvata siviilien kärsimystä liittoutuneiden ilmapommituksissa ja sen synnyttämää kollektiivista kokemusta. Luennot ilmestyivät kaksi vuotta myöhemmin kirjan muodossa nimellä Ilmasota ja kirjallisuus ja synnyttivät kiivasta väittelyä.[9]
Austerlitz-romaanin ilmestyessä vuonna 2001 Sebaldista oli tullut tunnetuimpia saksaksi kirjoittavia kirjailijoita ja hänelle oli myönnetty useita kaunokirjallisuuspalkintoja. Kirjan fiktiivinen päähenkilö, brittiläinen arkkitehtuurin tutkija Jacques Austerlitz kertoo siinä pitkissä monologeissaan ajatuksistaan ja paljastaa vähitellen traagista taustaansa. Teoksen juoni punoutuu Euroopan juutalaisten historiaan, holokaustiin ja pakolaisuuteen. Kirjaa ylistettiin, mutta se herätti saksalaisten ja brittikriitikoiden keskuudessa myös torjuvaa epäilyä.[10] Eettisesti ongelmallisena pidettiin sitä, että Sebald Austerlitzin henkilöhahmoa luodessaan oli lupaa kysymättä hyödyntänyt Englantiin lapsena pelastuneen juutalaistaustaisen naisen omaelämäkerrassaan kertomia tapahtumia.[11]
Sebald kirjoitti koko kirjallisen uransa aikana runoja ja julkaisi niitä lehdissä ja kirjallisissa albumeissa. Viimeisinä elinvuosinaan hän ryhtyi yhteistyöhön kahden taiteilijan kanssa, jotka halusivat liittää kuviinsa hänen tuolloin kirjoittamaa muutamista säkeistä koostuvaa miniatyyrimaista lyriikkaa. Pieni englanniksi kirjoitettu runokokoelma For Years Now sisälsi brittiläisen maalarin Tess Jarayn abstrakteja graafisia sommitelmia. Saksalaistaiteilija Jan Peter Trippin kanssa yhteistyönä syntynyt Unerzählt yhdisti toisiinsa Sebaldin runot ja Trippin surrealistisen tarkat piirrokset tunnettujen henkilöiden kasvoista rajatuista silmäpareista. Unerzählt ilmestyi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 2003.[12] Valittujen runojen kokoelma Über das Land und das Wasser, joka sisälsi sekä aikaisemmin julkaistua että ennestään julkaisematonta aineistoa kirjailijan jäämistöstä, ilmestyi vuonna 2008.lähde?
W. G. Sebald kuoli joulukuussa 2001 liikenneonnettomuuden yhteydessä saamaansa sydäninfarktiin. Hänen ohjaamassaan autossa matkustanut tytär loukkaantui vakavasti. Kirjailija haudattiin Norwichiin St. Andrew -kirkon hautausmaalle.lähde?
Romaanille Austerlitz myönnettiin postuumisti vuoden 2002 Yhdysvaltain kriitikkojen tunnustuspalkinto sekä Independent Foreign Literature Prize parhaasta käännösromaanista.[2] Vuonna 2003 julkaistu Campo Santo (suom. Merkintöjä Korsikasta) sisälsi esseemäisiä proosakatkelmia kesken jääneestä kirjoitusprojektista, joka liittyi Korsikan historiaan ja luontoon.lähde?
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.