arabiankielinen satukokoelma From Wikipedia, the free encyclopedia
Tuhat ja yksi yötä (suomennettu myös monella muulla nimellä; arab. أَلْف لَيْلَة وَلَيْلَة, ʾAlf layla wa-layla) on arabiankielinen satukokoelma, joka muodostuu kehyskertomuksesta ja lukemattomista tarinoista, joiden joukossa on historiallisia kertomuksia, eroottisia ja rakkaustarinoita, veijaritarinoita, runoja ja uskonnollisia legendoja. Kehyskertomuksessa prinsessa Šeherazade kertoo kuningas Šahryārille jännittäviä tarinoita joka yö tuhannen ja yhden yön ajan välttyäkseen teloitukselta.
Tuhannesta ja yhdestä yöstä ei ole lopullista kanonisoitua versiota. On vain eri aikakausilta olevia useita versioita, jotka sisältävät eri kertomuksia. Tarinakokoelman islamilainen sävy tulee sen myöhäisemmistä kerroksista, jotka syntyivät Bagdadissa ja Kairossa. Niissäkin saduissa, jotka sisältyvät lähes kaikkiin julkaisuihin on merkittäviä juonellisia ja tyylillisiä eroavaisuuksia.[1] Viimeisen silauksensa ja nykyisen nimensä satukokoelma sai Egyptissä 1300- ja 1400-luvuilla.[1]
Jotkut eurooppalaiset orientalistit ovat löytäneet Tuhannelle ja yhdelle yölle intialaisen tai persialaisen eli iranilaisen alkuperän. Intialaista alkuperää puoltaa se, että kehyskertomuksen elementit esiintyivät intialaisissa saduissa jo ennen Tuhatta ja yhtä yötä. Persialaisuuteen viittaa se, että kehyskertomuksen henkilöt ovat persialaisia, kuten myös se, että varhaisimmat arabialaiset viittaukset kokoelmaan 900-luvulta kertoivat kokoelmalla nimeltä Tuhat yötä olleen persialaisen esikuvan nimeltä Hezar afsan ‘Tuhat tarinaa’. Nämä lähteet eivät kuitenkaan puhu mitään muiden tarinoiden kuin kehyskertomuksen sisällöstä.[2]
Kairolainen juutalainen lääkäri ja kirjakauppias mainitsi 1100-luvun puolivälissä muistiinpanoissaan satukokoelman nimeltä Tuhat ja yksi yötä ensimmäistä kertaa fyysisenä kirjana ja käytti siitä samalla ensimmäistä kertaa sen nykyistä nimeä.[2]
Varhaisin säilynyt kirjoitettu Tuhannen ja yhden yön kokoelma on kolmiosainen arabiankielinen käsikirjoitus, joka on luultavasti kirjoitettu 1400-luvun puolivälissä. Tätä satuun numero 282 päättyvää fragmentaarista käsikirjoitusta ranskalainen Antoine Galland käytti ensimmäisessä eurooppalaisessa käännöksessään 1700-luvun alussa. Tämän käsikirjoituksen lisäksi Gallandia edeltäviä käsikirjoituksia tunnetaan noin kymmenen, ja lisäksi joitain turkinkielisiä käännöksiä. Galland täydensi ranskankielistä käännöstään saduilla muistakin lähteistä, joita kaikkia ei ole tunnistettu. Jo ennen Gallandin käännöstä kokoelman kehyskertomuksen elementtejä oli näkynyt italialaisessa renessanssikirjallisuudessa 1400- ja 1500-luvuilla. Tämä on tulkittu niin, että tarinat saattoivat tulla Eurooppaan suullisena perimätietona.[2]
Eurooppalaiset tutkijat alkoivat etsiä kokoelman alkuperäisiä käsikirjoituksia ja löysivätkin useita. Tutkijat jakavat Tuhannen ja yhden yön käsikirjoitukset niiden sisällön perusteella useisiin ryhmiin. Niistä tärkein tunnetaan Zotenbergin egyptiläisenä resensiona, ja sitä on käytetty useimpien eurooppalaisten käännösten pohjana.[2]
Gallandin ranskankielisestä käännöksestä tuli Euroopassa heti hyvin suosittu. Se synnytti orientaalisen kirjallisuuden tyylisuunnan ja lisäsi kiinnostusta itämaiden tutkimukseen. Tuhannen ja yhden yön tarinoista on tullut oleellinen osa eurooppalaista kansankirjallisuutta, ja 1900-luvulla niistä on tehty lukemattomia elokuvia. Tunnetuimmat sadut ”Aladdin”, ”Ali Baba” ja ”Sindbad Merenkulkija” ovat myös antaneet lännessä nimensä lukemattomille asioille, kuten yrityksille.[2]
.jpg)
Kaikki Tuhannen ja yhden yön versiot sisältävät saman kehyskertomuksen. Siinä prinsessa Šeherazade kertoo henkensä pitimiksi tarinoitaan julmalle Šahryār-kuninkaalle, jotta tämä ei surmaisi Šeherazadea, kuten hän on surmannut kaikki muut nuoret vaimonsa hääyötä seuranneena aamuna. Šeherazaden taktiikkana on jättää jokainen tarina kesken jännittävimmässä kohdassa, jotta kuninkaan mielenkiinto säilyisi seuraavaan yöhön saakka.[2]
Tuhannen ja yhden yön tarinat kuvaavat aikansa muslimimaailman elämää etenkin Egyptissä mamelukkien aikana. Kauppiasluokan eettiset arvot tulevat selkeästi esiin. Tarinat ovat usein leikillisiä ja seksuaalisia, ja niissä nautitaan erilaisia päihdyttäviä aineita.[2] Euroopassa saduista toimitettiin lapsille sopivia versioita, joissa seksiä ja väkivaltaa on karsittu.[1]
Monissa tarinoissa on sisäkkäisiä tarinoita, joita hahmot kertovat. Tarinat ovat hyvin monimuotoisia, ja niihin kuuluu kansantaruja, satuja, romansseja, uskonnollisia kertomuksia, opettavaisia kertomuksia, eläinsatuja, vitsejä ja anekdootteja, jotka ovat usein peräisin klassisesta arabialaisesta kirjallisuudesta tai erilaisista nimettömistä tarinakokoelmista.[2]
Tutkijat ovat jakaneet tarinat eri kerrostumiin, kuten intialaiseen kerrostumaan, iranilaiseen kerrostumaan, bagdadilaiseen kerrostumaan ja kairolaiseen kerrostumaan. Näiden kerrostumien rajat eivät ole selväpiirteisiä, ja Tuhatta ja yhtä yötä voikin verrata palatsiin, joka on koottu aina edellisen palatsin raunioista.[2]
Monessa bagdadilaisen kerrostuman tarinassa esiintyy oikeastikin elänyt kalifi Harun al-Rašid. Näissä bagdadilaisissa saduissa ei ole yliluonnollista ainesta, kuten varhaisemmissa ja myöhemmissä kerrostumissa on.[1] Kairolaiseen kerrostumaan kuuluu vanhoja egyptiläisiä tarinoita, joista jotkin saattoivat olla säilyneet koptien suullisessa perinteessä faaraoiden ajoista lähtien. Kairossa kokoelmaan tuli myös juutalaista tarinaperinnettä.[1]
Näiden kerrostumien lisäksi satukokoelmassa on myöhemmin muualta lisättyä sisältöä, kuten persialaiset Sindbadin tarinat. Jotkin näistä tarinoista oli lisätty jo eurooppalaisia käännöksiä edeltäneeseen turkkilaiseen käännökseen, mutta myös eurooppalaiset kääntäjät tekivät paljon lisäyksiä.[2]
|
|
Tuhannen ja yhden yön tarinoiden eri osista on tehty lukuisia käännöksiä suomeksi. Näistä varhaisin on F. Hoffmanin vihkonen Tuhat ja yksi yötä, kokous itämaan satuja (1874–1877). Ensimmäinen yritys suomentaa kaikki tarinat oli vuosina 1878–1880, jolloin ilmestyi kolmiosainen kirjasarja G. E. Eurénin suomentamana. Tällöin nimenä oli Tuhannen ja yksi yötä. Sarjan suomentaminen jäi kuitenkin kesken. Toistaiseksi kattavimman käännöksen muodostaa J. A. Hollon ja Elina Vaaran Tuhatyksi yötä -käännös vuosilta 1956–1957, joka on käännetty tanskalaisen J. Østrupin laatimasta skandinaavisesta käännöksestä, joka taas pohjautuu Kairossa 1890 toimitettuun neliosaiseen standardipainokseen. Vuonna 1975 julkaistiin Veijo Meren valikoimana ja Heidi Järvenpään suomentamana osa kokoelman eroottisista kertomuksista ja veijaritarinoista Richard Burtonin vuosina 1885–1888 ilmestyneen englanninkielisen laitoksen The Book of the Thousand Nights and a Night pohjalta.
Vuonna 2010 tarinoista ilmestyi uusi, Jaakko Hämeen-Anttilan suomennos Tuhat ja yksi yötä (Otava, 2010), jonka on kuvittanut Heli Hieta. Se on ainoa suoraan alkutekstistä ilman välikieliä tehty suomennos lukuun ottamatta Hämeen-Anttilan aiemmin suomentamaa kokoelmaa Kuka murhasi Kyttyräselän?.[3] Se pohjautuu pääosin Kairossa vuonna 1835 ilmestyneeseen Bulaq I-laitokseen ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen editioihin.[4][5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
