Vahataulu
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vahataulu (lat. tabella) oli antiikissa ja keskiajalla käytetty puinen tai norsunluinen levymäinen kirjoitusalusta, joka oli sivelty ohuella vahakerroksella. Kirjoitus piirrettiin vahatauluun puikolla (stilus). Vahatauluja käyttivät sekä kreikkalaiset että roomalaiset.[1] Kun kaksi kirjoitustaulua sidottiin yhteen siten, että ne voitiin kääntää vastakkain, syntyi diptyykki. Sen sisäpinnat vahattiin kirjoittamista varten ja ulkopuoli koristeltiin kohokuvilla.[2] Toisiinsa voitiin liittää useampiakin levyjä.