Urheiluvuosi 1990 käsittelee vuoden 1990 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Pikafaktoja Urheiluvuodet, Vuodet ...
Sulje
- Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat 10.2. Minskissä, Neuvostoliitossa, mutta lämpöaallon vuoksi siellä kilpailtiin vain normaalimatkat ja loput mestaruudet ratkaistiin maaliskuussa Norjan Oslossa ja Suomen Kontiolahdella. Sekä miehet että naiset kilpailivat neljässä lajissa. Neuvostoliitto voitti neljä mestaruutta ja Itä-Saksa kaksi. Svetlana Davidova voitti kolme kultaa ja sai yhden hopean.[2]
- Maailmancupkaudella 1989–1990 miesten kokonaiskilpailun voitti Neuvostoliiton Sergei Tšepikov neljän pisteen erolla Norjan Eirik Kvalfossiin ja 35 pisteen erolla maanmieheensä Valeri Medvedtseviin. Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Tšekkoslovakian Jiřína Adamičková 30 pistettä Norjan Anne Elvebakkin ja 32 pistettä Neuvostoliiton Jelena Golovinan edellä.[3]
- Rallin maailmanmestaruussarjaan kuului 12 osakilpailua. Toyotalla ajanut Carlos Sainz keräsi 140 pistettä ja voitti mestaruuden 45 pisteen erolla Lancialla ajaneeseen Didier Aurioliin ja 55 pisteen erolla toiseen Lancia-kuljettajaan Juha Kankkuseen. Sainz voitti neljä osakilpailua. Lancia voitti valmistajien mestaruuden kuuden pisteen erolla Toyotaan.[4]
- Formula 1:n 16 osakilpailua käsittänyt maailmanmestaruuskausi alkoi 11.3. Yhdysvaltain Phoenixissa ja päättyi 4.11. ajettuun Australian GP:hen. Brasilialainen McLaren-kuljettaja Ayrton Senna oli kauden aikana nopein kuudessa osakilpailussa ja voitti maailmanmestaruuden seitsemän pisteen erolla viisi osakilpailua voittaneeseen ranskalaiseen Ferrari-kuljettajaan Alain Prostiin. Kolmanneksi sijoittui kaksi viimeistä osakilpailua voittanut brasilialainen Benetton-kuljettaja Nelson Piquet. McLaren voitti tallimestaruuden.[5]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 7.–21.10. Sydneyssä, Australiassa. Henkilökohtaisen kilpailun loppuottelussa Uuden-Seelannin Susan Devoy voitti Englannin Martine Le Moignanin 3–0. Pronssia sai Australian Danielle Dradey. Joukkuekilpailun loppuottelussa Englanti voitti Australian 2–1, ja pronssille sijoittui Uusi-Seelanti.[38]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 6.–11.11. Toulousessa, Ranskassa. Pakistanin Jansher Khan voitti loppuottelussa Australian Chris Dittmarin 3–1.[39]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 24.3. Aix-les-Bainsissa, Ranskassa. Miesten 12,2 kilometrin pituisen kilpailun voitti Marokon Khalid Skah ennen Kenian Moses Tanuita ja Julius Koriria. Naisten 6,0 kilometrin kilpailun voitti Yhdysvaltain Lynn Jennings, ja seuraaviksi sijoittuivat Portugalin Albertina Dias ja Neuvostoliiton Jelena Romanova. Miesten joukkuekilpailun voitti Kenia ja naisten Neuvostoliitto.[47]
- Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailut 14.10. Dublinissa, Irlannissa. Parhaat 15 kilometrin matkalla olivat Romanian Iulia Negura, Yhdysvaltain Francie Larrieu Smith ja Kiinan Zhong Huandi.[48]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 27.8.–1.9. Splitissä, Jugoslaviassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 12 kultaa ja yhteensä 34 mitalia voittanut ja viimeistä kertaa omalla joukkueellaan EM-kilpailuissa esiintynyt Itä-Saksa, yhdeksän kultaa ja 18 mitalia voittanut Iso-Britannia sekä kuusi kultaa ja 21 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille pääsi 20 maata. Kolmeen kultamitaliin ylsi itäsaksalainen pikajuoksija Katrin Krabbe. Ranskan miesten pikaviestijoukkue, jossa juoksivat Max Morinière, Daniel Sangouma, Jean-Charles Trouabal ja Bruno Marie-Rose, paransi maailmanennätyksen aikaan 37,79.[49]
Viitteet
Siukonen & Ahola 1991, s. 75, 185
Siukonen & Ahola 1991, s. 66, 75–76, 187–188
Siukonen & Ahola 1991, s. 76, 188
Siukonen & Ahola 1991, s. 145, 233
Siukonen & Ahola 1991, s. 75–76, 138, 232–233
Siukonen & Ahola 1991, s. 92, 202
Siukonen & Ahola 1991, s. 93, 202
Siukonen & Ahola 1991, s. 94, 202
Siukonen & Ahola 1991, s. 80, 212
Siukonen & Ahola 1991, s. 86–87, 91, 209
Siukonen & Ahola 1991, s. 95, 210
Siukonen & Ahola 1991, s. 219
Siukonen & Ahola 1991, s. 120, 219
Siukonen & Ahola 1991, s. 100, 221
Siukonen & Ahola 1991, s. 75, 221
Siukonen & Ahola 1991, s. 147, 222
Siukonen & Ahola 1991, s. 63–65
Siukonen & Ahola 1991, s. 136
Siukonen & Ahola 1991, s. 63, 249–250
Siukonen & Ahola 1991, s. 66, 249
Siukonen & Ahola 1991, s. 67, 250
Siukonen & Ahola 1991, s. 58, 250
Siukonen & Ahola 1991, s. 67, 237
Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11, s. 197, 255. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
Siukonen & Ahola 1991, s. 53–55
Siukonen & Ahola 1991, s. 73, 76, 197
Siukonen & Ahola 1991, s. 78, 238
Siukonen & Ahola 1991, s. 76, 285
Siukonen & Ahola 1991, s. 134, 136, 265
Siukonen & Ahola 1991, s. 140, 265
Siukonen & Ahola 1991, s. 75, 270
Siukonen & Ahola 1991, s. 61, 270
Siukonen & Ahola 1991, s. 78, 288
Siukonen & Ahola 1991, s. 288
Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 162, 203–209. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.