From Wikipedia, the free encyclopedia
Ukrainassa järjestettiin 31. lokakuuta 2004 presidentinvaalien ensimmäinen kierros, missä istuva presidentti, Leonid Kutšma, ei enää ollut ehdokkaana. Vaalien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan pääehdokkaista, ei länsimielinen Viktor Juštšenko eikä Venäjän näkyvästi tukema Viktor Janukovytš onnistunut keräämään yli puolta annetuista ääneistä. Vaalien toinen kierros kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä käytiin 21. marraskuuta 2004. Janukovytš julistettiin ensin voittajaksi, mutta 3. joulukuuta Ukrainan korkein oikeus mitätöi tuloksen ilmenneiden väärinkäytösten vuoksi. Vaalien toinen kierros käytiin uudelleen 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko joka sai 52 prosenttia äänistä. Etyjin tarkkailijoiden mukaan uusintavaalissa oli paljon vähemmän väärinkäytöksiä kuin aikaisemmilla kierroksilla. Juštšhenkon voittoa on kutsuttu Oranssiksi vallankumoukseksi.[1]
 | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| Toisen kierroksen uusinnan äänijakauma hallintoalueittain | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
Ensimmäisellä kierroksella vaalitulos oli seuraava:
Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella annettiin noin 1 500 000 poissa olevien ääntä. Äänestysalueeltaan poissa olevien äänillä voidaan yrittää äänestää useampaan kertaan. Ukrainan presidentti Kutšma kieltäytyi vahvistamasta Ukrainan parlamentin hyväksymää lakia poissa olevien äänien mitätöimisestä presidentinvaalien toisella kierroksella.
Presidentinvaalien toisella kierroksella Venäjän hallituksen kannattama pääministeri Viktor Janukovytš voitti länsimielisen haastajan, Viktor Juštšenkon. Vladimir F. Janukovytš sai 49,46 prosenttia äänestä (15 093 691) ja Vladimir A. Juštšenko 46,61 prosenttia (14 222 289). Kumpaakin ehdokasta vastaan äänesti 2,31 prosenttia äänestäjistä.
Lännen rahoittaman ovensuukyselyn mukaan 54 prosenttia äänestäjistä olisi kannattanut Viktor Juštšenkoa ja vain 43 prosenttia pääministeri Viktor Janukovytšia. Toisen ovensuukyselyn mukaan Juštšenko olisi johtanut Janunovitšia prosentein 49,4–45,9. Vaalitulos johti mielenosoituksiin muun muassa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa ja joissain Länsi-Ukrainan kaupungeissa, kuten Lvivissa.
Heti vaalituloksen selkiinnyttyä maanantaina 22. marraskuuta 2004 Venäjän presidentti Vladimir Putin soitti pääministeri Viktor Janukovytšille onnitellen tätä vaalivoitosta. Putinin lehdistösihteeri Aleksei Gromovin mukaan puhelinkeskustelussa korostettiin sitä, että vaalikamppailu oli kiihkeä, mutta avoin sekä reilu ja että vaalitulos oli vakuuttava. 23. marraskuuta 2004 Putin kuitenkin ilmoitti, ettei Venäjä tunnusta vaalitulosta, koska sitä ei ole vielä Ukrainassa virallisesti vahvistettu ja suositteli samaa muillekin.
Venäjän duuma äänesti 24. marraskuuta 2004 Ukrainan keskusvaalilautakunnan julistamasta vaalituloksesta ja hyväksyi julkilausuman äänin 423–0, kuuden edustajan pidättäytyessä, että se hyväksyy Ukrainan presidentinvaalien tuloksen.
24. marraskuuta 2004 Juštšenkon kampanjatoimisto väitti Venäjän lähettäneen erikoisjoukkoja Kiovaan, ja ne olisivat laskeutuneet Borispolin kansainväliselle lentokentälle. Sekä Venäjän sisäministeriö että Ukrainan puolustusministeriö kiistivät, että maassa olisi venäläisjoukkoja. 25. marraskuuta 2004 Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov lehdistötilaisuudessa kiisti, että GRU:n erikoisjoukkoja olisi Irakissa, Georgiassa tai Ukrainassa ja väitti huhujen tarkoituksena olevan vahingoittaa maiden välisiä ystävällisiä suhteita.
EU:n, Etyjin ja Yhdysvaltain mielestä vaalit olivat epädemokraattiset ääntenlaskennan ja vaaliluettelon puutteellisuuksien vuoksi. Juštšenko oli saanut yllättävän paljon ääniä itäisestä Ukrainasta. Pääkaupunki Kiova ja Länsi-Ukrainan henkinen keskus Lviv kieltäytyivät hyväksymästä vaalitulosta. Myös Ivano-Frankovsk piti opposition edustajaa vaalien voittajana.
EU päätti kutsua Ukrainan suurlähettiläät EU-maissa selittämään EU-maiden ulkoministereille tilannetta. Ukrainan parlamentti päätti vaalituloksen vahvistamisesta. Ukrainan vaaleihin osallistui noin 5 000 kansainvälistä vaalitarkkailijaa.
Euroopan unionin silloisen puheenjohtajamaan Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenenden kertoi, että Ukrainan vaalit otetaan esille 25. marraskuuta 2004 alkavassa EUn ja Venäjän välisessä huippukokouksessa. EUn hyväksymän linjan mukaisesti kutsui Suomen ulkoasiainministeriö 23. marraskuuta 2004 Ukrainan Suomen suurlähettilään Oleksandr Maidannykin alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan kuultavaksi koskien EU:n kantoja Ukrainan presidentinvaaliasiassa.
24. marraskuuta 2004 ilmoitti EU-puheenjohtajamaan Hollannin suurlähettiläs Kiovassa, että erikoislähettiläs Niek Biegman tuo kirjeen Ukrainan valtiojohdolle EU:lta. EUn korkea-arvoinen ulkopoliittinen edustaja, Javier Solana, ilmoitti, ettei EU hyväksy vaalia, minkä tulos on petollinen. Naton pääsihteeri, hollantilainen Jaap de Hoop Scheffer, ilmoitti, että vaalitulos tulee tarkastaa.
Yhdysvaltain ulkoasiainministeri Colin Powell totesi 24. marraskuuta 2004, etteivät Yhdysvallat hyväksy Ukrainan vaalitulosta, minkä oppositio väittää olevan väärennetty ja haastoi entisen neuvostoblokin viranomaiset päättämään, ovatko he demokratian puolella vai eivät. Ellei Ukrainan hallitus toimisi välittömästi ja vastuullisesti, olisi siitä seurauksia Ukrainan toiveille osallistua euroatlanttiseen integraatioon ja henkilöille, jotka ovat vastuullisia petoksen harjoittamisesta. Powell ei täsmentänyt tämän tarkemmin, mitä Yhdysvallat aikoi, mutta lausunnon voidaan arvella tarkoittaneen Ukrainan mahdollista jäsenyyttä Natossa sekä viisumien myöntämättä jättämistä henkilöille, joiden voidaan katsoa ryhtyneen vaalipetokseen.
25. marraskuuta 2004 EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa todettiin, että Ukrainan tulisi ratkaista vaaleihin liittyvä ongelma. EU edellytti toimia Ukrainan hallitukselta, kun taas Venäjän presidentti Putinin mielestä asia pitäisi antaa Ukrainan oikeusistuimen ratkaistavaksi. Oppositio haastoi vaalilautakunnan oikeuteen väärinkäytöksistä.
25. marraskuuta 2004 ilmoitti Ukrainan apulaistalousministeri Oleh Hayduk, 39, eroavansa hallituksesta vastalauseeksi Ukrainan presidentinvaalien petolliselle ääntenlaskennalle. Hayduk oli toiminut ministerinä 21. huhtikuuta 2004 alkaen. Ukrainan korkein oikeus kielsi Ukrainan keskusvaalilautakuntaa vahvistamasta presidenttiä ennen kuin vaaleja koskevat valitukset olisi käsitelty. Käsittely aloitettiin 29. marraskuuta 2004 kello 11. Ratkaisuksi Ukrainan presidenttiongelmaan tarjosi Ukrainan kommunistisen puolueen johtaja Petro Simonenko presidentin viran lakkauttamista, jotta kilpailevilta klaaneilta menisivät presidentin tehtävään liittyvät motiivit.
Tapaninpäivän vaaleihin, missä uusittiin presidentinvaalien toinen kierros, Etyj lähetti 1 142 vaalitarkkailijaa, mikä on Etyjin historian suurin. Kaiken kaikkiaan akkreditoivia vaalitarkkailijoita oli yli 5 000. Suomesta vaalitarkkailijoita oli 10 ja Ruotsista 24.
Ukrainan kansallisen pelastuksen komitea Naša Ukraina -ryhmittymän johtaja Juštšenkon johdolla julisti poliittisen yleislakon aamupäivälle 25. marraskuuta 2004. Kansallisen pelastuksen komitea muodosti itselleen toimeenpanevan komitean, minkä puheenjohtajaksi tuli Ukrainan parlamentin varapuhemies Aleksandr Ziženko. Kansallisen pelastuksen komitean toimeenpanevaan komiteaan valittiin muuta 15 henkilöä.
Yleislakkoa varten perustettiin kansallinen lakkokomitea, minkä johtajaksi tuli Ukrainan yrittäjien ja teollisuusmiesten puolueen johtaja Anatolij Kinah. Komitean tarkoituksena oli koordinoida yleislakko laillisessa järjestyksessä vakauden säilyttämiseksi Ukrainassa. Yleislakkokomitea kokoontui ammattiliittojen talolle.
Thserkasskij Avtobus -tehdas ja sen tytäryhtiö Avtobusnoi salon Bogdan pysäyttivät osan tuotannostaan. Myös kahvia ja teetä jalostava Monomah -yhtiö Kiovan alueella meni lakkoon. Rivnin konditoriatehdas ja Kiovan alueelta Ekotehnika menivät lakkoon samoin kuin lvivilainen olutpanimo sekä Kiovan Karl Marxille nimetty konditoriatehdas. Aikaisemmin lakosta ilmoitti vakuutusyhtiö Kiev-Energo-Polis ja Vinnitsabythim sekä Volynskin silkkikombinaatti.
29. marraskuuta 2004 kello 11 aloitti Ukrainan korkein oikeus presidentinvaalin toisen kierroksen väärinkäytösten tutkimisen. Ukrainan parlamentti on ottanut kantaa presidentinvaalien toisen kierroksen tuloksiin todeten, ettei vaaleissa toteutunut kansan tahto. Juštšenko on vaatinut presidentinvaalien toisen kierroksen järjestämistä uudelleen 12. joulukuuta 2004. Koillis-Ukrainassa taas on vaadittu kansanäänestyksen järjestämistä 5. joulukuuta 2004 siitä, muodostetaanko kaakkoisista alueista ja Krimin autonomisesta tasavallasta Kaakkois-Ukrainan autonominen tasavalta. Juštšenko pitää kansanäänestyshankkeita Ukrainan rikoslain 110. luvun vastaisina ja vaatii joitain aluejohtajia rikosoikeudelliseen vastuuseen. Puolan parlamentin, Sejmin, puhemies on saapunut Kiovaan keskustelemaan tilanteesta presidentti Kutshman, Ukrainan parlamentin puhemies Litvinin, pääministeri Janukovytšin sekä oppositiojohtaja Juštšenkon kanssa.
3. joulukuuta 2004 Ukrainan korkein oikeus päätti seitsentuntisen kokouksen jälkeen julistaa Ukrainan keskusvaalilautakunnan päätöksen, minkä mukaan Janukovytš presidentinvaalit, mitättömäksi. Presidentinvaalien toinen kierros olisi järjestettävä uudelleen ehdokkaiden välillä 5. joulukuuta 2004 ja 26. joulukuuta 2004 välisenä aikana. Keskusvaalilautakunta päätti järjestää vaalit 26. joulukuuta 2004.
Presidentinvaalien toisen kierroksen uusintaan oli ilmoittauduttava 15. joulukuuta 2004 mennessä. Janukovytšin ehdokkuus ei ollut aikaisemmin varma, koska Janukovytš tarjoutui luopumaan ehdokkuudestaan, mikäli Juštšenkokin tekisi niin. Mikäli Janukovytš ei olisi ilmoittautunut ehdokkaaksi, olisi vaalit käyty Juštšenkon ja presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi tulleen ehdokkaan, Ukrainan Sosialistipuoluetta edustavan Oleksandr O. Morozin kesken, joka sai ensimmäisellä kierroksella 6 prosenttia äänistä.
Kutšman tarkoituksena oli ehdotuksellaan käydä kokonaan uudelleen presidentinvaalit, mutta Juštšenkoa tukevat ryhmä ei kannattanut sitä, vaan piti kiinni korkeimman oikeuden päätöksestä presidentinvaalien toisen kierroksen uusimisesta. Tätä varten piti säätää vaalilaki, minkä ehtona Janukovytšin kannattajat pitivät perustuslain muutosta parlamentaarisempaan suuntaan muun muassa hallitusta muodostettaessa siten, että presidentti saa suoraan valita enää vain ulkoasiainministerin ja puolustusministerin ja että pääministerin asemaa vahvistetaan.
Vaalilaki säädettiin, jotta presidentinvaalin toisen kierroksen uusinta voidaan järjestää korkeimman oikeuden edellyttämällä tavalla, mutta toisaalta presidentin virka ei ole enää sama kuin mistä toisella kierroksella kilpailtiin, koska perustuslaki on muuttunut. Tämä tasapainottaa vallankäyttöä ja toisaalta saanee vaatimuksen autonomisten tasavaltojen määrän lisäämisestä ja muodostettujen autonomisten tasavaltojen yhdistämisestä Kaakkois-Ukrainan autonomiseksi tasavallaksi hiljenemään. Lainmuutokset säädettiin 8. joulukuuta 2004.
Vaalien toinen kierros käytiin 26. joulukuuta 2004 ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšhenko saaden yli 52 prosenttia äänistä. Etyjin tarkkailijaryhmän päällikkö Bruce George totesi seuraavana päivänä, että vaalien uusintakierros oli jo lähellä Etyjin normien täyttymistä.[2] Venäjää ei länsimaisten tarkkailijoiden suorittama vaalitarkkailu tyydyttänyt, vaan Venäjän ulkoasiainministeriön edustaja antoi kaksi päivää vaalien jälkeen lausunnon koskien Etyjin vaalitarkkailua, missä se piti Ukrainan presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta kyseenalaisena.
Lausunnossa kiinnitettiin huomiota Etyjin tekemiin havaintoihin, mutta tehtiin vaalien riittävästä standardinmukaisuudesta toisenalaiset johtopäätökset. Venäjän ulkoministeriön edustaja huomautti, että tulkinnat Etyjin ja Venäjän välillä eroavat myös Uzbekistanin vaaleista, missä vaalit olivat Venäjän mukaan riittävän demokraattiset ja läpinäkyvät, mitä ne taas Etyjin mielestä eivät olleet.
Presidentinvaalien jälkeen Ukrainan liikenneministeri löytyi päivä presidentinvaalien jälkeen saunastaan ammuttuna. Yhden näkemyksen mukaan kysymyksessä oli itsemurha. Tapauksen arveltiin liittyvän siihen, että liikenneministeri vastaa Ukrainassa niin rautatie- kuin jokiliikenteestäkin ja kykenee asettamaan tariffeja suurteollisuudelle. Asian arveltiin liittyvän siihen, että Jushenkon esikunta voi hänen presidentiksi tultuaan järjestää tutkinnan.
Presidentti Kužman uskottavuuden Ukrainassa vieneen toimittaja Heorhij Gongadzen murhatutkimusten yhteydessä todistajaksi kutsuttu entinen sisäasiainministeri löytyy kuolleena kaksi kertaa pistoolilla päähän ammuttuna, mitä tutkitaan aluksi itsemurhana.
Noin kolmetuhatta valtionyrityksen yksityistämistä meni uuteen tutkintaan ja Kužman vävyn ulkomaisia tarjouksia halvemmalla yksityistämän terästehtaan yksityistäminen meni uudelleen tutkintaan.
Ukrainan pääministeriksi nimittiin Julija Tymošenko, joka peruutti valtiovierailunsa Moskovaan. Moskovan yleinen syyttäjä piti edelleen voimassa kansainvälisen etsintäkuulutuksen myös kaasuprinsessana aikaisemmin tunnetuksi tulleesta Tymošenkosta, jota hän epäili venäläisen virkamiehen lahjonnasta yksityistämisen yhteydessä.
Oranssilinjauksen mukaisesti Ukraina alkoi pyrkiä Naton ja EU:n jäseneksi.
Vaalitarkkailun erimielisyyksien takia Venäjän ja Etyjin suhteet huononivat pitkäksi aikaa.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
_(cropped).jpg)
