Veni Sancte Spiritus

Veni Sancte Spiritus (latinaa, ”Tule, Pyhä Henki”) on eräiden kristillisten rukousten ja hymnien alkusäe.

Kuuluisin niistä on keskiaikainen helluntaihymni Veni Sancte Spiritus et emitte, jonka on oletettavasti kirjoittanut Stephan Langton (Canterburyn arkkipiispa, k. 1228). Se kuuluu niihin neljään sekvenssiin, jotka Trenton kirkolliskokous jätti julkiseen messuliturgiaan 1562.^[1] Siitä on olemassa eri muunnoksia, ja tekstiin on käytetty eri sävelmiä. Sen pohjalta Martti Luther laati myös virren "Komm, Heiliger Geist, Herre Gott", joka sekin on suomennettuna ("Oi Pyhä Henki, Jumala") nykyisessä suomalaisessa virsikirjassa, numerolla 114.^[2] Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää sekvenssin tekstiä kahtena eri käännöksenä helluntain päivän rukouksena ja helluntaiviikon rukouksena.^[3] Ruotsin kirkon virsikirjassa Lutherin virsi on numerolla 51 "Jo saavu, Henki, Jumala". Teksti on Pekka Kivekkään 1995 tekemä suomennos.

Virsi 112 sekoitetaan usein Veni Sancte Spiritus -hymniin, mutta kyseessä on eri hymni Veni Sancte Spiritus, reple.^[4] Kyseessä on kuitenkin aivan oma hymninsä. Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi on numerolla 361, ja sen suomennos on Pekka Kivekkään 1998 tekemä latinalaisen tekstin pohjalta^[5].

Veni, Sancte Spiritus, et emitte

Latinankielinen teksti

Veni, Sancte Spiritus,

et emitte caelitus

lucis tuae radium.

Veni, pater pauperum,

veni, dator munerum,

veni, lumen cordium.

Consolator optime,

dulcis hospes animae,

dulce refrigerium.

In labore requies,

in aestu temperies,

in fletu solatium.

O lux beatissima,

reple cordis intima

tuorum fidelium.

Sine tuo numine,

nihil est in homine,

nihil est innoxium.

Lava quod est sordidum,

riga quod est aridum,

sana quod est saucium.

Flecte quod est rigidum,

fove quod est frigidum,

rege quod est devium.

Da tuis fidelibus,

in te confidentibus,

sacrum septenarium.

Da virtutis meritum,

da salutis exitum,

da perenne gaudium.