From Wikipedia, the free encyclopedia
Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, lyhenteenä Tataarien ASNT (ven. Тата́рская Автоно́мная Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Tatarskaja Avtonomnaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, tat. Татарстан Автономияле Совет Социалистик Республикасы, Tatarstan Avtonomiyəle Sovyet Sotsialistik Respublikası, ﺗﺎﺗﺎﺭﺳﺗﺎن ﺋﺎۋﺗِوُﻧِوُﻣﻳﻪﻟئ ﺳِوُۋﺌﺖ ﺳِوُﺗﺳﻳﺎﻟﻳﺳﺗﻳﻙ ﺭﺌﺳﭘِوﺒﻟﻳﻜﺎﺳئِ) oli Neuvostoliitolle kuulunut autonominen neuvostotasavalta Venäjän SFNT:ssä. Se käsitti nykyisen Tatarstanin alueen.
| Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta Татарская Автономная Советская Социалистическая Республика Татарстан Автономияле Совет Социалистик Республикасы ﺎﺗﺎﺭﺳﺗﺎن ﺋﺎۋﺗِوُﻧِوُﻣﻳﻪﻟئ ﺳِوُۋﺌﺖ ﺳِوُﺗﺳﻳﺎﻟﻳﺳﺗﻳﻙ ﺭﺌﺳﭘِوﺒﻟﻳﻜﺎﺳئِ |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (1920–1990) sosialistinen neuvostotasavalta (1990–1991) |
||
| osa | Neuvostoliittoa | ||
| Pääkaupunki | Kazan | ||
| 55°47′ N 49°10′ E | |||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 67 836 km² km² | ||
| Väkiluku | 3, 641 742 (1989) | ||
| Historia | |||
| – Perustaminen | 27. toukokuuta 1920 | ||
| – Suvereenisuusjulistus | 30. elokuuta 1990 | ||
| Viralliset kielet | tataari ja venäjä | ||
| Valuutta |
Neuvostoliiton rupla = 100 kopeekkaa (SUR) |
||
| Aikavyöhyke | +3 | ||
| – kesäaika | +4 | ||
| Tunnuslause |
Барлык илләрнең пролетарийлары, берләшегез! Barlıq illərneñ proletariları, berləşegez! (Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen!) |
||
| Edeltäjät |
|
||
| Seuraaja | Tatarstanin tasavalta | ||
Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 27. toukokuuta 1920 osista Kazanin, Ufan, Samaran, Vjatkan ja Simbirskin kuvermentteja. Sen suurimmat väestöt koosti tataarit ja venäläiset.
Tataarien ASNT oli Kazanin kaanikunnan jälkeen ensimmäinen tataarilainen valtiomuodostuma. Filologi-toimittaja Azat Ahunovin mukaan suurin osa tataareista oli alkuun bolševikkien puolella heidän luvatessa toteuttaa tämän.[1] Stalinin aikakaudella he kokivat lopulta uskonnollista sortoa ja eri kulttuurillisia haasteita. Tästä huolimatta Neuvostovuosien katsotaan olevan tataarikulttuurin omanlainen renessanssin aikakausi.
Neuvostoliiton hajottua Tatarstan pyrki itsenäiseksi valtioksi, mutta siitä tuli osa Venäjän federaatiota.[2]
Tataarien ASNT:n väestön suurimmat etnisyydet vuonna 1926 olivat tataarit (48,7 %) ja venäläiset (43% ). Muita etnisiä ryhmiä olivat muiden muassa tšuvassit, ukrainalaiset, mordvalaiset, udmurtit, marit, baškiirit, valkovenäläiset ja juutalaiset. Asukasluku oli 1 204 595.[3] Vuonna 1989 asukasluku oli 3 641 742[4].
Vuosina 1920–1921 tapahtunut nälänhätä kosketti etenkin Volgan ja Uralin aluetta. On arvioitu, että sen seurauksesta menehtyi kokonaisuudessaan noin viisi miljoonaa ihmistä.[5]
Alkujaan 500-luvulla alueelle ilmestyivät bulgaarit, jotka 900-luvulle mennessä olivat muodostaneet vahvan valtion, jolla oli laajaa kaupankäyntiä sekä Itä-Euroopan ja Keski-Aasian että Venäjän ruhtinaskuntien kanssa.[6]
1200-luvulla bulgaarit ja venäläiset joutuivat mongoli-tataarien hyökkäyksen kohteeksi. Tämän jälkeen syntyi Kultainen orda. Nykyiset tataarit täten muodostuivat mongoli-tataarien ja bulgaarien sekoittumisen seurauksena.[6]
Kazanin kaanikunta perustettiin 1438. Se päätyi Venäjän vallan alle vuonna 1552.[7]
Idel-Ural (1918) oli lyhytaikainen yritys luoda valtio alueelle.[8]
22. maaliskuuta vuonna 1920 Venäjän SFNT:n kansankomissaarien neuvoston puhemies V.I. Lenin sai Kremliin vieraakseen tataarilaisia poliitikkoja, kuten S. G. Said-Galijev. Aiheena oli tataarilaisen tasavallan perustaminen.[9] Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin saman vuoden toukokuussa.[10] Leninin henkilökohtainen historia omaa juuria tataarien kulttuurikeskukseen-, nykyisen Tatarstanin pääkaupunkiin Kazaniin, jonka yliopistossa hän opiskeli ja radikalisoitui.[11]
Tasavallalla oli oma perustuslaki, lainsäädäntö- ja toimeenpanoviranomaiset, korkein oikeus, oikeus omaan lainsäädäntöönsä, kansalaisuus, alueen loukkaamattomuus, symbolit (vaakuna, lippu, pääkaupunki) ja muita "valtion ominaisuuksia". Tasavallalla oli edustajansa Neuvostoliiton ja Venäjän SFNT:n korkeimmissa hallintoelimissä.[10]
Tataarien ASNT:n valtiokoneiston elimet, kansankomissariaattien lukumäärä, niiden tehtävät ja alaisuudet kuuluivat Neuvostoliiton perustamiskongressin koollekutsumiseen saakka väliaikaiselle "vallankumouskomitealle". (Ревкому ТАССР).[12]
30. elokuuta 1990–7. helmikuuta 1992 tasavallan valtiomuoto oli sosialistinen neuvostotasavalta. (SNT). Tämän jälkeen perustettiin nykyinen Tatarstanin tasavalta.[13]
Tataarit kokivat neuvostoaikana erinäisiä kulttuurisia haasteita, kuten arabialaisen kirjaimiston muuttaminen kyrilliseksi ja kommunistihallituksen toteuttama "taiteen sisällönvalvonta". Silti sen on sanottu olleen merkittävä kulttuurinen renessanssin aika. Tunnettuihin tekijöihin kuului muun muassa kirjailija Ğalimcan İbrahimov, näytelmäkirjailija Kərim Tinçurin, runoilija Hadi Taqtaş ja säveltäjät Salix Səydəşev, Soltan Ğabəşi, Nəcip Cihanov, Fərit Yarullin.[14] Tataarikirjailija Qawi Nəcmiin Stalin-palkinnon saanut romaani Yazğı cillər tunnustettiin "monikansallisen neuvostokirjallisuuden suureksi saavutukseksi ja käännettiin 26:lle neuvostokansan kielelle".[15]
Neuvostoaikana tataarit olivat yksi harvoista vähemmistökansallisuuksista, joilla oli mahdollisuus jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen omalla äidinkielellään.lähde?
.jpg)
Tieteellinen kehitys Tatarstanissa Neuvostoaikana oli myös merkittävää. Uusia instituutteja ja tiedekuntia ilmestyi: muun muassa vuonna 1944 avattiin erityinen tataarin kielen ja kirjallisuuden laitos osana Kazanin yliopiston historiallista ja filologista tiedekuntaa; vuonna 1945 perustettiin Kazanin konservatorio.[17] 1940–1980-luvuilla tieteellisen ja tieteellis-pedagogisen henkilöstön määrä kasvoi valtavasti. Kazanin fysiikan koulu oli tieteen eturintamassa ja Kazanin kemistien koulusta tuli yksi tärkeimmistä organofosforiyhdisteiden tutkimuksen keskuksista. Sodan jälkeisenä aikana Kazanin lääketieteellinen koulu oli hyvin tunnettu.[18]
Vuonna 1928 julkaistiin Kazanissa kuvattu ensimmäinen tataarilainen elokuva, Bulat-Batyr.[19]
Stalinin aikakauden taistelu uskontoa vastaan Tataarien ASNT:ssä (ja koko Neuvostoliitossa) käytiin sekä ideologisin menetelmin että vainoamalla kaikkien uskontojen papistoa. Ateistista propagandaa toteutti Taistelevien jumalattomien liitto, jonka määrä kasvoi jyrkästi 1930-luvun jälkipuoliskolla.[20] Vuoden 1937 raportin mukaan Tataarien ASNT:ssä "tukahdutetuista" 4173:sta venäläisiä oli 51,62% ja tataareja 38,89%.[21]
1. huhtikuuta 1939 Tatarstanissa toimi 890 moskeijaa ja 310 kirkkoa. Neuvostoviranomaiset 1939–1941 kannustivat uskonnollisten rakennusten sulkemista taloudellisin keinoin. 18. elokuuta 1939 hyväksyttiin Venäjän SFNT:n kansankomissaarien neuvoston päätös, jossa myönnettiin budjettivaroja entisten kirkkojen ja moskeijoiden rakennusten mukauttamiseen kouluiksi.[22]
Suuri isänmaallinen sota muutti Neuvostoliiton hallituksen ja muslimipapiston välistä suhdetta. Muslimipapisto Venäjän ortodoksisen kirkon johdolla kehotti jo vuonna 1941 uskovia tukemaan neuvostovaltaa taistelussa natseja vastaan. Muslimien henkisen keskushallinnon puheenjohtaja G. Z. Rasulev kirjoitti vetoomuksen "Kaikille muslimien seurakunnille", jossa hän Koraaniin ja Hadithiin viitaten kehotti muslimeja säästämään voimiaan tulevia taisteluita varten.[23]
15.–17. toukokuuta 1942 Majilis-Gulami (islamilaisten johtajien laajennettu kokous) kokoontui Ufassa. Se selitti uskoville, että voitto fasismista pelastaisi koko maailman (mukaan lukien muslimien sivilisaation) tuholta.[23] NKVD ryhtyi toimiin levittääkseen tätä vetoomusta muslimien keskuudessa. Syyskuun loppuun mennessä vetoomuksesta julkaistiin 4,5 tuhatta kappaletta tataarin ja kazakin kielillä, 3 tuhatta kappaletta uzbekiksi ja 2 tuhatta kappaletta kutakin tadžikiksi, turkmeeniksi ja kirgisiksi. 3. maaliskuuta 1943 G.Z. Rasulev ilmoitti lahjoittaneensa 50 000 ruplaa henkilökohtaisia varoja panssarivaunukolonnin rakentamiseen ja kehotti myös muita uskovaisia tekemään samoin. Sähkeen mukana oli henkilökohtainen kiitosviesti Leniniltä.[24]
Vuosina 1989–1991 monet aiemmin laittomat muslimiyhteisöt pystyivät rekisteröitymään. Tämän seurauksena laillisesti toimivien muslimiyhteisöjen määrä kasvoi merkittävästi. Tatarstanissa oli 1. tammikuuta 1986 vain 18 virallisesti toiminnassa olevaa moskeijaa ja muslimien palvontataloa, ja vuonna 1990 niitä oli jo 154.[25]
Azat Ahunovin mukaan "Lenin ymmärsi, että tataarit ja muut kansalaisuudet on otettava huomioon, ja että asenteet heitä kohtaan on muututtava"[26]. Lenin myös kannattti tataarien aakkoston latinalaistamista[27]. Tataarit Ahunovin tulkitsemana olivat enimmäkseen bolševikkien puolella, koska he uskoivat näiden auttavan heitä muodostamaan "jonkinlaisen kansallisen kokonaisuuden". Ahunov tarkentaa: "Lokakuun vallankumousta pidettiin jatkona aiemmille keskusteluille. Periaatteessa, Tataarien ASNT täytti heidän tarpeensa ja kaikki meni kuten oli suunniteltu. Ongelmat lopulta alkoivat Stalinin aikakaudella, jolloin tataarit kärsivät uskonnollisesta sorrosta".[1] Tuolloin myös heidän-, kuten muidenkin Neuvostoliiton ei-venäläisten kansojen kirjaimisto lopulta kyrillistettiin[27].
Lenin itse opiskeli Kazanin yliopistossa.[28] Tatarstanissa on lukuisia Leninin monumentteja.[29]
Nykyisen Tatarstanin merkittävä energiateollisuus sai alkunsa vuonna 1931 perustetusta yhtiöstä "Tatenergo". Sodanjälkeisinä vuosina öljy- ja kaasuteollisuus kehittyi nopeasti. Vuonna 1950 Tatarstan tuotti 867 tuhatta tonnia öljyä. Vuodesta 1956 lähtien Tatarstan oli pitkään ollut johtavin tasavalta Neuvostoliiton öljyntuotannossa. Vuonna 1966 se tuotti 86 218 tuhatta tonnia - 32,5% kaikesta Neuvostoliitossa tuotetusta öljystä. Vuonna 1970 Tatarstan oli tuottanut 101,9 miljoonaa tonnia öljyä ja 3882 miljoonaa kuutiometriä kaasua. Myös Tatarstanin maatalous kehittyi; vuonna 1972 oli 583 kolhoosia ja 168 valtion maatilaa. Viljasadon bruttosato vuonna 1960 oli 2317,2 tuhatta tonnia ja 3340 tuhatta tonnia vuonna 1971.[30]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg)
.jpg)
