videopelityyppi From Wikipedia, the free encyclopedia
Visual novel (jap. ビジュアルノベル, bijuaru noberu) on Japanista lähtöisin oleva videopelien tyylilaji. Se voidaan luokitella interaktiivisen fiktion (interactive fiction, IF)[1] ja tulkinnasta riippuen myös seikkailupelien alatyylilajiksi. Visual novel -pelit koostuvat yleensä ympäristöä mallintavista taustakuvista, piirretyistä kaksiulotteisista pelihahmoista, taustamusiikista, tekstikerronnasta ja mahdollisesti ääninäyttelystä. Toisinaan peleissä käytetään näyttäviä alku- ja loppuanimaatiota animesarjojen tyyliin. Visual novel -pelit muistuttavatkin usein graafiselta ilmeeltään anime- tai mangateoksia.
Pelaaja voi tyypillisesti tehdä pelin kulkuun vaikuttavia valintoja esimerkiksi monivalintakysymyksiin vastaamalla, tai valitsemalla päämääränsä annetuista vaihtoehdoista. Peleissä voi olla erilaisia lopputuloksia lisäten pelin uudelleenpelattavuutta eri vaihtoehtojen avaamiseksi.[2] Useimmiten vuorovaikutus on kuitenkin rajoitetumpaa verrattuna perinteisempiin videopeleihin ja peli keskittyy enemmänkin tarinaan, henkilöhahmoihin sekä yleiseen tunnelmaan vapaasti tutkittavan maailman sijaan.
Kinetic novel -tyylilajissa pelaajalla ei ole valintoja eikä siten vaikutusta tarinan etenemiseen.[3] Sound novel -tyylilajissa painopiste on ilmapiirillä kuten musiikilla ja ääniefekteillä, sekä teksti voidaan näyttää kuvien päällä (ei erillisessä laatikossa).[3]
Jotkut visual novelit lisäävät mukaan piirteitä graafisista seikkailupeleistä. Pelaaja voi joutua esimerkiksi tutkimaan peliympäristöä klikkaamalla kohteita hiirellä tai kosketusnäytöltä tai ratkaisemaan erilaisia pulmia.
Visual novel -pelit ovat erittäin suosittuja synnyinmaassaan Japanissa[4]. Länsimaissa markkinat ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät, ja vain harvoja pelejä lisensoidaan Japanin ulkopuolelle. Muutamien kaupallisten pelikäännösten lisäksi pelien fanit ovatkin epävirallisesti kääntäneet useita tunnettuja visual novel -pelejä.
Osa lajityypin peleistä on aikuisille suunnattuja ja sisältää eroottista sisältöä (katso eroge) mutta eivät monissa peleissä.[2]
Visual novelien tyylinen kerronta on suosittua myös muiden lajityyppien peleissä.[5]
Lajityypin ensimmäiseksi peliksi mainitaan The Portopia Serial Murder Case (jap. ポートピア連続殺人事件, Portopia Renzoku Satsujin Jiken).[6] Pelin julkaisi Enix vuonna 1983 NEC PC-6001 -tietokoneille.[6] Vuonna 1985 Chunsoft sovitti pelin Nintendo Entertainment Systemille (NES).[6]
Lajityypin ytimessä on tekstiä hahmojen ja ympäristöjen esityksen kanssa.[7] Joissakin peleissä on "osoita-ja-valitse" pelimekaniikkaa ja ne sisältävät tutkimista, valintoja ja pulmia.[7] Suuri osa sisällön kokemuksesta koostuu tekstin lukemisesta.[7] Joissakin lajityypin peleissä ei ole valintoja lainkaan.[7]
Lajityypin pelit voivat olla vaihtelevampia kuin valtavirran pelit ja ovat helpommin tavoitettavissa marginaalikehittäjille kevyen kehitysprosessin ansiosta.[8]
Lajityypin pelit voidaan jakaa useisiin alalajeihin ja niitä kuvataan useilla eri termeillä: alalajit voivat olla päällekkäisiä ja ne voivat olla subjektiivisia.[9]
Eräs esimerkki alalajista on nakige (itkupeli), jonka synty liitetään Jun Maedaan.[10] Maedan Clannad (2004) on korkealle arvostettu esimerkki mitä visual novel -lajityypillä voi tehdä.[10]
Lajityypin pelit voivat jakaantua useaan muuhun lajityyppiin kuten Otome-peli, Bishōjo-peli, roolipeli tai treffisimulaattori.
Visual novel -pelejä voi tehdä siihen tarkoitetuilla ohjelmilla kuten Ren’Py.[2][11] Tarinoiden kulkua voi käsitellä miellekarttasovelluksilla kuten FreeMind tai tavallisella taulukkolaskentaohjelmalla.[2]
Muita työkaluja ovat muun muassa NScripter ja sen kloonit, KiriKiri sekä VNMaker.[12][13]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.