Habilitaatio

Habilitaatio on käsite, jota käytetään useissa Euroopan maissa kuvaamaan väitöskirjan jälkeistä tutkintoa, tutkintoon johtavaa prosessia tai habilitaatiotutkielmaa, joka on kirjoitettu osana kyseistä prosessia. Habilitaatio antaa elinikäisen oikeuden antaa opetusta yliopistossa, jossa habilitaatio on suoritettu. Useissa yliopistoissa habilitaation suorittaneelle henkilölle annetaan joko nimike Dr. habil. tai Privat-Dozent. Habilitaatio vastaakin tarkoitukseltaan Suomessa dosentilta vaadittavaa väitöskirjan jälkeistä lisätutkimusta.

Habilitaatiotutkielman tulee olla tieteellisesti korkeatasoinen, väitöskirjaa laaja-alaisempi ja uutta tieteellistä tietoa tuottava tutkimus, joka osoittaa syvällistä tieteellistä menetelmien hallintaa ja kykyä edistää kyseistä tieteenalaa. Habilitaatiotutkielma voi olla kumulatiivinen, pohjautuen aikaisempaan tutkimustyöhön (”artikkelikokoelma”) tai julkaisemattomaan erikoistutkielmaan (ns. monografia), joka yleensä on pituudeltaan mittava. Kumulatiivinen habilitaatio on vallitseva käytäntö esimerkiksi lääketieteessä ja yleisemminkin luonnontieteissä mutta harvinainen esimerkiksi oikeustieteen, historian tai ylipäätään humanististen tieteenalojen kohdalla.