Valumaefekti, tihkumisteoria tai trickle down -uskomus (engl. trickle-down effect) on poliittinen käsite, jonka mukaan ylimpienkin tuloluokkien verotuksen lieventäminen parantaa myös köyhimpien asemaa tulojen ja pääomien valuessa alaspäin. Tämän ei odoteta tapahtuvan minkäänlaisen hyväntekeväisyyden kautta, vaan tavallisen markkinatalouden mekanismien kautta rikkaiden kuluttaessa rahansa tuotteisiin, joita myös köyhät valmistavat tai sijoittaen rahojaan pääomiksi yrityksiin, jotka täten kykenevät tuottamaan köyhienkin käyttämiä tuotteita halvemmalla.
Nykypäivänä valumaefekti identifioituu kaikkein läheisimmin talouspolitiikkaan, joka tunnetaan nimellä ”reaganomics” tai laissez-faire. Valumaefekti ei perustu mihinkään koherenttiin talousteoriaan[1]. Valumaefekti liittyy myös tasaverosta käytävään keskusteluun[2]. Kansainvälinen valuuttarahasto on tutkimuksessaan osoittanut valumaefektin paikkansapitämättömäksi vuonna 2015.[3]
Trickle down -teoria oli alun perin vitsi, jonka esitti amerikkalainen humoristi Will Rogers pilkatessaan presidentti Herbert Hooverin epäonnistunutta talouspolitiikkaa niin sanotun suuren laman aikana 1930-luvulla: ”kaikki raha keskitettiin huipulle siinä toivossa, että sitä valuisi alas köyhillekin”.[4]
»They (Republicans) didn’t start thinking of the old common fellow till just as they started out on the election tour. The money was all appropriated for the top in the hopes that it would trickle down to the needy. Mr. Hoover was an engineer. He knew that water trickled down. Put it uphill and let it go and it will reach the dryest little spot. But he didn’t know that money trickled up. Give it to the people at the bottom and the people at the top will have it before night anyhow. But it will at least have passed through the poor fellow’s hands. They saved the big banks but the little ones went up the flue»
(Will Rogers)
Rogersin vitsissä Hoover oli insinööri, joka tiesi veden valuvan alaspäin.[5] Hooverin seuraaja Franklin Delano Roosevelt uskoi sen sijaan keynesiläiseen ”pump priming” -ajatukseen, että rahaa pitäisi antaa työtä tekevälle väestönosalle ja yritykset kasvattaisivat tuotantoa ja palkkaisivat lisää työntekijöitä vastatakseen esiintyvään kulutuskysyntään.[6]
Presidentti Reagan hyväksyi veronleikkaukset sisältäneen lain elokuussa 1981. Väite siitä, että Reaganin veronleikkaukset kasvattivat taloutta 1980-luvulla on vielä tänäkin päivänä kiivas väittelynaihe taloustieteilijöiden keskuudessa. Vuodesta 1981 Yhdysvaltojen keskuspankin Paul Volcker samanaikaisesti pudotti ohjauskorkoa ja ohjauskorko oli laskusuunnassa vuosikymmenen ajan. Vuoden 1981 toukokuun huippukorkeasta 20 prosentin ohjauskorosta oli laskettu yhdeksän prosentin tasolle vuoden 1982 lopussa. Matalampi ohjauskorko kiihdyttää taloutta.[7]
1980-luvulla Reaganin ollessa presidenttinä Yhdysvaltojen talous kasvoi. Vuonna 1984 talouskasvu oli 7,3 prosenttia. Yhdeksi talouskasvun syyksi on esitetty puolustusbudjetin kasvatus 325 miljardista dollarista vuonna 1980 vuoden 1987 456 miljardiin dollariin. Väittämän mukaan kasvaneella puolustusbudjetilla olisi ollut kerrannaisvaikutuksia.[8] Toinen Reaganin kaudella vaikuttanut tekijä oli öljyn hinnan merkittävä lasku. 1970-luvun öljykriiseistä siirryttiin 1980-luvun öljyn ylituotantoon, joka romahdutti öljyn hinnan. Osa öljyn hinnan laskusta johtui vahvistuneesta dollarista.[9] Vuonna 1986 taloustieteilijät arvioivat öljyn hinnan laskun muodostavan pääosan talouskasvusta.[10]
”Reaganomicsin” on osoitettu 1980-luvulta asti jyrkästi kiihdyttäneen tulojen epätasaista jakautumista ja kasautumista rikkaimmille.[11][12]
Taloustieteilijä Milton Friedman toimi Reaganin taloudellisena neuvonantajana.[13] Vuonna 1976 Friedman oli kannattanut julkisesti tasaveroa People-lehden haastattelussa.[14]
Kansasin osavaltiossa republikaanien kuvernööri Sam Brownback teki osavaltiossa epäonnistuneen valumaefektikokeilun vuonna 2013. Brownback lupasi työpaikkojen lukumäärän kasvavan, osavaltioon muuttavan lisää ihmisiä ja käytettävissä olevien tulojen kasvavan. Brownback asetti kaikille tavoitteille numeeriset tavoitteet. Viisi vuotta myöhemmin tarkasteltuna kaikki metriikat olivat kehittyneet vastoin kuvernöörin odotuksia. Jopa oman puolueen ihmiset kääntyivät Brownbackiä vastaan.[15]
Katolisen kirkon paavi Franciscus:
»Some people continue to defend trickle-down theories which assume that economic growth, encouraged by a free market, will inevitably succeed in bringing about greater justice and inclusiveness in the world. This opinion, which has never been confirmed by the facts, expresses a crude and naive trust in the goodness of those wielding economic power and in the sacralised workings of the prevailing economic system. Meanwhile, the excluded are still waiting.»
([16])
IMF:n 150 maata käsittäneen tutkimuksen mukaan alaspäin valuminen ei pidä paikkaansa. 20 %:n suurituloisimpien osuuden tulojen kasvatus yhdellä prosentilla hidastaa talouskasvua 0,1 prosentilla. Päinvastoin, 20 %:n pienituloisimpien osuuden tulojen kasvatus yhdellä prosentilla kiihdyttää talouskasvua 0,4 prosentilla. Tutkimus rakentui pohjalle jota ovat tehneet muut instituutiot ja taloustieteilijä Joseph Stiglitz.[18][3]
Vuonna 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin verosuunnitelmaa perusteltiin valumaefektillä. Verouudistuksen tarkoituksena oli kiihdyttää talouskasvua ja kannustaa investointien tekemiseen. Verotuksen uudistamista perusteltiin sanomalla, että uudistus on tehty auttamaan rikkaita, jotta rikkaat voisivat auttaa paremmin köyhiä. Logiikka oli sellainen, että rikkaille annetut veronalennukset johtavat työntekijöiden palkkojen nousuun, joka johtaa käytettävissä olevien tulojen kautta kulutuskysynnän kasvuun. Rikkaille suunnattu veronleikkaus siis johtaisi epäsuoriin hyötyihin keski- ja alaluokalle.[19]
Trumpin valumaefektillä perusteltu verouudistus kohtasi kritiikkiä demokraattiselta puolueelta ja itsenäisiltä analyytikoilta.[20]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
